Hallituksen kärkihankkeet
En enää muista hallituksen aloittaessaan nimeämiä kärkihankkeita, mutta jokainenhan ne nyt näkee. Ne ovat julkisen sektorin yksityistäminen, rikkaiden rikastuttaminen, työttömien kurittaminen ja maahanmuuttajien syyttäminen tästä kaikesta.
Julkisen sektorin yksityistäminen sujuu vauhdilla. Rautateiden avaaminen kilpailulle sekä tieverkon yhtiöittäminen ja sitä myötä yksityistäminen edistyvät kulissien takana, kun liikennekaarta valmistellaan miljonääriministeri Anne Bernerin johdolla. Sote-uudistuksesta tuli rahansiirtoautomaatti yksityisille toimijoille valehtelemalla kansalle, että EU-lainsäädäntö pakottaa yhtiöittämään julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Sama tullaan tekemään maakuntauudistuksessa ja esimakuna siitä on hyvin edistyvä työttömyysbisnes.
Yksityistäminen tapahtuu valinnanvapauden nimeen vannoen ja jotkut on jopa saatu huijattua uskomaan, että jatkossa kuka tahansa voi mennä hoidattamaan itseään julkisilla varoilla luksussairaalaan, jossa soi klassinen musiikki ja jossa hoitaja tarjoilee asiakkaalle viinirypäleitä ja kuohuviiniä. Ei ymmärretä, että asiakkaalla on oikeus valita vain se palveluntuottaja, joka voittaa kilpailutuksen.
Kiky-sopimus tuo mukanaan prosentuaaliset veronkevennykset eli suurituloiset hyötyvät euromäärisesti eniten. Eniten häviävät julkisen sektorin pienipalkkaiset työntekijät, joiden lomarahaa leikataan enemmän kuin he saavat veronkevennyksiä. Kunnille ei lomarahojen leikkauksesta aiheutuvia verotulojen menetyksiä kompensoida, vaan valtio vähentää vastaavan määrän kuntien valtionosuuksista. Myös lomarahojen leikkaamisesta saatavan säästön valtio vie kunnilta pienentämällä valtionosuuksia saman verran. Perintöveron alentaminen hyödyttää vain jo valmiiksi rikkaden perillisiä.
Yksityistäminen ja rikkaiden verohelpotukset tulevat kalliiksi. Jokainen ymmärtää, että yksityisen on saatava voittoa siitä samasta palvelutuotannosta, jota julkinen sektori on pyörittänyt voittoa tavoittelematta. Jokainen ymmärtää, että rikkaiden verohelpotukset ovat pois valtion kassasta. Jostain rahat on säästettävä ja ensisijaiseksi kohteeksi on otettu työttömät. Jo vuosia on mieliä muokattu uskomaan mielikuvaan laiskasta, sohvalla lojuvasta ja ruhtinaallisilla tuilla olutta särpivästä työttömästä ja liian monet ovat tämän pajunköyden nielleet kakistelematta.
Nyt mielet on muokattu ja kurittaminen voi alkaa täydellä teholla. Ansiosidonnaisen kestoa päätettiin lyhentää ja sama yritettiin tehdä jopa työmarkkinatuelle, mutta siitä sentään jouduttiin perääntymään. Hallitus sulkee sinnikkäästi silmänsä siltä tosiasialta, että puutetta ei ole työhaluisista, vaan työpaikoista. Palkattomia pakkotöitä tullaan lisäämään ja palkkatukirahoja leikkaamaan. Jo nyt palkattomiin työllistämistoimiin sijoitetaan enemmän väkeä kuin palkkaperusteisiin ja sama suunta tulee jatkumaan.
Kaikesta tästä tulee tietysti nurinaa, mutta se ongelma ratkaistiin jo hallitusneuvotteluissa. Silloin päätettiin syyttää ihan kaikesta turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttajia. Silloin perussuomalaiset myivät kaikki periaatteensa lautasellisesta hernekeittoa eli oikeudesta saada sanella koko maahanmuuttopolitiikka. Mitään muutahan heille ei jäänytkään, kun heitä äänestäneet köyhät hylättiin heti hallitusoven avauduttua raolleen.
Maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden elämästä ollaankin tekemässä yhtä helvettiä. Ensin kiristettiin perheenyhdistämisen mahdollisuutta ja heti perään poistettiin humanitaarinen suojelu turvapaikkaperusteista. Sitten turvapaikanhakijoiden oikeutta saada oikeusapua rajoitettiin ja valitusaikaa Maahanmuuttoviraston kielteisestä päätöksestä lyhenettiin 30 päivästä 21 päivään.
Törkein temppu oli painostaa Maahanmuuttovirastoa tekemään maalinjaukset, joiden mukaan aiemmin vaarallisista maista tuli hetkessä turvallisia. Painostus kiistetään niin pontevasti, että jo pontevuus todistaa sen olevan totta. Siitä ovat kertoneet näitä kielteisiä päätöksiä tehtailevat virkamiehet, jotka tuntevat koko ajan sanattoman painostuksen niskassaan.
Pääministeri vakuuttelee uskoaan virkamiehiin ja ennen kaikkea jälkikäteiseen oikeusturvaan. Hän siis heittää hyvästit hyvän hallinnon periaatteille ja luottaa siihen, että päätöksenteon virheet korjataan hallinto-oikeudessa. Se ei paljon hyödytä vaikkapa Irakiin palautettua, joka tapetaan kotimaassaan.
Mutta ei, ketään ei ole painostettu eikä hallitus ole missään vastuussa tiukentuneesta linjasta. Näin väitetään, vaikka yksi hallituspuolue rehvastelee koko ajan olevansa tiukentuneen turvapaikkakäytännön takana ja kehuupa vielä pyrkivänsä entistä armottomimpiin käytäntöihin. Nyt ollaan vasta astuttu hyvälle tielle, sanoo maahanmuuttoa ja poliisitoimintaa koskevaa lainsäädäntöä valmistelevan hallintovaliokunnan uusi puheenjohtaja Juho Eerola.
Lisää samaa lajia on siis takuulla tulossa. Johtaahan hallintovaliokuntaa nyt mies, joka vuonna 2011 juhlisti kansanedustajaksi nousuaan ronkkimalla kännissä sepalustaan markkinalavalla ja pääsi siitä hyvästä Seiskaan, ei pitänyt avustajansa hakemusta Suomen Vastarintaliikkeen jäseneksi mitenkään huonona asiana, epäili Li Anderssonin ja Dan Koivulaakson järjestäneen itse Jyväskylän kirjastopuukotuksen ja neuvoi puukottajia menemään seuraavalla kerralla paikalle huomiota herättämättä muina miehinä sekä kutsuu ihmiskaupan uhreja huoriksi. Viimeksi hän ansoitui uuteen tehtäväänsä poseeraamalla musiikkivideolla hieromasauvaa odotellen paljas perse pystyssä.
Kesäkuussa 2015 kirjoitin Sirkus Sipilästä ja silloin monet moittivat minua liian synkkien kuvien maalaamisesta. Omasta mielestäni käytin ihan liian haaleita värejä.
***
Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.
Nyt on Saku ymmärtänyt väärin. Sotessa maakunta kilpailuttaa tuottajat ja asiakas voi valita kilpailutuksessa valituista palveluntuottajista omansa. Jokainen myös ymmärtää, että killpailu tehostaa toimintaa, parantaa asiakaspalvelua ja alentaa hintoja, monopoli laiskistaa.
