Välimallin hallitus
Kuten tiedetään, niin hallitus siirsi puoliväliriihen pidettäväksi vasta kuntavaalien jälkeen. Viralliseksi syyksi kerrottiin, että kaikkea tarvittavaa tietoa talouden tilasta ei saada ennen vaaleja. Tosiasiassa ainoa puuttuva tieto oli vaalien tulos. Nyt kun se on selvinnyt, niin hallitus päätti vakaasti olla piittaamatta siitä.
Jo ensimmäisenä päivänä tehtiin suuria päätöksiä. Suurin oli tietysti lopettaa velaksi eläminen vuoteen 2021 mennessä kokonaan. Velaksi ostetaan vain uudet hävittäjät ja taistelulaivat, mutta se on ihan eri asia eikä kuulu tähän. On helpompi sanoa elävänsä ilman velkaa, kun jättää laskelmista pois isoimmat velat.
Työllisyyskysymyksiä ei vielä eilen ratkaistu, mutta viitteitä tulevasta saatiin. Ongelmana tuntuu olevan, että työpaikat ja työttömät ovat eri paikoissa ja että esimerkiksi yksihuoltajien ei kannata tuloloukun laukeamisen takia ottaa työtä vastaan. Nämä ongelmat ratkaistaan varmasti tuttuun tapaan kepillä. Etuuksia leikkaamalla pakotetaan ihmiset muuttamaan toiselle puolelle maata ja yksinhuoltajat töihin. Niitä työpaikkoja ei edelleenkään löydy, mutta se on laiskojen työttömien syy.
Todella tärkeä päätös oli muutos apteekkien sääntelyyn. Tulevaisuudessa maitokaupasta saa lääkerasvaa, mutta ei sentään särkylääkkeitä. Pitäähän jokin roti olla, mutta muistetaan nyt kehua tätä lääkerasvan vapauttamista sääntelyn ikeestä selkävoittona byrokratiasta.
Myös ammatillisen koulutuksen uudistaminen saatiin etenemään kunnon lehmänkaupan avulla. Esitys on ollut valmiina jo kauan, mutta perussuomalaiset ovat jarruttaneet sen etenemistä.
Yksikään hallituspuolue ei nähnyt ongelmia viime vuonna päätetyissä ammatillisen koulutuksen jättileikkauksissa. Niiden seurauksena lähiopetustunteja leikataan jo valmiiksi liian matalasta tasosta, yt-neuvotteluja käydään monessa oppilaitoksessa ja tuhansia työpaikkoja tullaan vähentämään. Leikkaukset vaarantavat myös ammatillisen koulutuksen sisällöllisen uudistamisen, koska ilman resursseja ei voi parantaa opetuksen laatua.
Perussuomalaiset päättivät jarruttaa tätä sisällöllistä reformia, koska haluavat heikentää ruotsin kielen asemaa. Kaupat tehtiin, ja jatkossa enintään 2 200 oppilaalle annetaan mahdollisuus osallistua kokeiluun, jossa ruotsin tai suomen sijasta voi valita jonkin muun vieraan kielen opiskeltavaksi. Valinnanvapautta siis pukkaa tälläkin sektorilla, ja se tietää lisäkustannuksia niille kunnille, jotka kokeiluun osallistuvat. Kieliä ei voi opiskella ilman opettajia.
Koska lakia virkamiesvaatimusten suhteen ei olla muuttamassa, niin ne oppilaat, jotka eivät valitse toista kotimaista kieltä, ovat tehneet osittaisen uravalinnan sulkemalla pois virkamiesuran. Tai ainakin he ovat järjestäneet itselleen melkoisen lisätyön, jos aikovat valtion tai kaksikielisten kuntien palvelukseen hakeutua. Heidän on opeteltava toinen kotimainen jälkikäteen.
Hallitus myöntää tämän itsekin. Esityksen mukaan “myöhemmin toisen asteen tai korkea-asteen opinnoissa ruotsinkielen osaamisen hankkiminen saattaisi jäädä oppilaan vastuulle ja mahdollisesti hänen itsensä kustannettavaksi. Toisen kotimaisen kielen taidon puuttuminen saattaa tulevaisuudessa haitata viransaantia tai muutoin aiheuttaa tilanteita, joissa ruotsia osaamattomat joutuvat muita huonompaan asemaan”.
Sillä tavalla. Siinäpä vaihdettiin raamatullisesti sanoen esikoisoikeus hernekeittoon. Tässä tapauksessa vaihdettiin 2 200 koululaisen toisen kotimaisen kielen taito hernekeittoon, jonka söi puolue. Nyt puolue röyhtäilee niin tyytyväisenä, että ensimmäiset ryökäykset pääsivät ilmoille jo ennen virallista tiedotustilaisuutta.
