Helppoahan se on

Eilinen juttuni Täydellinen ansa  toi taas runsaasti palautetta. Ihan aiheellisesti huomautettiin, että Suomessa saa valittaa kaikista viranomaisten päätöksistä. Tämä koskee myös päätöstä, jolla turvapaikanhakijalle määrätään asumisvelvollisuus.

Tämä on ihan totta, mutta ensin tietenkin pitää varmistua sitä, että asumisvelvollisuutta koskeva päätös annetaan turvapaikanhakijalle tiedoksi sellaisella kielellä, jota hän ymmärtää tai että hän saa tulkkausapua. Päätöksen mukana on annettava myös tieto siitä, minne ja missä ajassa päätöksestä saa valittaa. Tekstini perusteena olevan lehtijutun mukaan  afgaanipariskuntaa ei oltu informoitu heitä koskevasta asumisvelvollisuudesta, jonka poliisi kertoi perusteluksi etsintäkuulutukselle ja noudolle.

Nyt siten se valittamisen helppous. Ihan ensimmäiseksi turvapaikanhakijan pitää tutustua ulkomaalaislakiin, jonka 120a §:ssä asumisvelvoitteesta säädetään. Siellä ei ole sanottu mitään muutoksenhausta tai mahdollisuudesta saada asia oikeuden käsiteltäväksi. Säilöönotto on aina vahvistettava käräjäoikeudessa, mutta asumisvelvollisuutta ei. Se on hallinnollinen päätös, josta valitetaan hallinto-oikeuteen. Tämä pitää turvapaikanhakijan tietää tai selvittää itselleen, sillä 120a §:ssä siitä ei sanota mitään.

Pitää siis ymmärtää lukea ulkomaalaislain 190 §, jossa asiasta säädetään näin:

Tässä laissa tarkoitettuun Maahanmuuttoviraston, poliisin, rajatarkastusviranomaisen, työvoimatoimiston, Suomen edustuston ja opetusministeriön päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Nyt pitää siis perehtyä hallintolainkäyttölakiin. Siellä kerrotaan, että valitus tehdään hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta.

Tässä tapauksessa valitusta ei kuitenkaan tehdä 30 päivässä. On palattava takaisin ulkomaalaislain 190 §:än, jonka mukaan valitus onkin tehtävä 21 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Tällaiseksi lainkohta muutettiin elokuussa 2016 perustelematta sitä mitenkään. Paitsi tietysti sanomalla, että lyheympi valitusaika on turvapaikanhakijan etu.

Nämä asiat pitää asumisvelvollisuuden rikkomisen takia säilöönotetun selvittää itselleen. Ensin tietysti olisi saatava se päätös, josta voisi valittaa. Sen on oltava hallintolain mukainen eli kirjallinen, lainkohdilla perusteltu ja muutoksenhakuohjeilla varustettu. Sitäkin säilöönotetun on osattava vaatia, ja koko ajan pitää muistaa 21 päivän valitusaika.

Muutoksenhaun kiemurat on siis selvitettävä tutustumalla kolmeen eri lakiin. Tätä monimutkaisuutta tarkoitin eilen sanoessani, että lainkohdasta pääsi unohtumaan kokonaan velvollisuus ilmoittaa turvapaikanhakijalle asumisvelvollisuuden alkamisesta, sisällöstä ja oikeussuojakeinoista.

Lainvalmistelussa tehtiin virhe, sillä hyvä lainvalmistelu edellyttää, että muutoksenhausta säädetään samassa yhteydessä kuin velvoittavasta päätöksestä. Lainkohtaan olisi tarvittu vain yksi lause kertomaan, että asumisvelvollisuuden määräävä päätös on annettava kirjallisena ja siihen haetaan muutosta hallinto-oikeudelta 21 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta. Se pääsi unohtumaan, mutta unohdus on helppo selittää pois.

Minä selitin sen juuri äsken pois lainsäätäjän puolesta. Pitää vain tietää ja osata etsiä oikeat lainkohdat. Turvapaikanhakijan pitäisi vain lukea itsensä suomalaiseksi juristiksi, jotta osaisi itse paikata lainsäätäjän unohdukset.