Kilpailu suosii isoja ketjuja ja konserneja,sekä nykyisin myös säätiöitä,jotka kilpailevat yritysten kanssa verottomasti,ilmaisilla työntekijöillä. Pieniä perheyrityksiä kilpailutus suomii turpaan ja usein ne katoavatkin isompien jalkoihin. Isompien osakeyhtiöiden tarkoitus on voiton maksimointi keinoista piittaamatta,kun taas pienet perheyritykset ovat paikkakunnalla asuvien leipäpuita,joiden on tarkoitus elättää useampi sukupolvi Siksi perheyritykset usein tarjoavat parempaa palvelua,mutta eivät kykene samaan polkuhintaan kuin suurimmat yritykset. Pienyrittäjät myös maksavat veronsa paikkakunnalleen,kasvattavat siellä lapsensa,ja parhaassa tapauksessa tarjoavat muutaman työpaikankin. Näin pidetään rahat kunnassa luomassa hyvinvointia. Suuryritykset käyttävät verokikkailua, maksavat osingot muualla asuville osakkaille, pyrkivät yleesä minimoimaan palkkakulunsa ja rahat katovat maailman tuuliin pois kunnan rahakierrosta. Pitkässä juoksussa hivenen kalliimpi pienyrittäjä olisi kunnalle parempi vaihtoehto.Paraneeko palvelu kilpailutuksella? Enpä menisi vannomaan, että halvin on paras.
Ehdottomasti pitää kilpailuttaa niin, että kokonaistaloudellisuudelle (ei pelkkä ostohinta) ja palvelun laadulle laitetaan paljon painoarvoa. Valitettavan usein kilpailuttajilla on liian kapea kriteeristö. Tarvitaan osaavia ostajiia ja avarakatseisia päättäjiä tekemään palveluntuottajien valintaa.
Noin varmaan tapahtuu Helsingissä, jossa yksityisiä palveluntarjoajia on valittavaksi asti. Toista on harvaan asutuissa ja pinta-alaltaan suurissa maakunnissa, jossa yksityisiä toimijoita ei ole eikä tule. Niissä joku sitten saa monopolin, joka laiskistaa palvelutuotanoa, mutta aktioi nostamaan hintaa.
Saku olen ollut elämässäni mukana monessa ulkoistuksessa ja voin sanoa, että sitä on muitakin keinoja synnyttää lisää laskutettavaa työtä kuin puhdas mekaaninen hinta. Esimerkiksi olin kerran töissä firmassa jonka työnhinnan isompi suomalainen firma kilpailutti niin alas, että saatu hinta ei enää riittänyt edes palkkakustannuksiin. Sen jälkeen lisälaskutusta alettiin hankkia luomalla mahdollisimman paljon turhia tai puoliturhia huoltokäyntejä, joista jokaisesta laskutettiin erikseen se alhaisemmaksi kilpailtu hinta.
Mikä estää tuossa mallissa yksityistä lääkäri toteamasta kun potilas menee valittamaan korvakipua, että sinulla on korvassasi XXX (joku latinankielinen juttu jota potilas ei edes ymmärrä). Nyt tarvitaan 3 tuntia korvan huuhtelua ja 10 sairaanhoitajan tarkastusta ja 5 lääkäri käyntiä ja sitten laskuttamasta julkista sektoria sen mukaan. Kun aikaisemmin olisi kirjoitettu vain lääkkeet ja lähetetty potilas kotiin. Samalla kun yksityinen lääkäri mielessään pärähtelee nyt on piikki auki ja voi itse päättää paljonko laskuttaa mistäkin vaikka hinta mekaanisesti olisi sovittu hyvin alhaiseksi niin lisäämällä tarvittavien toimenpiteiden määrää voi laskutta enemmän.
Julkiselle puolelle voidaan palkata lääkäreitä tarkistamaan laskutusta, mutta silloin kulut entiseen nähden lisääntyvät myös, koska pitää olla erikseen hoitavia ja tarkastavia lääkäreitä. Eikä mikään tarkastus ole aukotonta.