Jotain syystä sanan puoliväliriihi kuuleminen on jo muutaman päivän ajan saanut mielessäni soimaan tämän:
Olen aina ihmetellyt sitä miksi ruotsin opiskelu herättää niin hirveesti tunteita. Minulle se on ollut yksi opiskeltava kieli muiden mukana. Ruotsin lisäksi olen opiskellut englantia, saksaa, espanjaa ja kiinaa. En koe ruotsin opintojen olleen minulta mitenkään pois. Kielten opiskelu oli minusta koulussa kivaa, nyt keski-ikäisenä haaveilen mm. saamen, venäjän, italian, japanin, eestin ja ranskan opinnoista. Koska kielitaito on aina rikkaus.
Toivon että mahdollisimman harva kunta ja koulu lähtee tähän pelleilyyn mukaan. Toisaalta, tämähän on kokeilu, joka voidaan lakaista maton alle vuoden päästä, koska esim. pienillä paikkakunnilla valinnaisuutta on vaikea toteuttaa. Isommillakin paikkakunnilla on kovin haastavaa saada muita kuin englanninkielien kieliryhmiä kasaan, kun oppilaita ei vaan ole riittävästi tai valinnanvaraa on liikaa, jolloin ryhmäkoot jäävät yksittäisten kielten osalta liian pieniksi, jolloin kaikki lukevat edelleen ensimmäisenä kielenä englantia ja toisena ruotsia.
Pelkäsivät vaan edustamiensa puolueiden kannatuksen laskevan entisestään, jos puoliväliriihen jupinat olisi uutisoitu ennen vaaleja.
Huolestuttavia nuo säästöt koulutuksessa. Nyt saapuu työssäoppimisjaksoille entistä tietämättömämpiä oppilaita, joita sitten työntekijät opettavat. Erittäin epätasa-arvoista ja jopa väärää tietoa saattavat saada kun työntekijät opastavat vanhentuneilla tiedoillaan. –niin, siis jos edes ehtivät opastamaan kaiken oman työpaineensa alla. (viittaan hoitoalaan)
Niin, itsekin pohtinut, että koulut on niitä tahoja. Jotka antaa uusimmat tiedot oppilaille ja jotka taas tuo ne mukanansa työpaikoille. Se on sitten työpaikkojen asia haluaako ne tätä uutta tietoa hyödyntää. Aika monet varmasti hyödyntääkin ehkä ymmärtämättä edes sitä, että he hyötyvät tästä uudesta tiedosta ja osaamisesta. Vaikka välillä varmaan tuntuukin firmoissa, että kaiken joutuu opettaan kädestä pitäen. Mutta aina lopulta joku juuri koulusta päässyt lopulta tekee jonkun asian aina fiksummin ja paremmin. Ja tapa leviää kaikkien käyttöön lopulta.
Mutta nyt tässä touhussa käy pian niin tosiaan, että sekin loppuu tai vähenee rajusti. Ja uuden tiedon ja osaamisen alkeiden virtaaminen kouluista työpaikoille lakkaa hiljalleen ja on lopulta täysin merkitsemätöntä. Ja työpaikoilta alkaakin virtaamaan vanhat opit oppilaille periaatteella nyt tehdään näin, koska aina ennenkin on näin tehty, mutta nyt se on pakko. Ja uusien ideoiden käyttöön ottaminen/kokeilu hidastuu ja loppuu lopulta ehkä kokonaan.
Pidemmällä aika välillä tämä näkyy jo varmasti sitten tuotekehityksen, tuotannon, jatko-opintojen ja kaiken muunkin koulutuksen rapautumisena ja lopulta myös työhyvinvoinnin merkittävänä heikentymisenä. Puhumattakaan, että suomi menettää asemiaan uuden osaamisen ja tiedon tuottajana. Mutta niin kai se on tarkoituskin sitten. Kovimman hinnan kaikesta maksaa jälleen heikommat. Sehän toki heidän vika yksistään…
Hannan ja Jyrkin hyvien huomioiden lisäksi pitää muistaa, etteivät varsinkaan suoraan peruskoulun penkiltä ammattikouluun menevät nuoret ihan hirveästi tunne alaa ja osa heistä ei linjaa valitessaan mieti juurikaan muuta kuin mihin paras kaverikin menee. Kaikki alalle koulutetut eivät nyt vaan koskaan tee päivääkään kyseisen alan hommia. Jos kuvitellaan että voidaan kouluttaa tasan tarvittavien ammattilaisten määrä ja työttömyys ynnä muut duunareiden ongelmat on ratkaistu, niin juupajoo. Tosiasiassahan nämä neropatit kaiketi uskovat voivansa tällä systeemillä tuoda koko tyäväenluokan tilalle iloisia ja motivoituneita ammattilaisia halpatyömaista. Mutta kas, kyllä hekin ajan kanssa huomaavat tarpeellisuutensa ja järjestäytyvät, koska tarvitsevat rahaa täällä elämiseen – haluavat mm. pois kimppamajoituksista.