Huono muisti
Perussuomalaisten Tampereen osaston puheenjohtaja ja kansanedustaja Lea Mäkipään eduskunta-avustaja Terhi Kiemungilla on huono muisti. Kaksi viikkoa sitten hänet tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja heti tuomion jälkeen hän jakoi Facebokissa tukiyhdistyksensä tilinumeroa, kun sitä häneltä oli kuulemma tiedusteltu sakkoihin osallistumista varten.
Nyt poliisi tutkii toiminnan laillisuutta. Poliisi oli jo kertaalleen todennut, ettei rikosta ole syytä epäillä, mutta silloin poliisilla ei ollut ilmeisesti käytössään koko kommenttiketjua. Kiemunki itse ei muista poistaneensa kommentteja kyseisestä keskustelusta. Hän sanoo myös, että on kerännyt rahaa vain vaalikampanjaa varten.
Kun on näin huono muisti, niin autetaan vähän. Julkaisin kuvan tästä nyt kadonneesta ketjusta blogissani jo 5. joulukuuta, mutta näytetään se uudelleen.
En koskaan lakkaa ihmettelemästä kahta asiaa. Toinen on näiden rikoksista tuomittujen ns. maahanmuuttokriittisten tavaton tollous sosiaalisessa mediassa ja toinen on heidän huono muistinsa. Sosiaalinen media ei unohda, vaikka sinne kirjoittaja unohtaisikin. Tai ainakin haluaisi unohtaa.
On kolmaskin ihmetyksen aihe, ja se on oikeudessa rikokseksi havaitun ja sellaisena tuomitun teon suosiminen. Siteeraan tuossa uutisessa olevia rikosoikeuden professori Kimmo Nuotion sanoja ihmisten halusta maksaa rajusta rikoksesta tuomitun sakkoja:
Siinä on jotain jollain tavalla vinoa. Rikostuomion tarkoitus on kertoa siitä, että tuo kiihottaminen on ollut väärin eikä sellaista suvaita. Sakkojen maksamiseen osallistuvat ihmiset haluavat kaikesta päättäen nimenomaan kiistää tuon viestin.
Menen vielä pitemmälle kuin Nuotio. Minun mielestäni tällaisessa toiminnassa kohtaavat erittäin vaarallisella tavalla politiikka ja rikollisuus. Kun poliitikon koko ura perustuu lain rajoilla keikkumiseen ja lopulta rajan ylittämiseen, niin onko hän enemmän poliitikko vai rikollinen?
Ei tarvitse vastata, tiedän jo puolueen kannan. Missä muussa puolueessa tahansa jo pelkkä epäily vakavasta rikoksesta riittää eroamiseen tai erottamiseen kaikista tehtävistä.
Missä tahansa työpaikassa toimiva, rikoksesta tuomittu henkilö olisi joutunut vähintäänkin puhutteluun, varoitusmenettelyyn tai irtisanomisprosessiin vastaavassa tilanteessa, jos henkilöstöasiat olisivat asianmukaisesti linjattu ja ohjeistettu. Tämä ei nähtävästi ole lainsäädännöstä vastaavalle edustuslaitokselle prosessoitu tapa toimia. Vaikka Kiemunki onkin ymmärtääkseni kansanedustajan henkilökohtaiseen avustajaan verrattavassa suhteessa, voisi olettaa, että edustuslaitokselle palvelusta suorittavalla edustajalla olisi velvollisuuksia myös avustajansa työsuhdeasioiden hoidossa. Henkilö, joka ei ole työkykyinen, olisi oman etunsa ja työsuojelulainsäädännön mukaan ohjattava tuen piiriin ja mahdollisesti myös työkykyarvioon, mikäli muisti- ja käytöshäiriöt ovat niin vakavia, että ns. normaali direktio-oikeus on näiden seikkojen vuoksi jäänyt Mäkipäältä toteuttamatta.
Väite tuollaisenaan on täysin naurettava. “missä tahansa työpaikassa toimiva, rikoksesta tuomittu.”
Henkilö x jää kiinni myymälävarkaudesta (näpistys) ja poliisi kirjoittaa sakon. Kumman uskot ilmoittavan työnantajalle, jotta henkilö voitaisiin erottaa?
Huvittaa tuo logiikka. Ensin “ihminen” tekee rikoksen. Sitten tämä “ihminen” tekee omasta rikoksestaan tutkintapyynnön. Ok, tuomitaan sakkoihin. Sitten julkaistaan tilinumero, mihin hänen sakkonsa maksamiseen voi osallistua. Eiku, se onkin hänen vaalirahastoonsa, johon ääliöt voivat osallistua.
Tiedoksi: Lainausmerkit ovat tarkoituksellisia. Terhi Kiemunki on “ihminen”.