Laki ja nettikäräjät

Kun nyt on monta päivää käyty media- ja nettikäräjiä Turun hovioikeuden antamasta kymmenvuotiaaseen kohdistuneen seksuaalirikoksen tuomiosta, niin yksi asia on tullut selväksi: On hyvä, että tuomioita ei anneta kansan oikeustajun mukaan. Jos annettaisiin, niin ruumiita ja kuohilaita tulisi läjäpäin. Ylivoimaisesti suurimmalla osalla ei näytä olevan minkäänlaista hajua tapauksen taustalla olevista rikoslain pykälistä. Jos onkin, niin niitä ei ymmärretä.

Otetaanpa nyt viimeinkin esille ne lainkohdat.

Rikoslaki 20 luku 1 § 1-2 mom:

Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.

Näitä lainkohtia ei voitu käyttää, koska ei saatu näyttöä väkivallasta tai sen uhkasta. Toisen momentin luettelo on pyritty ilmeisesti tekemään aukottomaksi, mutta juuri siinä piilee pikkutarkan lainsäädännön suurin vaara. Kun pyritään aukottomaan luettelointiin, niin siitä jää aina pois jotain. Se huomataan vasta sitten, kun jokin yksittäinen tapaus ei istu valmiiseen muottiin. Tässä tapauksessa on jäänyt pois uhrin nuori ikä, ja tarkka luettelointi kaventaa tuomioistuimen harkintavaltaa. Vaikka järki sanoo, että kymmenvuotias on avuton ja kykenemätön puolustautumaan aikuista vastaan tai edes muodostamaan tahtoaan, niin laki ei sitä suoraan sano.

Koska raiskausta koskevaa lainkohtaa ei voitu varmuudella soveltaa, niin sovellettiin lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä säädettyä lainkohtaa. Se on pitempi, joten voitte lukea sen rikoslain 20 luvun 7 §:stä. Huomatte, että näytöksi riittää pelkkä teon tapahtuminen, ja rangaistuksen yläraja on sama.

Mieliä tuntuu kuohuttavan erityisesti se, että rikosnimikkeenä ei ollut raiskaus. Kerroin jo miksi ei ollut, mutta ymmärrän kyllä tuohtumuksenkin. Raiskaus on sanana tuttu, ja se kertoo suoraan rikoksen vakavuuden. Pitää kuitenkin muistaa, että juridisessa kielenkäytössä sanoilla on eri merkitys kuin lehtien lööpeissä. Juridiikassa raiskaus on määritelty yllä siteeratulla tavalla, mutta yleisessä kielenkäytössä sanalla on laajempi merkitys.

Rangaistuksen lievyys on myös herättänyt suuttumusta. Minustakin seksuaalirikoksista tuomittavia rangaistuksia pitäisi ankaroittaa, mutta siihen ei välttämättä tarvita lainsäädäntöä. Rangaistusasteikon ankarampi pää on nykyisin vajaakäytössä. Jos lainsäätäjä haluaa antaa signaalin tuomioistuimelle, niin tuomioiden alarajaa voitaisiin nostaa. Se olisi selvä merkki siitä, että rangaistusten on syytä olla kovempia.

Nyt nämä opettavaiset käräjät on minun puolestani käyty. Toivottavasti olemme kaikki oppineet jotain. Minä opin sen, että liki 30 vuotta juristina ovat muokanneet minut ajattelemaan juristin tavalla. Nämä yritykseni selittää lakia ovat pyrkimys kaventaa maallikon ja juristin ajattelun välistä kuilua. Onnistuminen on sitten joskus niin ja näin, eikä kärsimätön luonteeni hirveästi edistä asiaa.

PS Olen muuten sitä mieltä, että jokaisen kuoleman- ja ruumiinrangaistusta vaativan pitäisi tarvittaessa olla valmis toimimaan pyövelinä. Ennen kuin sanotte kannattavanne vaikkapa kuohitsemista, niin miettikääpä olisitteko valmis panemaan tuomion täytäntöön ihan omin käsin.