Mistä näitä sikiää?
Nyt kun netin pahin roskajulkaisu MV on vaikeuksissa, niin sen tilalle valeuutisia levittämään näkyy olevan tungosta. Jo aiemmin samoille apajille pyrkineet yrittävät nostaa kannatustaan jakamalla ikivanhoja MV:n “uutisia” uudelleen lämmitettynä.
Tänään näkyy sosiaalisessa mediassa leviävän Uutismaailman juttu, jonka mukaan sisäministeriö on kieltänyt poliisia tiedottamasta turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista.
Jutun mukaan Hämeen poliisilaitoksen henkilöstö sai viime viikon alkupuolella sisäisen viestintäohjeistuksen, joka koskee nykyiseen turvapaikanhakijatilanteeseen liittyvää poliisitiedottamista. Kokeneet poliisimiehet ovat kuulemma ihmetelleet ohjetta, jossa kielletään kertomasta rikoksentekijän etninen alkuperä.
Tämän jutun keksi Uusi Lahti -nimisen lehden päätoimittaja tahallisesti tai ymmärtämättömyyttään jo lokakuussa 2015. Sieltä se päätyi sellaisenaan MV:n sivulle. Nyt sen tarjoaa uutta nousua yrittävä tuttu roskajulkaisu Uutismaailma muka uutena uutisena, kaikki aiemmat virheet kopioiden.
Alkuperäinen uutinen on suomeksi sanottuna ihan päin peetä. Poliisi korjasi Uuden Lahden “uutista” Ylen välityksellä heti tuoreeltaan, mutta eihän tämä oikea tieto tavoittanut silloinkaan niitä, jotka sen olisi pitänyt tavoittaa.
Lyhyesti sanoen ei ole olemassa mitään uutta ohjeistusta, vaan Hämeen poliisipäällikkö muistutti henkilöstöä voimassaolevasta ohjeesta.
Kyseessä ei ole uusi linjaus, vaan ihan suoraan lakiin perustuva vanha poliisin tiedottamisohje. Se laki on nimeltään Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta ja sen 6 luvun 24 §:ssä luetellaan pitkä rimpsu salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja.
Pykälän 24-kohdassa määrätään salassa pidettäviksi asiakirjat, jotka koskevat pakolaista tai turvapaikan, oleskeluluvan tai viisumin hakijaa, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna pakolaisen tai hakijan tai näiden läheisten turvallisuutta.
Ei tämä sen ihmeellisempää ole. Ei ole säädetty uutta lakia eikä annettu uutta ohjeistusta. Poliisi voi entiseen tapaan kertoa epällyn etnisen taustan, jos sillä on tutkinnan kannalta merkitystä.
Valemedioita syntyy, kun mitään osaamattomat ja mistään ymmärtämättömät haluavat leikkiä toimittajaa ja mustamaalata jotain väestönosaa. Ne menestyvät, kun samanlaiset tai pelkästään vain yksinkertaiset uskovat kaiken netissä näkemänsä.
Suosittelen opettelemaan lähdekritiikkiä.
Alkuperäistä, lähes kaksi vuotta vanhaa uutista ei ole näköjään korjattu, vaikka toimittajan luulisi tietävän siinä olevista virheistä. Laatujulkaisun ja roskaläpyskän eron tunnistaakin hyvin siitä, kuinka ammattimaisella asenteella sen tekijät suhtautuvat tekemiensä tahattomien tai peräti tahallisten virheiden oikaisuihin. Vrt. eräät muutkin jopa puoluelehtinä esiintyvät täysin keksittyjä “uutisia” levittävät läpyskät.
Inhimillisen identiteetin kasvua ja ylläpitoa tässä eniten kaivataan kansalaisten puolelta. Viranomaisten puolelta taas kaivataan perinteisestä suomalaisesta reaalipolitiikasta pidättäytymistä, jossa puhutaan mitä puhutaan vaan ei sanota yhtään mitään. Samalla kun tehdään ihan mitä itseä huvittaa vailla sen suurempaa vastuuta tai edes selitystä. Ruokkivatko identeetin puutteet/vinoutumat sekä sangen omituiset julkisen elämämme toimintamekanismit toinnen toistaan? Heikoksi jää motivaatio itseään paremmaksikaan kasvattaa, jos odotettavissa ei ole kuin hyvin koulutetun koiran uranäkymä: nyt se jo kusettaakin itse itseään.
Jos identiteetti on hukassa, ei välttämättä käsitä itsekään kuinka kieroon katsoo ja etenkään sitä kuinka vino maailmankuvansa on. Että hakemalla hakee Sakarin bloggaaman kaltaista no höh…aineistoa sitä pystyyn/pystyssä pysymään tunkatakseen. Sitten on tietysti nämä minäkuvastaan vajavaiset, jotka eivät yksinkertaisesti pysty tuntemaan empatiaa kanssaihmistään kohtaan. Mutta sitä ne eivät yleensä itse tajua, koska ajatus “ei pidä luulla, että kaikki ovat samanlaisia kuin on itse” on liikaa pyydetty. Sillä, niinkuin sanottu, on tekemällä tehty sellainen minäkuvan vääristelmä, että lääketieteessä vastaavalla saisi jo diagnoosin ja taiteissa kirjallisuus- tai elokuvapalkinnon. Jos se olisi ihan totta eikä vain eräänsorttinen elämänvalhe.
