Hassua hupsuttelua vai turvallisuusuhka?

Sinun mielipiteesi ei voi olla väärä, sillä se on sinun mielipiteesi. Höperön hassua kesäistä hupsuttelua, jota voi verrata Ruokolahden leijonaan. Normaalia dialogia, jossa on rosoa seassa. Vitsivitsi. Kännissä ja läpällä.

Ja niin edelleen, loputtomiin. Vuosikausia vihapuhetta ja uhkauksia on vähätelty, jopa niiden olemassaolo on kiistetty. Nyt vihapuheen ja uhkailujen kohteeksi ovat joutuneet ne, jotka sitä aiemmin eivät ole nähneet suurennuslasillakaan. Perussuomalaisista loikanneet Uuden vaihtoehdon edustajat ovat ruvenneet saamaan suoranaisia tappouhkauksia. Simon Elo on joutunut jopa ottamaan yhteyttä turvallisuusviranomaisiin.

Miten tähän on tultu? Tiedätte sen yhtä hyvin kuin minäkin. Meitä on vuosikausia siedätetty hyväksymään kaikenlainen vihapuhe. Tätä on jatkunut jo niin kauan, että monet eivät ole pitkiin aikoihin nähneet mitään kummallista avoimessa rasismissa, vähemmistöjen vihaamisessa ja lainkuuliaisten kansalaisten uhkailemisessa.

Kaikki alkoi jo vuosia sitten, kun itseään roturealisteiksi kutsuvat äärioikeistolaiset alkoivat levittää kansainvälisiltä foorumeilta kopiotua uskonto- ja rotuvihaa. Heille naurettiin yleisesti. He kuitenkin jatkoivat sinnikkäästi, rupesivat kutsumaan itseään maahanmuuttokriittisiksi ja saivat laman myötä köyhtyneitä ja katkeroituneita joukkoihinsa sanomalla, että teidän kurjuutenne on maahanmuuttajien ja heitä hyysäävien punavihreiden suvakkien vika. Sitten valjastettiin Suomen vaakunaleijona vetämään heidän kärryjään ja ruvettiin teeskentelemään isänmaan asialla olemista.

Nyt tämä porukka meluaa netissä ja kaduilla. Eduskunnasta asti on annettu heidän toiminnalleen hiljainen hyväksyntä, sitä on jopa kannustettu. Niinpä peto pääsi kasvamaan isoksi ja vihaiseksi, ja nyt se on irti. Se puree kaikkia, joiden se vaikka vain kuvittelee olevan eri mieltä kanssaan.

Minä olen tiennyt tämän jo kauan. Niin ovat tienneet myös kaikki ne poliitikot, toimittajat, tutkijat ja muut ihan tavalliset kansalaiset, jotka ovat olleet huolissaan tämän rakkikoiran holtittomasta kasvamisesta.

Minun pitäisi varmaan olla vahingoniloinen, mutta en ole. Sen sijaan olen pahoillani vihapostia saavien puolesta, sillä tiedän miltä se tuntuu. Olen myös toiveikas. Nyt on viimeinkin mahdollisuus laittaa tälle touhulle piste. Nyt vihapostia saavat kansanedustajat tuntevat nämä entiset kannattajansa tai ainakin heillä on aavistus siitä, keitä nimimerkkien taakse kätkeytyy. Heidän pitää ehdottomasti tehdä rikosimoituksia ja antaa poliisille vihjeitä nimistä.

Vasikan maineenhan he siitä saavat, mutta alamaailman slangi kertookin kaiken vihapuhujien viiteryhmästä.