Jotenkin tuntuu, että poliitikot ovat ihan pihalla siitä millainen käärmeenpesä noi ulkoistukset ovat kun piikki saadaan auki eikä pelkkä mekaanisesti alhaiseksi sovittu hinta ole sama kuin todellisen kustannukset.
Monopoli näissä tapauksissa ei ole ikuinen, kuten nykyään. Osaava ostaja osaa myös pitää tomittajan virkeänä.
”Osaava ostaja”.
Oletko kenties seurannut valtion ja kuntien osto- ja kilpailutustoimia viime vuosikymmeninä? Osaavuus on siitä touhusta oikeasti kaukana.
Tätä samaa ”Ei osata kilpailuttaa” on nyt hoettu vuodesta 1992. Ihan varmasti osataan, mutta kun ihan jokainen palveluntuottaja alkaa käydä läpi valitusrumbaa vaikka tietäisi, että valituksella ei ole menestymisen mahdollisuuksia. Ei ole myöskään pois suljettua sellainen, että vaikka suoranaista lahjontaa tai hv-järjestelmää ei tunnisteta, niin tilaaja saattaa hyvinkin käyttää sukulaisuutta tia tuttavuutta, piirit kun ovat aika pienet tässä maassa. Käytännössä jokainen Otaniemestä valmistunut tuotantotalouden DI tuntee saman alan ihmiset ja suhteita käytetään hyväksi. Valtsikassa on ns. veljeskunta ja ne tukevat toisiaan läpi virkauran, koska yksityiselle puolelle ei Valtsikasta juurikaan työllistytä.
Jokainen myös ymmärtää, että yksityiset yritykset toimivat tuottaakseen voittoa. Niissä toiminnan tehostaminen tarkoittaa väen vähennyksiä, palvelun tuottamisesta aiheutuvien kulujen minimointia. Niinpä vanhuksia makuutetaan tehokkaasti paskaisissa vaipoissa ja avustettuun ruokailuun varataan pari minuuttia/vanhus. Hoidettavan eläkerahoilla palvelun tarjoaja toki ostaa lääkkeet, joilla hoidettavat saa pysymään rauhallisina.
Hintoja kilpailu ei välttämättä alenna, sen tietää jokainen, joka käy katsastuttamassa autonsa ja muistelee niitä aikoja, jolloin sen homman hoiti julkinen valta.
Jokainen Carunan asiakkaaksi pakotettu on saanut opin siitä, miten tehokasta yksityistetyn sähkönjakelun laskutus on – ei se ainakaan halpaa ole.
Tie- ja rataverkko on rakennettu verovaroin. Nyt sitä ollaan yksityistämässä ja niiden käyttö ollaan tekemässä maksulliseksi. Veronmaksajien kustantama kansallisomaisuus siirretään yksityisten yritysten omistajien rahastettavaksi. Mitä tehokasta siinä muka on?
Millä tavalla kahden paikkakunnan välillä kulkeva tie on käyttäjien kilpailutettavissa? Ei mitenkään, tiet ovat samanlainen luonnollinen monopoli, kuin sähköverkkokin. Niinpä käyttäjiltä voi periä Carunan lailla törkeää hintaa kansallisomaisuuden käytöstä.
Yksityisiä yrityksiä ei kiinnosta yleinen etu. Eivät ne ole kiinnostuneita ympäristökriisistä, työttömyyden hoidosta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, palvelujen tuottamisesta harvaan asutuille alueille, eivät edes siitä, että palvelut ovat jokaisen saatavissa.
Ne ovat vastuussa vain omistajilleen. Se tarkoittaa osinkojen jakamista ja johtajien palkkioita. Ei mitään muuta. Sen tietää jokainen.
