Pahin pelko toteutui

Cheek lopettaa uransa.

Ja nyt kun tämä joidenkin pahin pelko totetui, niin puhutaan hallituksessa syntyneestä paniikista. Meri-Lapin kuntapäättäjät tekivät juuri sen, mitä mitä hallitus on pahiten pelännyt. He päättivät ulkoistaa kokonaisen sairaalan Mehiläiselle 15 vuodeksi. Tämän seurauksena Sipilän hallitus aikoo kiristää rajoituslakia, ettei tauti leviä.

Rajoituslaki eli kuntien ja kuntayhtymien eräiden oikeustoimien välaiaikaisesta rajoittamisesta annettu laki tuli voimaan kesällä 2016. Se on niin lyhyt, että sen voi jokainen lukea täältä. Sen mukaan ulkoistussopimuksissa on oltava purkamisen mahdollisuus, mikäli sopimuksen vuotuinen arvo ylittää 50 prosenttia kunnan tai kuntayhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisista käyttötalousmenoista ja sopimus on voimassa vähintään viisi vuotta.

Nyt hallitus aikoo tiukentaa lakia niin, että purkamisehto on otettava sopimuksiin, joiden arvo on 30 prosenttia ja kesto ulottuu vuoden 2020 jälkeiseen aikaan.

Meri-Lapin osalta lakimuutos on myöhässä, sillä taannehtivaa lainsäädäntöä ei voi tehdä. Tai tämän hallituksen ollessa kyseesssä en ihmettele yhtään, jos sitä yritetään. Koko rajoituslaki on perustuslain kannalta ongelmallinen, sillä se rajoittaa perustuslaissa turvattua kuntien itsehallintoa. Rajoituslailla turvattiin maakuntien tulevaa toimintaa, vaikka lain tarkoittamia maakuntia ei lakia säädettäessä ollut eikä ole vieläkään olemassa.

Meri-Lapissa kunnat siis käyttivät itsehallintoon kuuluvaa päätösvaltaa eivätkä edes rikkoneet rajoituslakia. Ulkoistussopimuksessa on irtisanomisehto, kuten laki edellyttää. Se on kallis, mutta eivät sitä ministereiden puheista huolimatta kunnat maksa. Jos tuleva maakunta irtisanoo sopimuksen, niin sadan miljoonan sopimussakon maksaa irtisanoja eli maakunta. Koska maakunnat tulevat toimimaan valtion rahoilla, niin maksajana on valtio.

Ei ihme, että maan hallitus on paniikissa. Sote- ja maakuntauudistuksen kanssa on vatuloitu niin kauan ja hartaasti, että terveysjätit ovat saaneet rauhassa jakaa reviirit ja tehdä tarjouksia. Kunnat ja kuntayhtymät tarttuvat niihin, sillä hallituksen suunnitelmiin ei luoteta. Hallituksen kaavailuissa iso osa kiinteistöistä tulee jäämään tyhjinä kuntien rasitteeksi, kun palvelut keskittyvät. Kunnan kannalta on tärkeintä turvata lähipalvelut kuntalaisille.

Erityisesti minua ihmetyttää Petteri Orpon paheksunta tapahtuneesta. Hän voisi kysyä terveysyrityksiin siirtyneiltä puoluetovereiltaan miksi yritykset kahmivat sopimuksia. Ei hän kuitenkaan kysy, sillä hänen on ollut ihan pakko olla selvillä yritysten toiminnasta. Jos ei ole ollut, niin hän on harvinaisen tietämätön. Yritysten tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, joten tietenkin ne pyrkivät saamaan mahdollisimman edullisia sopimuksia. Meri-Lapin sopimus on harvinaisen edullinen, sillä Mehiläinen tienaa sopimussakolla mukavasti siinäkin tapauksessa, että tuleva maakunta irtisanoo sopimuksen.

Meri-Lapin kuntien päätös ei vielä ole sitova, sillä ensin se on hyväksyttävä kuntayhtymässä. Veikkaanpa, että hallitus on jo patistanut virkamiehensä etsimään keinoja kieltää sopimus. Sipilän puhe rajoituslain porsaanreikien hyväksikäytöstä on täyttä höpöhöpöä, sillä laissa ei porsaanreikää ole. On hallituksen oma vika, että sen tekemän lain reiästä mahtuu kävelemään läpi puoli Lappia.

Olette oikeassa, tämä on aivan liian vaikeaa. Surraan siis yhdessä Cheekin ilmoitusta lopettaa uransa.

Kuva: Facebook/Piirrän Cheekin Joka Päivä