Harkittua laittomuutta

Muutama päivä sitten julkisuuteen nousi osa-aikatyötä tekevä valkeakoskelainen Jaakko Filppula, jonka kaupunki velvoitti kuntouttavaan työtoimintaan  rikkoen samalla lakia suunnilleen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Asiasta kertoi ensimmäisenä Valkeakosken Sanomat. Filppula on työkykyinen, hänen elämänhallintansa on kunnossa ja hän tekee osa-aikatyötä. Hän kykenisi kokopäivätyöhön tai työllisyyttä edistäviin palveluihin.

Hänet määrättiin kuntouttavaan työtoimintaan vain siksi, että kaupunki haluaa säästää. Lisäksi hänet huijattiin allekirjoittamaan kuntouttavaa työtoimintaa sisältävä aktivointisuunnitelma jättämällä kertomatta mitä siitä seuraa.

Filppulan tapaukseen kiteytyy kaikki se, mistä olen kirjoittanut jo vuosia. Terveitä ja täysin työkykyisiä määrätään askartelemaan joutavia tai tekemään palkkatyötä korvaavaa työtä vastoin lakia vain siksi, että kunta haluaa säästää omasta työmarkkinatuen maksuosuudestaan. Sen lisäksi kunta saa valtiolta 10,09 euroa jokaisesta kuntouttavassa työtoiminnassa olevasta jokaiselta työtoimintapäivältä. Ei ihme, että kuntia kiinnostaa. Irvokkainta on, että tämä totuus tiedetään niin kunnissa, Kelassa kuin ministeriössäkin, mutta kaikkialla teeskennellään tietämätöntä.

Katsotaanpa ensin tuota osa-aikatyötä. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 2 luvun 6 §:n mukaan kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää kuntouttavaa työtoimintaa silloin, kun henkilö on osa-aikatyössä yli kahdeksan tuntia viikossa. Jotkut kunnat velvoittavat kuitenkin osa-aikatyössä olevia osallistumaan työn lisäksi myös kuntouttavaan työtoimintaan. Syynä on Kelan tulkinta, jonka mukaan tällaiset henkilöt kuuluvat edelleen kunnan sakkomaksun piiriin. Kela perii osan heidän sovitellusta työmarkkinatuestaan kunnilta.

Laki kuntouttavasta työtoiminnasta vapauttaa sekä kunnan että osa-aikatyötä tekevän kuntouttavasta työtoiminnasta, mutta Kela ei vapauta kuntaa sakkomaksusta. Jos asiakas huomauttaa tästä epäkohdasta, niin Kela lisää lakitekstiin omia lauseitaan.

Tuossa linkittämässi tapauksessa ei muuten edes Eduskunnan oikeusasiamies nähnyt mitään kummallista. Lakitekstiin lisätty lause katsottiin Kelan tulkinnaksi lain sisällöstä.

Sovitaan sitten niin, että Kelan tulkinta on oikea. Laki ei ihan suoraan kiellä tätä menettelyä, mutta käytäntö on valovuoden päässä lain tarkoituksesta. Lain 1 §:n mukaan kuntouttavalla työtoiminnalla pyritään parantamaan edellytyksiä työllistyä avoimilla työmarkkinoilla sekä edistämään mahdollisuuksia osallistua koulutukseen ja työ- ja elinkeinoviranomaisen tarjoamaan julkiseen työvoimapalveluun. Työmarkkinoilla osa-aikatyössä oleva ei tarvitse kuntouttavaa työtoimintaa, sanoo terve järki.

Sitten tuo kuntien tapa käyttää kuntouttavaa työtoimintaa pelkästään säästämiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö on 31.12. 2014 antanut kunnille ohjeen, jossa ei sanallakaan puhuta kuntouttavan työtoiminnan käyttämisestä kunnan säästötoimenpiteenä. Ohjeessa korostetaan, että kyse on  on sosiaalihuoltolain mukaisesta sosiaalipalvelusta, johon sovelletaan sosiaalihuoltolain lisäksi mm. lakia sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Sen mukaan sosiaalihuollon asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa. Laadultaan hyvä sosiaalihuolto tarkoittaa sitä, että palvelua tarjoaa sosiaalihuollon ammatillinen henkilöstö.

Lisäksi ohje painottaa, että kuntouttava työtoiminta ei ole tarkoitettu niille työttömille, jotka kykenisivät osallistumaan julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön. Heidän kohdallaan aktivointisuunnitelmaan tulee sisältyä laissa ensisijaisiksi määriteltyjä julkisia työvoimapalveluita kuten esimerkiksi työkokeilua ja palkkatuettua työtä, ellei suora työllistyminen avoimille työmarkkinoille ole mahdollista.

Kun lakia kunnissa soveltaa joku sosiaalityöntekijän pätevyyttä vailla oleva, joka kutsuu työttömiä puheilleen ja määrää heidät rutiininomaisesti kuntouttavaan työtoimintaan omilta esimiehiltään saamansa ohjeen mukaan, niin ollaan kaukana lain tarkoituksesta ja hengestä.

Kieltäytyjä menettää työttömyysetuuden määräajaksi. Kuten olen ennenkin sanonut, niin kuntouttava työtoiminta on taatusti ainoa sosiaalipalvelu, jota on pakko ottaa vastaan taloudellisen sanktion uhalla.

Filppulalle ei kerrottu, että aktivointisuunnitelmaan ei olisi tarvinnut ottaa kuntouttavaa työtoimintaa. Ei myöskään selitetty kuntouttavan työtoiminnan sisältöä ja sen velvoittavuutta. Kun työtön on narrattu allekirjoittamaan aktivointisuunnitelma, niin katuminen on myöhäistä.

Neuvoni työttömille ja osa-aikatyössä oleville on, että menkää kutsuttaessa keskustelemaan ja laatimaan aktivointisuunnitelmaa, mutta ottakaa tuo linkittämäni STM:n ohjekirje mukaan. Jos olette osa-aikatyössä, niin kysykää oletteko muina kuin työpäivinä työkyvytön ja jos olette, niin lääkärin varmaan pitäisi tukia asia.

Ohjekirjeen mukaan terveydenhuollon palveluiden järjestäminen niiden tarpeessa oleville työttömille on erityisen tärkeää, koska työttömillä ovat tutkimusten mukaan työssä olevia enemmän työ- ja toimintakykyä alentavia sairauksia. Terveystarkastuksen toteuttamisesta tulisi sopia aktivointisuunnitelmaa tehtäessä silloin, kun epäillään asiakkaan terveydentilan alentuneen, mutta asiaa ei ole selvitetty.

Kuntouttavaa työtoimintaa voi järjestää oikein tai väärin. Suurin osa kunnista järjestää sitä väärin tahallaan. Täältä voitte lukea miten sitä järjestetään lakia noudattaen.