Nätisti nurkassa
Kun Meri-Lapin kunnat päättivät ulkoistaa kokonaisen sairaalan Mehiläiselle, niin se avasi tien lopullisesti koko terveydenhoidon yksityistämiseen. Tätä kehitystä hallitus tuskin voi enää pysäyttää, vaikka se niin yrittääkin tehdä kiristämällä rajoituslakia kiireellisesti jo tämän vuoden aikana. Kiirellisyys ei nimittäin tule onnistumaan.
Rajoituslaki eli kuntien ja kuntayhtymien eräiden oikeustoimien välaiaikaisesta rajoittamisesta annettu laki tuli voimaan kesällä 2016. Sen mukaan ulkoistussopimuksissa on oltava purkamisen mahdollisuus, mikäli sopimuksen vuotuinen arvo ylittää 50 prosenttia kunnan tai kuntayhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon vuosittaisista käyttötalousmenoista ja sopimus on voimassa vähintään viisi vuotta.
Nyt hallitus aikoo tiukentaa lakia niin, että purkamisehto on otettava sopimuksiin, joiden arvo on 30 prosenttia ja kesto ulottuu vuoden 2020 jälkeiseen aikaan. Rajoituslaki puuttuu kuitenkin perustuslaissa säädettyyn kuntien itsehallintoon, joten sen tiukennukset on käsiteltävä perustuslakivaliokunnassa. Siihen menee nopeimmillaankin muutama kuukausi, joten muutokset eivät tule voimaan vuodenvaihteessa. Asian ollessa perustuslakivaliokunnassa ennättää moni kunta tehdä ulkoistuspäätökset. Vaikka lakia tiukennettaisiinkin, niin se ei tunnu haittaavan suuria terveysyrityksiä. Ainakin Pihlajalinnan toimitusjohtaja on sitä mieltä, että 30 prosentin ulkoistukset riittävät merkittävien kokonaisuuksien ulkoistamiseen.
Pihlajalinna toimitusjohtaja on oikeassa sanoessaan, että kiristykset ovat hankalia kuntien itsemääräämisoikeuden kannalta. Kun rajoituslakia käsiteltiin kesällä 2016, niin silloin perustuslakivaliokunta katsoi, että kuntien sote-ulkoistuksia voidaan rajoittaa, kun rajoitus on määräaikainen, päämäärä on perusoikeuksien kannalta hyväksyttävä, ja rajoituksia voidaan pitää laajuudeltaan oikeasuhtaisina. Rajoituslaki ei siis ollut perustuslain kannalta läpihuutojuttu, joten eivät ole sen tiukennuksetkaan. Pitää muistaa, että maakuntia ei ole vielä olemassa, joten kuntien itsehallinnon rajoittaminen olemattomaan vedoten ei onnistu loputtomiin.
Hallituksen hätä julkisen sektorin toiminnan turvaamisesta tuntuu kummalliselta. Eipä ole kaukana epäilys teeskentelystäkään. Ei hallitus ole voinut olla soten valmistelussa niin tietämätön, etteikö se olisi osannut arvata mihin touhu johtaa. Jokaiselle asiaa seuranneelle yksityistäminen on näyttänyt itsestään selvältä siitä lähtien, kun keskusta ja kokoomus tekivät kaupat valinnanvapauden ja maakuntahallinnon liittämisestä yhteen. Valmistelun etenemisen myötä yksityistäminen on näyttänyt koko ajan entistä selvemmältä päämäärältä.
Vain ministerit tuntuvat olleen tietämättömiä itse valmistelemansa soten seurauksista, ja nyt hallitus on maalannut itsensä nätisti nurkkaan.
Kuva: Sira Moksi
Perustuslaki ei ole ennenkään ollut tämän hallituksen ensisijainen huolenaihe. Kokoomus taputtaa tyytyväisenä pieniä karvattomia käsiään; onhan yksi kanto kaskessa ylittynyt ihan omia aikojaan.
Keskusta huutaa apua käveltyään kirkkaasti omaan ansaansa.
Yksityiset terveysfirmat hihkuvat riemusta saatuaan melkein kuin vahingossa Meri-Lapin Rovaniemi-kammon ansiosta ansiotonta arvonnousun vaatimattoman miljardin euron verran. Eikä sekään ole yläraja.
Nyt kannattaa vähän joka puolella olla tarkkana; paniikkinappulan painaminen ei satavarmasti ole se keino, jolla turvaamme sosiaali- ja terveyspalveluiden nykyisen tason. Niiden parantamisesta tai edullisuudesta puhumattakaan.