Kaikki yksityisten yritysten raha tulee asiakkailta, joiden pitää olla tyytyväisiä, muuten lakkaavat ostamasta ja rahantulo loppuu. Samaa mieltä yksityisistä monopoleista, niitä ei pidä synnyttää. Mutta muuten osaava ostaja saa mitä tilaa, eli ostokriteerit oikeiksi, pelkällä hinnalla kilpailuttaminen on laiskuutta. Bussiliikenteen vapautus on hyvä esimerkki siitä, miten kilpailun vapautus on samaan aikaan parantanut palvelua, lisännyt bussiliikenteen käyttöä, alentanut hintoja, jopa monopoli VR on joutunut alentamaan hintojaan.
Yksityiset lääkäriasemat eivät ole kiinnostuneita kansanterveyden hoitamisesta, vaan asiakasvirrasta. Lisäksi ne kuorivat jo nyt kerman päältä hoitaessaan helpot potilaat. Kalliit, vaativat hoidot ja krooniset sairaat kaadetaan julkisen puolen hoidettaviksi. Niin tehdään jo nyt ja niin tullaan tekemän jatkossakin.
Lääkäribisnes on ajautunut monikansallisten jättien käsiin. Niille kyllä kelpaavat suomalaisten verorahat, mutta voitot ne siirtävät pois maasta verottajan ulottumattomiin. Siinä ne toimivat todella tehokkaasti.
Helsingissä saattaa jonkinlaista kilpailua jopa syntyä, mutta Posiolla ei sitä varmasti ole, eikä tule jatkossakaan olemaan.
Kummallisinta Sipilän hallituksen tekemisissä on, että kepulaiset ajavat politiikkaa, joka tekee maan kokonaan asuttuna pitämisen mahdottomaksi. Jos tieverkkokin vielä yksityistetään, niin maaseudun asukkaat alkavat maksaa siitä, että käyvät kirkolla kaupassa, tai kahvilla ABC:llä. Myös lasten vienti kouluun, tai harrastuksiin tulee maksulliseksi.
Suomeen tulee ulkomailta paljon huippu-urheilijoita, koska Suomessa on huippuosaamista ja näitä vaikeita tapauksia ei muualla välttämättä osata yhtä hyvin hoitaa. Yksityiset hoitavat kaikenlaisia tapauksia, sekä vaikeita, että helppoja. Kuten julkinenkin.
Tietulleista on enemmän puhuttu pääkaupunkiseudulle.
Posiolle ei varmaan tule metroa, raitiovaunua ja bussivuoroja, joista valita. Lienee itsestään selvää, että suurempi asukastiheys parantaa valinnanmahdollisuuksia.
Eikä myöskään terveyspalveluja valittavaksi, hyvä jos jää edes ne nykyiset.
Kun julkisia palveluja yhtiöitetään ja yksityistetään, niin samalla siirretään verovarojen käyttämisestä päättäminen niille yhtiöille.
Länsimetro Oy on hyvä esimerkki siitä, mitä yhtiöittäminen merkitsee. Kun aikataulut eikä budjetti pidä, niin Espoon ja Helsingin kaupunginvaltuustot eivät saa edes tietoa siitä, missä mennään. Ne tiedot kuuluvat liikesalaisuuden piiriin, eikä niistä saa kertoa.
Vihreiden valtuutettu Jyrki Kasvi kertoi tv-haastattelussa salassapitovelvollisuuden olevan niin tiukka, ettei hän saa yhtiön kokoukseen mennessään kertoa edes kotona mihin on menossa.
Nyt jonkin sortin selvitystä on tekemässä konsulttifirma, jonka jääviys on kyseenalaistettu: se häärii myös Espoon kaupunginjohdon konsulttina. Sen saman johdon, joka halusi ja sai läpi metron yhtiöittämisen. Siinä on kettu kanatarhan vahtina.
Valtuustoille jää vain avoimen vekselin allekirjoittaminen, sen käytöstä heille ei kerrota. Se vekseli lunastetaan verovaroista.
Tuo on edessä, kun sosiaali- ja terveyspalvelut yhtiöitetään ja yksityistetään: ne muuttuvat liikesalaisuuden piiriin kuuluviksi, mutta verovaroin rahoitetuiksi.
