Taikina paisuu

Alkujaan piti olla kyse vain pääministeri Juha Sipilän mahdollisesta jääviysepäilystä Terrafamen rahoituskuviossa. Ensimmäisenä asiasta kirjoitti Kansan Uutiset ja Yle tietenkin uutisoi siitä myös. Sitten lähdettiin menemään tunteet edellä ja siitä seurasi valtava mylläkkä. Ensin pääministeri viestitti toimittajalle luottamuksensa Yleen olevan nolla ja eilen hän sanoi luottamuksen olevan ok. Näiden kahden mielipiteen välissä heräsi epäilyjä pääministerin painostuksesta ja Ylen päätoimittajan taipumisesta painostukseen. No, kyllä te olette asiaa seuranneet.

Minä en ymmärrä miksi pääministerin luottamuksella Yleen on tai edes saisi olla mitään merkitystä. Pääministeri tekee mitä tekee ja Yle ja muut mediat uutisoivat niistä miten uutisoivat. Nyt Yle näyttää ikävästi taipuneen käskytettäväksi, vaikka näin ei oikeasti olisikaan.

Annan Ylelle ilmaisen vihjeen, jonka poimin Fb-kaverini Katja Hietalan seinältä. Meillä on jo ennestään yksi hallituspuolue eli perussuomalaiset, jonka kansanedustajat Ylen hallintoneuvoston jäseniä myöten ovat hyökänneet jatkuvasti Ylen kimppuun. Yleä on syytetty punavihreiden toimittajien pesäkkeeksi ja sen rahoitusta on haluttu vähentää. Nyt myös toista hallituspuoluetta edustava pääministeri on asettanut Ylen toiminnan kyseenalaiseksi.

Ylen tarpeellisuus, luotettavuus ja rahoitus on kyseenalaistettu ja roskamediat huutavat koko ajan salailevasta valtamediasta. Tässä tilanteessa Ylen ei kannata toimia niin, että nämä valheet ja roskajutut saavat tippaakaan lisää uskottavuutta.

Ylen johdolla saattoi mennä pupu pöksyyn, mutta onneksi muutamilla toimittajilla ei mennyt. Erityisesti nostan hattua Susanne Päivärinnalle, joka eilisessä A-studiossa hiillosti omaa esimiestään. Toinen hatunnoston ansaitseva journalisti on Ruben Stiller, jota uhattiin potkuilla pelkästä Sipilä-aiheisen ohjelman valmistelusta. En tiedä mikä on tilanne nyt, mutta odotan mielenkiinnolla perjantain Pressiklubia.

Ja kaikki tämä meteli vain sen takia, että pääministeri suhtautui tunnepitoisesti yhteen ainoaan uutiseen. Meillä on pääministerinä mies, joka polttaa päreensä itseään koskevasta uutisesta ja herkkyyttään kääntää asian niin, että hän perheineen on tässä uhri.

Kummeli-sketsien pääministeri oli kyllä suorapuheinen ja rehellisen tyhmä, mutta ainakaan hän ei syytellyt mediaa omien töppäilyjensä paljastumisesta.

En kirjoita enempää tästä aiheesta, mutta laitan päivän viihdykkeeksi niitä Kummelin sketsejä. Viime aikoina minusta on tosin ruvennut ikävästi tuntumaan siltä, että Kummelin kaverit olivat ennustajia ja sellaisinakin liian optimistisia.