No, mitäs sitten pitäisi ajatella, kun valitettavasti somefiidissään näkee persuführerin jakavan kauniisti sanottuna “vain yhden bloggarin” suollettua sisältöä, josta hän huolellisesti irtisanoutuu tavattoman pitkäsanaisella vastuuvapauslausekkeella? Kun ilmeisesti haluaa poliittisesti vahingoittaa sitä jonka nimi on jaon ylimmäisenä, mutta ei oikeastaan ole suoltajankaan puolella. Nii-i. Se on sitten sitä perinteisen suomalaisen reaalipolitiikan rumaa kääntöpuolta, jossa meidän ajassamme on kierrossa UM:n pressin keksimällä termillä sanoen “ihmiset jotka katsovat olevansa jonkin valtion palveluksessa” ja ihan vaan rahaa tai valtaa valemediallaan tavoittelevat. Mitä siis tarkkaan ottaen halutaan pyydettäessä esimerkiksi medialukutaitoa tai mitä nyt milloinkin?
Onko se tasavallan suojelulakien tai tietynlaisten poliittisten aatteiden kriminalisoinnin puutetta? Älköön sellaisia enää koskaan säädettäkökään. Mielessä kävi kun niihinkin muinoin ensi kertaa perehdyin, että kuinka paljon tässä tavattomasti inhimillisiä kärsimyksiä aiheuttaneessa tempauksessa oli ihan silkkaa reaalipolitiikkaa? Että julkinen valta muka tuli “kahden ääripään” väliin, kuten se kuuluisa Tolkun Ihminen konsanaan, ja yhdet rauhallisena pitääkseen sorti sekä teki väkivaltaa toiselle, lakia tekosyynään käyttäen. Vähän niinkuin se seuraavaksi tulleen sotasukupolven juttu, että “tehdään välttämättömyydestä hyve”. Sen kuulin ensikerran 80-luvun lopun vapaudenhuuman esiin nostamissa tuon ajan muisteloissa. Nyt on pakko sanoa, että onpa harvinaisen kieroonkasvanut jottei suorastaan perverssi ajatus. Ulkoinen pakko kohtalonpalvonnan moottorina? No, ei kai k-sanaa, tuota suomalaisten todellisuudenhallinnan rakkainta mekanismia, muuten olisi olemassakaan.
Kansalaisyhteiskuntaa tai sivistysvaltiota ei ainakaan koskaan synny tätä tahtia. Halutaanko sitä? Ei välttämättä, jos jotain käsittämättömästä syystä ohjenuorana pidetään esimerkiksi randilaista ismiksi nostettua itsekkyyttä, johon olen tänä kesänä lukemalla tutustunut. Mutta mikä lopulta nousee tuon kummajaisuuden ja perinteisen suomalaisen reaalipolitiikan erottavaksi tekijäksi? Ehkäpä randilaiset eivät usko usko täysipainoisen inhimillisen identiteetin olemassaoloon lainkaan, mutta suomalaiset vain korkeintaan sen verran että kansalaiset tottelevat ja uskovat kun Virallinen Totuus puhuu. Oikea kysymys ei siksi ole, että “mistä näitä sikiää”. Kyllä sikiää, kun maa ja sen ihmiset nyt vain ovat tälläiset kuin ovat.
Sietäisi sen sijaan kysyä, että haluavatko ihmiset edes muuttaa itseään/maataan paremmaksi. On näet niin, että mitään utopiaa, vallankumouksen tai maailmanlopun jälkeistä sellaista, ei oikeasti mahtane ollakaan. Jos tekemällä tehdään nollavuositilanne, seuraa siitä aina myös edellisen sosiaalisen järjestyksen romuttuminen. Toisin haikaaminen tai itse itselleen uskottelu on kuitenkin kovin inhimillistä. Aina kuvitellaan, että yhden piirteen poistamalla, lisäämällä tai muuttamalla muka päästään takaisin johonkin täydelliseen onnellisuuteen, jota ei oikeammin ottaen koskaan kai ollutkaan. Ei päästä. Jos muutat yhden niin muutkin voivat muuttua, koska niin se elämä vain toimii. Tärkeintä on hyvinvointi nyt ja tässä, mutta se lyönee aina korville kunkin ajan valta-ajattelua, jossa nyt meidän keskellämme kukkii ankeutus- ja kurjuuspolitiikka.
Atwoodin lähes puhumattomuuteen unohdettu klassikko, josta tässä trumppailun täyteisessä ajassa saa kuulla lainauksia jo Yleisradion musiikkiohjelmassakin nimittäin muistuttaa, että ei paraskaan yhteiskunta ole hyvä kaikille. Ei, koska on olemassa niin vapautta johonkin kuin vapautta jostakin. Tosiaan, välikö vastapoolin hupailusta kuvitella uuskonservatiivi- tai evankeliset naiset elämään todeksi sen mitä itse saarnasivat? Kun vain presidenttisalamurha ja konepistoolimiesten isku Capitoliumiin jäi tulematta, mutta passiivisuus, mukautuvuus sekä johdettaviksi antautuminen olivat yhtä totta niin ennen painovuotta kuin varmasti teoksen varastoinnin jälkeenkin. Miettikää siis ennemmin sitä, että mitä valemediat oikein kertovat teille itsestänne ja maailmastanne.