Ideologia edellä

Kun ymmärrys korvataan ideologialla ja voimakkaalla tahtotilalla, niin tulee pahaa jälkeä. Näin ajattelin eilen katsoessani eduskunnassa käytyä välikysymyskeskustelua VR:n henkilöliikenteen avaamisesta kilpailulle. Liikenneministeri Anne Bernerin  kehonkieli kertoi, että hän oli suorastaan raivoissaan suunnitelmiaan vastustavalle oppositiolle.

Olen opposition linjoilla. Kilpailua tarvitaan myös raideliikenteessä, mutta ei ole mitään järkeä tehdä sitä nyt esitetyllä tavalla. VR aiotaan pilkkoa neljään osaan, kalusto ei lisäänny yhtään nykyisestä eikä raidekilometrejä tule yhtään lisää. Silti Berner väitti, että radoilla on tilaa ja liikenne tulee kilpailun myötä sekä lisääntymään että halpenemaan. Kun faktat ja ideologia ovat vastakkain, niin faktat väistyvät.

Onhan radoilla tilaa. Itä-Suomessakin on kilometrikaupalla käyttämättömiä rataosuuksia, koska liikennöinti niillä ei kannata. Haluaisinpa totisesti nähdä sen firman, joka rupeaa harjoittamaan niillä kannattavaa ja edullista henkilöliikennettä. Tietysti kiskot voitaisiin kääriä rullalle ja tuoda Etelä-Suomen ruuhkaisille rataosuuksille, mutta se maksaa. Maksajana sekä raiteiden että kaluston lisäämisessä olisi tietenkin valtio eli veronmaksajat.

Koko kilpailuttamissuunnitelma tähtää siihen, että valtio maksaa ja firmat tulevat rahastamaan. Ne eivät tuo mukanaan yhtään uutta veturia tai vaunua, vaan vuokraavat nykyisiä. Kalusto ei kuitenkaan lisäänny keskenään, vaan ihan sama kalusto on jo nyt täydessä käytössä. Yksiraiteinen rautatie ei ole maantie, jota kuljetaan molempiin suuntiin. Ulkomaalaiset yrittäjät saisivat halvalla käyttöönsä koko infrastruktuurin ilman minkäänlaista sijoittajariskiä.

Hallituksen valmistelu oli luku sinänsä. Lukuisista konsulttiselvityksistä käytetiin vain niitä, jotka tukivat hallituksen suunnitelmia. Niiden mukaan tapahtuu taas kerran markkinatalouden ihme, jossa rajalliset resurssit muuttuvat rajattomiksi ja vesi viiniksi.

Tosiasiassa yhden valtiollisen monopolin sijaan tulisi monta alueellista monopolia. Se ei ole kilpailua, vaan rahastusta. Asiakkaalla ei olisi mitään mahdollisuutta valita liikenteen harjoittajaa päästäkseen junalla paikasta A paikkaan B yhtään sen enempää luin nytkään. Rahastus tulisi jatkumaan, sillä monopolit rupeasisivat vaatimaan parempaa kalustoa ja lisää raiteita liikenteen lopettamisen uhalla. Maksajana olisi valtio.

Hallitus näyttää vihaavan patologisesti julkisen sektorin toimintaa. Kaikki toimiva ja kannattava on yhtiöitettävä ja avattava kilpailulle. Sen olen oppinut, että yhtiöittäminen ja kilpailuttaminen ovat aina ensimmäinen askel kohti myymisen kautta tapahtuvaa yksityistämistä. Tämä hallitus ei sitä ainakaan omien vakuuttelujensa mukaan tee, mutta joku toinen hallitus sen joskus tekee. Niin on käynyt aina ennenkin, eikä siihen välttämättä tarvita edes hallitusta. Osakeyhtiölain mukaan toimivan yhtiön voi aina myydä yhtiön tekemällä päätöksellä, ja vakuuttelut valtion omaistajaohjauksen puuttumisesta asiaan ovat turhia. Silloin myydään niistä, näistä ja muista erinäisistä syistä.