Apurahavatkausta

Ensin Alfred Kordelinin säätiö päätti myöntää kirjailja Timo Hännikäiselle 6 000 euron apurahan. Kun asiaa julkisuudessa hämmästeltiin, niin säätiö otti asian uudelleen käsiteltäväksi. Lopputuloksena Hännikäinen saa kuin saakin sen apurahan.

Eipähän siinä mitään, säätiö saa myöntää omista rahoistaan apurahaa ihan kenelle haluaa ja mihin tarkoitukseen haluaa. Kirjallisia ansioitaan paremmin Hännikäinen on tunnettu lähinnä käytöksestään sosiaalisessa mediassa. Linkin jutuista on jo jonkin varran aikaa, mutta vasta lokakuun lopussa hän lähestyi Suvi Auvista.

Päästäkseen kohukirjailijaksi pitää kai olla pikkuisen rankka puheissaan. Muutenhan Hännikäinen on tunnettu lähinnä naisen puutteesta johtuvasta naisvihasta ja patriarkaalisen elämäntavan kaipuusta. Hänen viimeisin kirjallinen tuotoksensa oli mukana perussuomalaisten ajatuspaja Suomen Perustan julkaisemassa kirjassa Epäneutraali sukupuolikirja.

Enpä ole sitäkään lukenut, mutta parhaan näkemäni arvostelun kirjoitti Facebookissa eräs nuori nainen, joka yksin pyörittää menestyvää maatilaa Pohjois-Karjalassa. Hänen näkemyksensä on ilahduttavan raikasta luettavaa muillekin kuin kuvitteellisen ihanasta menneestä maailmasta haikaileville näivetyisille:

Minä alan heti sillä hetkellä vanhan kunnon ajan kotiäidiksi, joka ei kiroile ja joka puunaa kotia ilman mielipiteitä, kun minulle ojennetaan mies, joka lähtee joka sunnuntai-ilta hevosella kuudeksi päiväksi savottaan kirveen kanssa ja elää erämökillä niitten muitten savottaukkojen kanssa. Sunnuntaina käy kotona hakemassa evääksi uuden lihakukon ja saa pakolliset aviolliset oikeutensa.

Jos ei, niin pyyhin tällä kirjalla persiini ja jatkan feminismin edistämistä, jotta mies ja nainen ovat jonain päivänä täysin tasa-arvoisia.

Nettikäytös ja haaveilevan höttöiset sankariajatukset ovat yksi asia, mutta vakavampaa on Hännikäisen poliittinen maailmankuva ja yhteiskunta, johon hän näyttää pyrkivän. Hännikäinen on äärioikeistolainen aktivisti, joka toimittaa Sarastus-lehteä. Lehdessä on ilmeisen vakavasti pohdittu mm. etnisen puhdistuksen toteuttamista. Suomen Sisun juhlapuheessaan Hännikäinen spekuloi kansanmurhalla. Oikein hyvin on muistissa myös hänen toimintansa äärioikeistolaisen 612-soihtukulkueen järjestäjänä sekä osallistuminen Suomen Vastarintaliikkeen kanssa Eugen Schaumanin muistotilaisuuteen.

Mutta kuten sanottu, niin säätiöhän tukee ketä haluaa. Jotenkin tätä vatkausta sivusta seuratessani mieleeni vain tuli, että säätiössä unohdettiin googlettaa ehdokkaat. Kun sitten yleisö vähän valisti säätiön päättäjiä, niin siellä säikähdettiin. Sitten tultiin siihen tulokseen, että apurahan myöntämistä nolompaa olisi perua kerran tehty päätös.

Jääkäämme odottelemaan apurahalla tuotettavaa kirjallisuutta vaikkapa Juho Juntusen tapaan: