Sokeassa uskossa
Valtioneuvoston omistajaohjauksen tilaaman konsulttiselvityksen mukaan kilpailutuksesta ei olisi hyötyä, jos Suomeen ei rakenneta lisää ratoja. Selvitys on ristiriidassa liikenneministeriön tilaaman selvityksen kanssa.
Näin kertoi Yle perjantaina, mutta uutinen jäi Turun tapahtumien alle. Harmi, sillä tämä on parasta tutkivaa journalismia pitkiin aikoihin. Juttu kertoo selkeästi kenen etuja liikenneministeri Anne Berner ja koko maan hallitus ajavat. He eivät ole kansan ja Suomen valtion asialla, vaan he ovat liike-elämän palveluksessa.
Siitä kertoo jo konsulttiselvitysten hankinta, joka pilkottiin sopivasti nippa nappa alle kilpailutusrajojen.
Carnegielta tilattiin kaksi 25 000 euron selvitystä ja Rambollilta 16 000, 40 000 ja 59 400 euron hintaiset työt.
Carnegien selvityksiä tilatessa vuonna 2016 kilpailutuksen kynnys oli 30 000 euroa. Näin ollen kumpaakaan selvitystä ei tarvinnut kilpailuttaa, vaikka niiden yhteisarvo onkin 50 000 euroa.
Rambollin 16 000 euron selvitys on tilattu 2016. Vuonna 2017 kilpailutuksen kynnys nousi 60 000 euroon. Tänä vuonna ministeriö tilasi Rambolilta 40 000 ja 59 400 euron selvitykset – kumpikin oli siis alle kilpailutuksen rajan.
Näin se käy, ja selvitys on varmasti tilatun mukainen. Touhua sotki kuitenkin ikävästi valtioneuvoston omistajaohjausyksikön tilaama selvitys, johon Ylen uutinen perustuu. Sen mukaan kilpailun avaaminen kaikilla radoilla heikentäisi valtion omistaman VR:n tulosta, osingonmaksukykyä ja arvoa. Yhtiön arvosta lähtisi jopa yli 500 miljoonaa euroa. Kilpailun taloudellinen kokonaisvaikutus olisi 40 miljoonaa euroa negatiivinen.
Ja sitten tietenkin jo alussa mainitsemani kaikkein järkeenkäyvin asia, jonka hallitus on jättänyt huomioimatta. Nykyisille radoille ei kerta kaikkiaan mahdu määräänsä enempää liikennettä. Pitää rakentaa lisää rautateitä, jotta homma toimisi. En tiedä kuka ne rakentaa, mutta tuskin ainakaan valmiille radoille valmiilla kalustolla kilpailemaan tulevat yritykset. Ne tulevat vain rahastamaan, eivät investoimaan. Valtio ne joutuu verovaroin rakentamaan, tai ehkä palataan ensimmäisen rautatien rakentamisen aikaan. Silloin radan rakensivat nälissään hoippuvat hätäaputyöläiset jauhopalkalla. Nykyisin ne tehtäneen kuntouttavana työtoimintana ja työkokeiluna.
Turhahan tästä on rutista, sillä asia ei ole kansan valitsemien edustajien päätettävissä. Siitä päättävät ja ovat jo päättäneet liike-elämän edustajat hallituksessa, sillä valtionyhtiöiden asiat kuuluvat hallituksen päätettäviin asioihin.
Hallitus toimii sokeassa uskossa, sillä markkinauskon mukaan markkinat korjaavat omat virheensä luonnonlain tavalla. Ilmeisesti niiden uskotaan korjaavan myös ministereiden puutteellisen ymmärryksen. Jos ja kun jokin menee pieleen, niin syy on kansalaisten puutteellisessa uskossa markkinavoimiin.
Kuva: Karjalainen 15.8.2017
Hankintalain mukaan on kiellettyä jakaa hankintaa keinotekoisesti osiin kynnysarvon ylittämisen välttämiseksi. Varmaan kilpailutuksen pilkkomiselle on hyvä selitys. Jolleivat virkamiehet muuta osaa, niin ainakin selitystaidot ovat kunnossa (koskee myös itseäni).
Obsessio kuullostaa hienolta ja se tulee helposti mieleen, kun Anne Berner astuu esiin “uusine esityksineen”. Toisaalta raideliikenteestä tulee mieleen metafora, että kilpailutus on raideparin nimi, jota Bernerin juna pystyy kulkemaan eikä raiteelta ole poispääsyä, kun on eksytty yksiraiteiselle rataosuudelle.
Timo Soini hallitsee ravitermit minua paremmin, mutta siltä myös vaikuttaa, että A. Berner on saanut silmälaput syntymälahjana. Ne rajaavat näkökyvyn kapeaksi. Vaiva on samaa luokkaa kuin Lilleri-Lallerilla eikä löydy sellaista silmälääkäriä, joka vaivan voisi parantaa.
En vain käsitä, miten näillä ihmisillä voi olla noin kova ja harhainen usko siihen, että he voivat pitkäänkin jatkaa tuota?
Koska he vaan saavat jatkaa. Stubbin valheet, rasismin harjaukset, kaikki meni kansalle läpi. Mikä nyt enää muuttuisi.