Kuulostaa ihan ammattiyhdistysliikkeltä. Ei paljon kohtuuhintaiset asunnot kiinnosta, revitään maksimivuokrat ja nostetaan jättiosingot verottomana.
Tunnetko nyt itsesi viisaaksi?
Onko ay-liikkeellä jokin velvollisuus toimia markkinatalouden ulkopuolella?
Saku, jos Pekka Laaksosen kommentti pitäisi paikkansa, niin Sipilän hallitus aikoo toimia ay-liikkeen mallin mukaisesti. Siinä vasta ihmettelemisen aihetta onkin.
Rehellisessä markkinataloudessa osingoista maksetaan verot. Ay-liike on vapaassa markkinataloudessa häirikkö verovapaudellaan. Vai pitäisikö kaikkien vuokranantajien saada verovapaus?
Pekka, tässä sinun rehellisessä markkinataloudessasi rehottaa harmaa talous, verosuunnitteluksi nimetty veronkierto ja -kikkailu.
Osinkotulo- ja yhteisöveroja on kevennetty ja niitä ollaan keventämässä lisää. Niitä pieniäkään veroja rehellisen markkinatalouden kannattajat eivät ole valmiita maksamaan.
Kun nyt ollaan tekemässä sosiaaali- ja terveydenhuoltoa, sekä yhteiskunnan infraa tuon ”rehellisen markkinatalouden” temmellyskentäksi, niin sinun suurin murheesi on yksi yritys ja sen jakamat osingot.
Ehdottomasti kaikkien pitää maksaa verot ja kaikki samassa liiketominnassa olevat toimijat pitää saada samalle viivalle. Lainsäädäntöä pitää kehittää tämän mahdollistamiseksi. Ja kilpailuttajien osaamiseen pitää panostaa, jotta osataan kiinnittää huomiota ostettavan palvelun elinkaaren kokonaiskustannukseen, ei pelkkään hintaan. Kannatan rehellistä markkinataloutta.
Bussiliikenteessä oli kysr matkahuolto – nimisedtä kartellista, jonka monopoliasema murrettiin. Edellern on kummallista esim se, etteivät matkahuollon ulkopupliset lonja-autot saa käyttää useimpia linja-autopysäkjejä tai jilkisin varoin rakenbettuja linja-autoasemia.
”Matkahuolto” nimisessä hommassa on kyse siitä, että istumapaikkojen alla kulkee perhananmoinen määrä rahtia.
Joten bussivuoron ajaminen saattaa kannattaa vaikka kyydissä ei olisi ainuttakaan matkustajaa.
(Itseltäni aikanaan 30 pakkasilla räjähti lämmityskattilan poltin niin se oli matkahuolto joka toi uuden perille alle viisi tuntia soitosta ihan vuorobussilla jonka kyydissä ei ollut ketään.)
Kilpailutus ei ole sitä, että siinä annetaan ilmaiseksi toimitilat, logistiikka, työkalut ja henkilökunta. Niinku toisen käytettäväksi.
Paitsi nykyhallituksen unelmissa se on juuri sitä.
Kannattaa olla kuitenkin tarkka kuka missakin asiassa on todellinen asiakas.
Yksityistamisissa kay usein niin, etta oikea asiakas ei ole se palvelua kayttava ihminen, vaan se joka maksaa, esim. vakuutuslaitos tai kunta. Olepa siina sitten vaatimassa hyvaa palvelua, kun yksityisen yrityksen intressit ovat aivan toiset.
Näin teoriassa. Terveydenhuollossa on kuitenkin kyse toiminnasta joka vaatii suuren pääoman aloittaa, kuka tahansa ei voi alalle lähteä. Homma ajautuu nopeasti siihen että kilpailutuksessa on kaksi suurta, joista on aivan yhdentekevää kumman valitsee koska molemmat omistaa sama ylikansallinen rahoitusyhtiö monimutkaisten omistajasuhteiden kautta.