Ei siinä mistään Rovaniemi kammosta näytä olleen kysymys, vaan aidosta tarpeesta taata sairaalapalvelut Meri-Lapin alueella. Rovaniemikeskeinen Lapin maakunta olisi keskittänyt ne Rovaniemelle. Kemiin olisi jäänyt vain parannellun Terveyskeskuksen kaltaiset palvelut. Rovaniemellä ei oltu yhteistyöhaluisia. Saarikko ja STM olivat ylimielisiä. Eivät ottaneet vakavasti heille esitettyä infoa. Nyt sitten uhkailevat kaikenlaista. Meri-Lapin alueelta lähdetään Ouluun vaativamman sairaanhoidon tarpeessa, ei Rovaniemelle. Mistään kammosta ei ole kysymys, vaikka sillä yritetään selittää omaa onnetonta toimintaa. Sietäisi hävetä.
Todella humionarvoisia pointteja Ritvalta. Toivotaan, että nyt jos koskaan riittäisi jäitä kuntapäättäjien myssyissä, sillä isoista jutuista on tässä arvoiltaan myös talousideologisessa sotemullistuksessa kyse. Jos sattuisi, että joku päättäjäasemassakin oleva lukisi. on pakko ihan rauhallisesti pohdittavaksi lainata tähän otteita George Soroksen teoksesta “Kansainvälisen kapitalismin kriisi:
“On totta, että markkinoiden arvot ovat tunkeutuneet yhteiskunnan alueille, joilla aikaisemmin vallitsivat markkinoiden ulkopuoliset näkökohdat. Liiketoimintayhteiskunta heikentää yhteiskunnallisia arvoja ja hellittää moraalisia rajoituksia. Yhteiskunnalliset arvot ilmentävät huolta kanssaihmisistä. Ne antavat ymmärtää, että yksilö kuuluu yhteisöön, oli se sitten perhe, heimo, kansakunta tai ihmiskunta, joiden etujen pitää käydä yksilön omien etujen edellä. Mutta liiketoimintaan perustuva markkinatalous on kaikkea muuta kuin yhteisö. Kaikkien täytyy valvoa omia etujaan, ja moraaliset tunnonvaivat voivat olla rasite säälimättömän kilpailun maailmassa. Puhtaassa liiketoimintayhteiskunnassa ihmiset, joita eivät rasita huolet muista ihmisistä pääsevät liikkumaan ketterämmin ja selviävät luultavasti voittajina. Puhdas liiketoimintayhteiskunta on kuitenkin mahdottomuus, ja silti me olemme lähempänä sellaista kuin koskaan.—
Yhä useammat ihmiset ovat päätyneet kannattamaan laskelmallisuutta. — Asenne on näkyvissä markkinafundamentalismissa, geopoliittisessa realismissa, darwinismin yksipuolisessa tulkinnassa ja uusissa ajatussuunnissa. Asenne on sallinut markkinamekanismin tunkeutua yhteiskunnan alueille, jotka aivan viime aikoihin asti ovat olleet sen vallan ulkopuolella. Asenne ja suuntaus ovat toisiaan vahvistavia. Ei ole enää mitään tarvetta julistaa muita moraalisia periaatteita kuin oman edun tavoittelu.
Oikeudenmukaisuus on alistettu tehokkuudelle, ja tämä on tehnyt helpommaksi onnistua välittämättä lainkaan siitä, mikä on oikein. On tarpeetonta sanoa, että näen tässä vakavan vaaran yhteiskuntamme vakaudelle.—
Markkinoille osallistujina me etsimme omaa etuamme, mutta sitä ei palvele se, että me olemme pelkkiä markkinoille osallistujia. Meidän täytyy huolehtia yhteiskunnasta, jossa elämme, ja mitä tulee yhteisiin päätöksiin, meitä pitäisi ohjata koko yhteiskunnan etu eikä vain meidän oma tai viiteryhmämme etu. Hyvinvointivaltion purkaminen on kohtalaisen uusi ilmiö, eikä sen täyttä vaikutusta vielä tunneta.”
Näin kirjoittaa Soros meilläkin läpilyödystä, globaalisti vallitsevasta talousteoriasta.
Kritiikkinsä on varsin painvaa, sillä Soros itse listattiin jossain vaiheessa maailman rikkaimmaksi henkilöksi. Hän keräsi omaisuutensa lähinnä rahoitusmarkkinoilta ja hänellä on taloustieteilijän akateeminen tausta, mikä näkyykin kirjansa kriittisen analyyttisessä, kuvailemansa talousmaailman hyvin sisältäpäin tuntevassa sisällössä, joka on kuitenkin myös tavallisen lukijan helppo käsittää.
Naurattaskin, mutta on liian isot asiat ja rahat menossa parasiittisaarille. h