MV-kansa kuutamolla

Eilen kaikille lakiin ja oikeuteen luottaville tuli kaksi hyvää uutista. Toinen on tietenkin se, että syyttäjä on vaatinut roskajulkaisu MV:n ns. päätoimittaja Ilja Janitskinin vangitsemista ja toinen on Teuvo Hakkaraiseen kohdistuvan rikosepäilyn siirtyminen syyteharkintaan.

Näistä tapauksista sosiaalisessa mediassa käyty keskustelu on osoittanut, että kiihkeimmin kantaa ottavat tietävät lainsäädännöstä vähiten. On huudettu oikeusmurhaa ja sananvapautta, on julistettu viranomaisten rikkovan lakia ja on kyselty kansanedustajan koskemattomuuden perään.

MV:n lukijoille on kaiken muun väärän tiedon lisäksi valehdeltu, että käräjäoikeus olisi jo aiemmassa päätöksessään kumonnut kaikki Janitskiniin kohdistuneet syytteet. Näin tyypillinen MV:n lukija luulee asian olevan:

Tämähän ei pidä alkuunkaan paikkaansa, sillä mitään syytteitä koskevaa oikeudenkäyntiä ei ole koskaan ollut. On ollut vasta esitutkintaviranomaisen vaatimus verkkoviestin jakelun keskeyttämisestä ja sen oikeus hylkäsi sananvapauden suojan perusteella. Oikeus ei ottanut mitään kantaa viestien eli MV:n sisältöön, vaan oikeuteen ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Mitä tahansa saa julkaista ennalta estämättä, mutta seuraukset tulevat jälkikäteen, ihan kuten perustuslaki sanoo. Tästä voitte lukea enemmän täältä.

Ensi perjantaina käsitellään Ilja Janitskinin vangitsemista ja se on pakkokeinolain 2 luvun 11 §:n mukainen turvaamistoimi esitutkinnan mahdollistamiseksi. Kun ei tulla kuulusteluun vapaaehtoisesti, niin sitten haetaan vaikka kotoa ja pidetään kuulusteltavana. Mahdollinen vangitseminen ei ole tuomio rikoksista, kuten jo olen kuullut väitettävän. Se tulee sitten aikanaan ja taas pääsevät MV:n lukijat vuodattamaan karvaita kyyneleitä idolinsa puolesta.

Tämä heidän idolinsa on solvannut turvapaikanhakijoita niin kiihkeästi, että hänen oma ilmoituksensa hakea turvapaikkaa on herättänyt vilpitöntä vahingoniloa. On mietitty onko nyt kyseessä partalapsi, iphone-mies, juhlapaikanhakija, maahantunkeutuja vai näitä kaikkia. “Juhana Piironen” on Ilja Janitskin.

Teuvo Hakkaraisen kirjoittelun päätyminen syyteharkintaan ja hallituksen linjaukset äärijärjestöistä ovat pistäneet ihmettelemään eräiden kansanedustajien ymmärrystä lainsäädännöstä. He ovat sentään säätämässä lakeja, joten heidän soisi olevan edes hajulla sekä omasta asemastaan että lainsäädännön yleisestä sisällöstä. Ikävä kyllä liian moni ei ole.

Kansanedustaja Martti Mölsä (ps) pitää jopa rikollista äärijärjestöä pelkkänä sidosryhmänä, johon kansanedustajalla on oikeus pitää yhteyttä ja mahdollisesti jopa kuulua.

Nähtävästi Mölsän mielestä kansanedustajan pitää saada kuulua rikollisjengiin, mafiaan, natseihin tai vaikka Isisiin, jos hänen äänestäjänsä ovat siellä harjoittamassa aktiivista kansalaistoimintaa.

Tämä kuvastaa hyvin harhaluuloa kansanedustajan koskemattomuudesta. Sanotaan se nyt selvästi: kansanedustajalla ei ole mitään diplomaattista koskemattomuutta, vaan hän on rikosoikeudellisesti ihan samanlaisessa vastuussa kuin kuka tahansa kansalainen.

Kansanedustajan koskemattomuus tarkoittaa vain sitä, että kansanedustajaa ei saa asettaa syytteeseen eikä hänen vapauttaan riistää hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta, ellei eduskunta ole siihen suostunut päätöksellä, jota vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä on kannattanut. ( Perustuslaki 30 § 2 momentti)

Tämän näkyy tietävän Mika Niikko, joka neuvoo kiihottamaan kansanryhmää vastaan vain eduskunnan puhujapöntöstä.

Niinpä. Kansalaisten ja monien kansanedustajien lakitietämys on heikko, mutta jotkut lain kyllä näkyvät tuntevan. Pohjantähden Otto Kivivuorta mukaellen eivät siksi, että osaisivat lakia noudattaa, vaan siksi, että osaisivat sen kiertää.

***

Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.