Lahjoitetaan lypsävä lehmä

Liikenneministeri Anne Berner kertoi eilen, että hallitus on päättänyt noin vain yksityistää rautateiden henkilöliikenteen, mutta se ei ole yksityistämistä, vaan kilpailulle avaamista. Samaa hän suunnitteli jo kaksi vuotta sitten, mutta suunnitelma tyssäsi poliittiseen vastustukseen. Nyt asiasta ei aiotakaan kysyä vaikkapa niin joutavalta instanssilta kuin eduskunnalta, sillä kyseessä on vain ministeriön ja VR:n välisen sopimuksen neuvotteleminen uusiksi.

VR aiotaan pilkkoa kolmeen yhtiöön, joita ovat kalustoyhtiö, kunnossapitoyhtiö ja kiinteistöyhtiö. Tämä ei kuulemma tarkoita yksityistämistä, sillä yhtiöt omistaa valtio. Omistaa tietenkin, mutta vain niin kauan, kunnes toisin päätetään. Yhtiöihin pilkkomisesta se aina on alkanut. 1990-luvun alussa TVH jaettiin tilaaja- ja tuottajaorganisaatioihin, sitten tuottajaorganisaatio yhtiöitettiin ja myytiin. Samoin kävi autokatsastukselle, Digitalle ja Carunalle. Ensin toiminnat yhtiöitettiin, sitten myytiin. Nyt ne tahkoavat rahaa ulkomaisille pääomasijoittajille.

On huomautettu, että rautatiet ovat ainoa liikennemuoto, jossa valtion omistamalla väylällä liikennöidään vain valtion omistamilla välineillä. Maanteillä liikkuvat kaikkien omistamat ajoneuvot, samoin vesillä ja ilmassa. Tämä olisi ihan hyvä perustelu, jos raiteilla ruvettaisiin liikennöimään yritysten omistamalla kalustolla ja väylien kunnossapito pysyisi valtiolla maanteiden tapaan. Näin ei ole tarkoituskaan tehdä, vaan kaikki käyttävät yhtä ja samaa valtion omistamaa kalustoa.

Mutta takaisin henkilöliikenteen kilpailuttamiseen. Vain poliitikot voivat toimia niin typerästi, että luopuvat valtion valtakunnallisesta monopolista ja perustavat yksityisiä alueellisia monopoleja kilpailemaan valtiota vastaan. He vieläpä lahjoittavat kilpailijoille infrastruktuurin ja kaluston. Yksikään yritys ei olisi niin tyhmä, että antaisi kilpailijalle kaiken valmiina, mutta yksityistämisintoisten poliitikkojen johtama valtio on.

Kyseessä ei ole edes aito kilpailu, jossa asiakas saisi päättää kenen palveluja käyttää. Tarkoitus on, että valtio kilpailuttaa käyttöoikeussopimuksia, jotka sisältävät tiettyjä reittejä. Näin muodostuu alueellisia monopoleja. Syrjäseutujakaan ei ole tarkotius unohtaa, sillä kilpailutetut reitit voivat sisältää sekä markkinaehtoista liikennettä, velvoiteliikennettä että ostoliikennettä. Paketoimalla kokonaisuudet on tarkoitus huolehtia siitä, että myös taloudellisesti kannattamattomat vuorot tulevat liikennöidyiksi.

Kaunis suunnitelma, joka tulee kalliiksi. Kannattavilla reiteillä homma toimii. Etelä-Suomeen saatetaan saada jopa junia, joihin voi ostaa lipun ja jotka pysyvät aikaulussa. Jos jokin reitti ei kannata, mutta sitä pitää kuitenkin liikennöidä, niin kilpailutuksen voittanut yritys tulee käsi ojossa vaatimaan valtiolta tukea. Muussa tapauksessa hän uhkaa lopettaa kannattamattoman liikenteen. Näin toimii nykyinen markkinatalous, jossa voitot kuuluvat yritykselle ja tappiot sosialisoidaan veronmaksajille.

Olen aiemmin puhunut lypsävien lehmien myymisestä. Nyt on päästy niin pitkälle, että niitä jo lahjoitetaan. Sarjakuvan Roope Ankka kiinnostui myytävänä olevista junista. Tosielämän roopeankkojen ei tarvitse ostaa niitä, vaan ne lahjoitetaan heille.

EDIT 10.8.2017 klo 14.15

Bernerin eilisistä puheista vielä sen verran, että hän sanoi EU:n rautatiepaketin velvoittavan liikenteen kilpailuttamiseen. Hän jätti mainitsematta, että 4. rautatiepaketti antaa mahdollisuuden olla kilpailuttamatta, mikäli rataverkko on laaja tai kilpailua on vaikea toteuttaa. Luulisi Euroopassa ainutlaatuisen raideleveyden ja harvaan asutun maan rataverkon olevan hyvä peruste olla kilpailuttamatta. (Kiitos vinkin antaneelle veturimiehelle.)

Eipä ole ensimmäinen kerta, kun tämä hallitus vetoaa virheellisesti EU:n antamiin direktiiveihin.