Hallituksen kärkihankkeet

En enää muista hallituksen aloittaessaan nimeämiä kärkihankkeita, mutta jokainenhan ne nyt näkee. Ne ovat julkisen sektorin yksityistäminen, rikkaiden rikastuttaminen, työttömien kurittaminen ja maahanmuuttajien syyttäminen tästä kaikesta.

Julkisen sektorin yksityistäminen sujuu vauhdilla. Rautateiden avaaminen kilpailulle sekä tieverkon yhtiöittäminen ja sitä myötä yksityistäminen edistyvät kulissien takana, kun liikennekaarta valmistellaan miljonääriministeri Anne Bernerin johdolla. Sote-uudistuksesta tuli rahansiirtoautomaatti yksityisille toimijoille valehtelemalla kansalle, että EU-lainsäädäntö pakottaa yhtiöittämään julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Sama tullaan tekemään maakuntauudistuksessa ja esimakuna siitä on hyvin edistyvä työttömyysbisnes.

Yksityistäminen tapahtuu valinnanvapauden nimeen vannoen ja jotkut on jopa saatu huijattua uskomaan, että jatkossa kuka tahansa voi mennä hoidattamaan itseään julkisilla varoilla luksussairaalaan, jossa soi klassinen musiikki ja jossa hoitaja tarjoilee asiakkaalle viinirypäleitä ja kuohuviiniä. Ei ymmärretä, että asiakkaalla on oikeus valita vain se palveluntuottaja, joka voittaa kilpailutuksen.

Kiky-sopimus tuo mukanaan prosentuaaliset veronkevennykset eli suurituloiset hyötyvät euromäärisesti eniten. Eniten häviävät julkisen sektorin pienipalkkaiset työntekijät, joiden lomarahaa leikataan enemmän kuin he saavat veronkevennyksiä. Kunnille ei lomarahojen leikkauksesta aiheutuvia verotulojen menetyksiä kompensoida, vaan valtio vähentää vastaavan määrän kuntien valtionosuuksista. Myös lomarahojen leikkaamisesta saatavan säästön valtio vie kunnilta pienentämällä valtionosuuksia saman verran. Perintöveron alentaminen hyödyttää vain jo valmiiksi rikkaden perillisiä.

Yksityistäminen ja rikkaiden verohelpotukset tulevat kalliiksi. Jokainen ymmärtää, että yksityisen on saatava voittoa siitä samasta palvelutuotannosta, jota julkinen sektori on pyörittänyt voittoa tavoittelematta. Jokainen ymmärtää, että rikkaiden verohelpotukset ovat pois valtion kassasta. Jostain rahat on säästettävä ja ensisijaiseksi kohteeksi on otettu työttömät. Jo vuosia on mieliä muokattu uskomaan mielikuvaan laiskasta, sohvalla lojuvasta ja ruhtinaallisilla tuilla olutta särpivästä työttömästä ja liian monet ovat tämän pajunköyden nielleet kakistelematta.

Nyt mielet on muokattu ja kurittaminen voi alkaa täydellä teholla. Ansiosidonnaisen kestoa päätettiin lyhentää ja sama yritettiin tehdä jopa työmarkkinatuelle, mutta siitä sentään jouduttiin perääntymään. Hallitus sulkee sinnikkäästi silmänsä siltä tosiasialta, että puutetta ei ole työhaluisista, vaan työpaikoista. Palkattomia pakkotöitä tullaan lisäämään ja palkkatukirahoja leikkaamaan. Jo nyt palkattomiin työllistämistoimiin sijoitetaan enemmän väkeä kuin palkkaperusteisiin ja sama suunta tulee jatkumaan.

Kaikesta tästä tulee tietysti nurinaa, mutta se ongelma ratkaistiin jo hallitusneuvotteluissa. Silloin päätettiin syyttää ihan kaikesta turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttajia. Silloin perussuomalaiset myivät kaikki periaatteensa lautasellisesta hernekeittoa eli oikeudesta saada sanella koko maahanmuuttopolitiikka. Mitään muutahan heille ei jäänytkään, kun heitä äänestäneet köyhät hylättiin heti hallitusoven avauduttua raolleen.

Maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden elämästä ollaankin tekemässä yhtä helvettiä. Ensin kiristettiin perheenyhdistämisen mahdollisuutta ja heti perään poistettiin humanitaarinen suojelu turvapaikkaperusteista. Sitten turvapaikanhakijoiden oikeutta saada oikeusapua rajoitettiin ja valitusaikaa Maahanmuuttoviraston kielteisestä päätöksestä lyhenettiin 30 päivästä 21 päivään.

Törkein temppu oli painostaa Maahanmuuttovirastoa tekemään maalinjaukset, joiden mukaan aiemmin vaarallisista maista tuli hetkessä turvallisia. Painostus kiistetään niin pontevasti, että jo pontevuus todistaa sen olevan totta. Siitä ovat kertoneet näitä kielteisiä päätöksiä tehtailevat virkamiehet, jotka tuntevat koko ajan sanattoman painostuksen niskassaan.

Pääministeri vakuuttelee uskoaan virkamiehiin ja ennen kaikkea jälkikäteiseen oikeusturvaan. Hän siis heittää hyvästit hyvän hallinnon periaatteille ja luottaa siihen, että päätöksenteon virheet korjataan hallinto-oikeudessa. Se ei paljon hyödytä vaikkapa Irakiin palautettua, joka tapetaan kotimaassaan.

Mutta ei, ketään ei ole painostettu eikä hallitus ole missään vastuussa tiukentuneesta linjasta. Näin väitetään, vaikka yksi hallituspuolue rehvastelee koko ajan olevansa tiukentuneen turvapaikkakäytännön takana ja kehuupa vielä pyrkivänsä entistä armottomimpiin käytäntöihin. Nyt ollaan vasta astuttu hyvälle tielle, sanoo maahanmuuttoa ja poliisitoimintaa koskevaa lainsäädäntöä valmistelevan hallintovaliokunnan uusi puheenjohtaja Juho Eerola.

Lisää samaa lajia on siis takuulla tulossa. Johtaahan hallintovaliokuntaa nyt mies, joka vuonna 2011 juhlisti kansanedustajaksi nousuaan ronkkimalla kännissä sepalustaan markkinalavalla ja pääsi siitä hyvästä Seiskaan, ei pitänyt avustajansa hakemusta Suomen Vastarintaliikkeen jäseneksi mitenkään huonona asiana, epäili Li Anderssonin ja Dan Koivulaakson järjestäneen itse Jyväskylän kirjastopuukotuksen ja neuvoi puukottajia menemään seuraavalla kerralla paikalle huomiota herättämättä muina miehinä sekä kutsuu ihmiskaupan uhreja huoriksi. Viimeksi hän ansoitui uuteen tehtäväänsä poseeraamalla musiikkivideolla hieromasauvaa odotellen paljas perse pystyssä.

Kesäkuussa 2015 kirjoitin Sirkus Sipilästä ja silloin monet moittivat minua liian synkkien kuvien maalaamisesta. Omasta mielestäni käytin ihan liian haaleita värejä.

***

Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.