Se sanomisen vapaus

Viettämällä viisi vuorokautta Kainuun korvessa saa mukavasti etäisyyttä sosiaalisessa mediassa pyöriviin aiheisiin. Nettiyhteyttä älypuhelimella ja iPadilla on pakko rajoittaa, sillä akut ja varavirtalähteet eivät kauan kestä. Lisäksi matkaradiosta kuulee tärkeimmät uutiset.

Kuluneen viikon tärkein uutinen tuntui ehdottomasti olevan sananvapaus. Eikä kenen tahansa sananvapaus, vaan ennen kaikkea äärioikeiston, MV:n, Rajat kiinni -porukan, Suomi ensin -vouhkaajien ja muiden tuulimyllynlämmittäjien sananvapaus. Se tuntuu olevan vakavasti uhattuna.

MV:n julkaisija Ilja Janitskin määrättiin käräjäoikeudessa ihan odotetusti vangittavaksi heti tavattaessa. Päätös mahdollistaa kansainvälisen virka-apupyynnön ja Janitskinin tuomisen Suomeen. Janitskin ei suostu uskomaan, että kun poliisi kutsuu kuulusteltavaksi, niin silloin tullaan kuulusteltavaksi joko vapaaehtoisesti tai paikalle tuotuna.

Tämä tosiasia on aiheuttanut valtavan metelin. Janitskin on heittäytynyt uhriksi, jota stalinistinen Suomi ja valtamedia vainoavat.

Toinen virkavallan vainon uhri on perussuomalainen vaikuttaja ja Rajat kiinni -porukan näkyvä hahmo Terhi Kiemunki. Hän teki itse omista kirjoituksistaan esitutkintapyynnön ja yllättyi täydellisesti, kun tuleekin saamaan syytteen.

En nyt viitsi ihan suoraan sanoa mielipidettäni itse itsestään esitutkintapyynnön tekevän älynlahjoista, joten totean vain, että sitä saa mitä tilaa. Jussi Halla-aho teki aikoinaan saman tempun kirjoittaessaan “muutamia täkyjä” valtakunnansyyttäjälle ja sai tuomion KKO:ssa asti.

Sananvapauden marttyyriutta Janitskin ja Kiemunki hakevat. He hakevat itselleen oikeutta sanoa ihan mitä tahansa ihan kenestä tahansa, mutta samalla he toisella kädellä haluavat tukkia kaikkien itsenä kanssa eri mieltä olevien suut. Janitskin yrittää sitä kirjoittamalla törkeitä solvauksia vainoamistaan ihmisistä ja Kiemunki laatimalla kansalaisadressin Palefacen musiikkivideon sensuroimiseksi.

Yksi keino on suora ja julkinen hyökkäys toimittajia kohtaan. Esimerkkiä näyttäköön Suomi ensin -liikkeen pääagitaattori Marco de Wit, joka kuulustelee toimittajat, haukkuu heidät julkisesti, sitten kieltäytyy haastattelusta ja päällee rehvastelee röyhkeydellään. Hänelle ainoa oikea ja luotettava media on MV.

 

Näitä katsoessa tulee väkisin mieleen, että toimittajat ovat joko liian kilttejä tai sitten he hämmentyvät suorastaan uhkaavan hyökkäävää käytöstä. Mielenosoitukset eivät enää suju ilman välikohtauksia poliisin kanssa, mutta niin lienee tarkoituskin. Näin saadaan taas aihetta valittaa stalinistisen valtion virkavallasta ja valtamedian salaliitosta.

MV:n julkaisija Ilja Janitskin menee suuruudenhulluudessaan niin pitäkälle, että julistautuu vallankumousjohtajaksi. Seurakseen hän tuntuu saavan netin tärähteineimmät tapaukset, joten jään mielenkiinnolla odottamaan vallankumouksen alkamista.

Uskokaa tai epäilkää, niin nämä kaikki toimivat yhdessä. Te kuvittelette, että kaikki terhikiemungit, mv:t ja suomalaisuusrajakit ovat epämääräisiä ja sekavia porukoita. Ovat he toki sitäkin, mutta heidän perimmäisenä tarkoituksenaan on horjuttaa luottamusta Suomen viranomaisiin ja kaikkiin tiedotusvälineisiin. En tiedä mitä he olisivat tarjoamassa tilalle, mutta jokaisesta riippuu se, miten he aikeissaan onnistuvat. Yllättävän monet lähtevät sokeina seuraamaan näitä pillipiipareita, vaikka heidän tarjoamastaan päämäärästä ei ole mitään tietoa.

Nyt sanotte, että minä olen korvessa ruvennut näkemään salaliittoja. Eikö mitä. Minä näe vain lukuisin sitein toisiinsa yhdistyneitä omaneduntavoittelijoita, jotka ruokkivat omaa egoaan sekä taloudellisia ja poliittisia intressäjään paukuttelemalla tahallisesti lainsäädännön rajoja.

Pohjimmiltaan he eivät ole kiinnostuneita turvapaikanhakijoista, maahanmuuttopolitiikasta tai mistään muustakaan asiasta, josta meuhkaavat. Tällaiset ihmiset ovat aina kiinnostuneita vain omasta itsestään ja he tempaavat ratsukseen ihan minkä tahansa kulloinkin esillä olevan asian. Asiaksi kelpaavat vaikka tuulimyllyjen rajäyttämät lepakot, jos mitään muuta ei satu juolahtamaan mieleen.

Ihan mikä tahansa asia, jolla he saisivat kansan seuraamaan itseään. He tarvitsevat vastapainokseen jonkun, joka esittää tämän kysymyksen:

Kuva: Goscinny & Tabary: Ahmed Ahne, Hulluttelupäivä.

***

Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu. Törkykommentoijille saatan tehdä saman tempun kuin Maria Pettersson.