Tempoilua ja täyskäännöksiä

Sipilän hallitus on päättänyt siivota rumat työttömyystilastot kauniiksi eikä hinnalla ei ole väliä, sillä sen maksavat työttömät. Hallituksen työvoimapolitiikka on käsittämättömän epävakaata ja tempoilevaa, eikä täyskäännöksiäkään kaihdeta. Hallituksella on selkeä missio päästä kehumaan pitkäaikaistyöttömyyden vähenemisellä, vaikka tosiasiassa vain potkitaan työttömiä toimeentulotuen varaan.

Seuraava temppu nähdään huomenna, kun hallitus julkaisee taas kerran uuden lakiesityksen. Tässä rekrytointi- ja osaamislaissa muutetaan merkittävästi sekä työttömyysturvaa että tapaa hakea töitä.

Jatkossa työttömän pitäisi hakea kolmen kuukauden aikana vähintään kahtatoista työpaikkaa. Jos työtön ei näin tekisi, hän menettäisi työttömyyskorvauksensa 60 päiväksi. Työttömälle tulisi myös velvollisuus ilmoittaa työvoimaviranomaisten verkkopalvelussa omasta aktiivisuudestaan vähintään kerran viikossa.

Maamme jokaisen 350 000 työttömän on siis haettava kolmessa kuukaudessa kahtatoista työpaikkaa ja raportoitava toiminnastaan sähköisesti. Työnantajat tulevat saamaan kolmessa kuukaudessa 4,2 miljoonaa hakemusta ja vuodessa 16,8 miljoonaa. Työvoimaviranomaiset pääsevät tutustumaan viikossa suunnilleen 350 000 aktiivisuusraporttiin. Hallitus ei ole tainnut miettiä kuka ne hakemukset ja raportit lukee. Työnantajat eivät ainakaan, sillä he eivät jatkossa laita avoimia työpaikkoja työvoimapalvelujen sivuille. Raporttien suhteen tietysti luotetaan tuttuun tapaan siihen, että tietotekniikka sen hoitaa, vaikka mitään järjestelmää ei ole edes suunnitteilla.

Hallitus ei ole miettinyt myöskään alueellisia eroja työpaikkojen tarjonnassa. On eri asia löytää haettavia työpaikkoja pääkaupunkiseudulta kuin vaikkapa Itä- tai Pohjois-Suomesta. Ajatuksena lienee kannustaa eli pakottaa ihmiset muuttamaan työn perässä, vaikka koko elämä olisi rakennettu toisaalle.

Vielä kummallisempi on tulossa oleva esitys, jonka mukaan työttömälle ei tehtäisi entiseen tapaan työllistymissuunnitelmaa ja haastatteluja, vaan työtön pitäisi huolen aktivoitumisesta itse. Haastattelu tehtäisiin vasta työttömyyden pitkittyessä.

Mitenkäs tämä nyt tällaiseksi kääntyi? Vasta viime syksynä säädettiin kovalla tohinalla kolmen kuukauden välein tapahtuva haastattelu, jonka piti  virallisen totuuden mukaan ottaa työttömästä koppi ja tukea häntä työnhaussa. Nyt näistä haastatteluista ollaan luopumassa kokonaan. Myöskään työllistymissuunnitelmaa ei enää jatkossa tehtäisi.

Tämän täyskäännöksen syy taitaa olla ikävän raadollinen: bisnekset menivät pieleen. Alkujaanhan kolmen kuukauden välein toteutettavat haastattelut piti ulkoistaa yksityisille toimijoille, mutta laki esti viranomaistoiminnan yksityistämisen. Työvoimaviranomaiset eivät tehtävästä selviä nykyresursseilla, joten hallitus päätti luopua koko touhusta.

Jokainen aktivoitukoon siis itse ja raportoikoon toiminnastaan jonnekin. Seurantaa järjestetään luultavasti vain sen verran, että raportointivelvollisuuden laiminlyöneet voidaan potkaista pois tilastoista. Näin saadaan siivottua ulos kaikki ne, joilla ei ole osaamista, tietokonetta tai toimivaa nettiyhteyttä.

Samaan aikaan on alkanut taas kerran parku työvoimapulasta. Hallituksen mukaan työllisyys paranee kohisten, mutta osaavaa työvoimaa ei ole saatavilla. Tämä on vanha tuttu syyllistämiskeino, sillä työvoimapulasta on huudettu vähän väliä 90-luvun alusta lähtien. Aina se on enteillyt työttömien entistä tylympää kohtelua.

Hallituksella ei ole mitään yhtenäistä linjaa. Näyttää pahasti siltä, että työvoimapolitiikasta päättävät olivat jonottamassa ilmaisia muoviämpäreitä silloin, kun järkeä jaettiin.

Kuva: Facebook/Teppo Palmroos