Tuhkatkin pesästä
Valtakunnanvoudinviraston tilaston mukaan ulosottoon päätyi viime vuonna lähes 400 000 rästiin jäänyttä laskua. Hoitamattomista maksuista suuri osa eli liki kolmannes on sairaala- ja laitoshoitomaksuja. Hammashoito- ja terveyskeskusmaksuja päätyy ulosottoon 70 000 kumpiakin, kertoi Helsingin Sanomat eilen.
Mitenkäs tässä näin on päässyt käymään, vaikka perustuslaki takaa jokaiselle sosiaali- ja terveyspalvelut? Maksukyvyttömyys ei saa olla este näiden palvelujen saamiselle.
Syitä on monta, ja ensimmäisenä lehtikin mainitsee Sipilän hallituksen mahdollistaman 27,5 prosentin korotuksen asiakasmaksuihin. Monet kunnat käyttivät mahdollisuutta täysimääräisesti, eikä köyhimmillä enää ole varaa maksaa näistä välttämättömistä palveluista.
Laskuista yhä suurempi osa päätyy yhteiskunnan maksettavaksi toimeentulotukena. Kunnat ovat unohtaneet, että asiakasmaksulain mukaan ne voisivat jättää maksut perimättä kaikkein köyhimmiltä. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 11 § sanoo näin:
Sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista.
Kunnat eivät siis noudata lain velvoittavaa määräystä. Lisäksi kunnat rikkovat lakia toisellakin tavalla ja elättävät siinä sivussa perintätoimistoja. Asiakasmaksut ovat suoraan ulosottokelpoisia, joten jos niitä peritään, niin kunnan on vietävä ne itse ulosottoviraston perittäväksi. Niitä ei saa kierrättää perintätoimiston kautta.
Näin kuitenkin tehdään. Jo vuonna 2014 Kuntaliitto selvitti, että yli puolet kunnista toimi vastoin lakia. Perintätoimistot hoitavat myös suoraan ulosottokelpoisten laskujen perinnän ja lisäävät laskuun omat kulunsa. Näin toimitaan yhä edelleen, sillä kunnat hoitavat itse entistä vähemmän selvienkin saatavien perintää.
Ulosottoon siirtyvien maksujen määrä lisääntyy koko ajan. Vuonna 2015 sairaalamaksuja meni ulosottoon 95 000 kappaletta, viime vuonna jo 125 000. Jos varaton ei hae kunnalta asiakaspalvelulain 11 §:n mukaista vapautusta, niin maksu menee ulosottoon perintätoimiston kautta. Jokainen perintätoimiston lähettämä muistutus kasvattaa laskun loppusummaa. Kun maksukyvytön viimein hakee toimeentulotukea laskun maksamiseen, niin perintätoimistot ovat tyytyväisiä. Ne saavat oman palkkionsa, kunta saa rahansa ja Kela maksaa viulut. Ei tarvinne erikseen mainita, että sekä kunta että Kela toimivat verovaroin.
Kun nostan esiin epäkohtia, niin minua vaaditaan esittämän korjausehdotus. Tällä kertaa se on helppoa: pakotetaan kunnat noudattamaan lakia. Suoraan ulosottokelpoisia laskuja ei saa kierrättää perintätoimistojen kautta, ja kunta voi ja sen pitää jättää maksu perimättä, jos toimeentulon edellytys vaarantuu. Turha näiden perintätoimistojen likevaihtoa on edistää lainvastaisesti yhteiskunnan varoilla.
Eipä tuo lakiin perustuvan maksuvapautuksen anominenkaan toimi. Itse lähetin hakemuksen kaupungille huhtikuussa. Sen jälkeen maksut menivät perintään, sitten ulosottoon.
Kun aloin selvitellä oman hakemukseni käsittelyä, sitä ei löytynyt, sanottiin vaan etten ole sitä oikeaan osoitteeseen toimittanut. Lähetin uuden hakemuksen, ja kas, alkuperäinenkin löytyi, käsittelemättömänä. Nyt olen siis kahteen kertaan hakenut maksuvapautusta, maksanut ulosoton kautta kaikkine kuluineen ja korkoineen maksut, joihin minulla ei alunperinkään olisi ollut varaa.
Toisesta hakemuksesta on kulunut nyt kaksi kuukautta. En jaksa uskoa, että minulle maksuvapautusta myönnettäisiin. Sosiaalityöntekjjä kehtasi ehdottaa puhelimessa, että laittaisin henkilökohtaisen avustajani hoitamaan raha-asioitani. Kun ymmärrys on tuota luokkaa, luottamus lakiin ja sen noudattamiseen alkaa mennä miinukselle.
Ei tuo enää vaikuta ymmärtämättömyydelle ,enemmänkin välinpitämättömyydelle
yksi avustaja kunnalle työtä tekevä kerää pulloja saadakseen välillä ruokaa,nyt on kipeänä sängynpohjalla kun kastui kerätessään pulloja,ja torpassaan on kylmä reilu 10 astetta ja hella ei vedä kun piippu kastunut eikä pysty itse viemään piipun päälle suojaa,apua siihen ei saa.
Eiköhän tuossa näin maallikon näkökulmissa puhuta joko:
A: Petoksesta “Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle” eli perintätoimistojen taloudellista etua ajetaan erehdyttämällä asiakkaita, jotka eivät tiedä kunnan rikkovan lakia
B: Virkavelvollisuuden rikkomisesta. “Siihen syyllistyy virkamies, joka rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa tavalla, jota ei voida pitää vähäisen.”
Jos kunta rikkoo jotakin lakia, sen päätöksen takana on aina joku virkamies tai poliittinen päättäjä. Ainoastaan pistämällä nämä henkilökohtaisesti vastuuseen teoistaan on mahdollista saada muutoksia aikaiseksi.
Hölmöläisten hommaahan on maksaa toimeentulotukimaksuja asiakkaille terveyskeskusmaksuja varten – saati pistää osa kansalaisista menettämään luottotietonsa asian tiimoilta.