Pienillä toimijoilla ei ole resursseja suuren mittakaavan toimintaan, päällekkäisyyksien ylläpitäminen ei ole kannattavaa… Yksinkertaisesti on vain aloja joilla kilpailuideologia ei toimi, nämä ovat niinsanottuja ”luonnollisia monopoleja”.
Kilpailu tarkoittaa myös sitä että on hävijöitä. Miten käy niille jotka häviää kilpailutuksen? No siten että ne tulevat ostettua ulos markkinoilta kilpailun voittajan toimesta.
Voittaja ottaa kaiken.
Tässä huolellisesti pohdittua asiaa siitä kilpailusta ja sääntelystä: http://blog.hse-econ.fi/?p=7682#more-7682
Miksi ihmessä suomalaisten veronmaksajien rahoja pitäis imuroida isojen tervesbisnesfirmojen veroparatiiseihin? Ei se ainakaan potilaan etu ole.
Miksi ihmeessä suomalaisten veronmaksajien rahoja pitäis imuroida ay-liikkeelle verottomina osinkoina? Ei se ainakaan vuokralaisen etu ole.
Ja tämä vastaa Angien kysymykseen miten? Miten ay-liikkeen vuokrabisneksen mahdolliset epäkohdat ylipäätään liittyvät terveyspalvelujen yksityistämiseen? Vaikka olisikin niin, että ay-liikkeen vuokrabisneksessä olisi korjattavaa (en tunne asiaa), niin ei se mitenkään velvoita tekemään samoja typeryyksiä yhteiskunnan muilla alueilla.
Mitä tekemistä tällä on soten yksityistämisien kanssa? Onko Uuninpankkopojan blogi muuttunut Pekka Laaksosen ay-liikkeen vastaisen propagandan levitysalustaksi?
Samaa ihmettelen. Asuntokeinotteluun ja asuntobisnekseen liittyy ihan toisenlaiset ongelmat.
Potilaan etu on, että palvelut toimivat. Että potilas saa tarvitsemaansa hoitoa ja apua. Ruotsissa, jossa poliittinen oikeisto yksityisti terveyspalvelut, on jo tapahtunut aivan hulluja. Kuluneena kesänä Tukholman synnytysosastot joutuivat suurten ongelmien eteen kun yksityinen synnytysosasto lopetti toimintansa. Syynä oli se, ettei se – yksityinen synnytysosasto – tuottanut riittävästi voittoa. Tulevat äidit eivät tienneet pitkään aikaan minne mennä synnyttämään. Smålannissa terveyskeskusyhtiöidenketju teki konkurssin ja lopetti toimintansa ilman ennakkovaroitusta, yhdessä yössä. (Asunnoilla keinottelu on hieman toisenlainen asia, mutta asunnot eivät yleensä katoa, eikä asukas joudu kadulle, vaikka yritys menisi konkurssiin)
Kun terveyspalvelut on terveyspalveluyritysten hallussa, niiden tärkein tavoite on maksimaalisen voiton ja tuoton tavoittelu, eikä vastuunkanto terveyspalveluista ja potilaista.
”Miksi ihmessä suomalaisten veronmaksajien rahoja pitäis imuroida isojen tervesbisnesfirmojen veroparatiiseihin? Ei se ainakaan potilaan etu ole.”
Ei siinä potilaan edulla mitään merkitystä olekaan. Ainoastaan Sipilän & kumppanien kavereiden etu ratkaisee.
No, hmm sanoisin Juha Eerolan olevan melkoisen hyvä keulakuva ja image nykyhallitukselle ja tälle menolle. Perseelleen menee kuten Eerolallakin.
Kuvassa hallituksen kärkihanketta tungetaan pimeään aukkoon.
Oliskohan persuedustja Huhtasaarella jokin kommentti tohon Juho Eerolan touhuun? Mites Huhtasaari mahtoi kommentoida pridekulkueeseen osallistuneita?