Pakkopullaa

Tämä juttu on pakkopullaa, kuten olivat presidentinvaalitkin. Siksi koetan selvitä tästä mahdollisimman nopeasti. Kun kirjoittaa ajankohtaisista aiheista, niin presidentinvaaleja ei oikein voi ohittaa.

Vaalien voittaja oli etukäteen selvillä, eikä minua yllättänyt edes hänen saamansa huikea äänimäärä. Presidentinvaalit ovat meillä korostetusti henkilövaalit, ja henkilövaalin luonnetta korosti vielä istuvan presidentin ehdokkuus puolueiden ulkopuolisen kansanliikkeen ehdokkaana. Jos joku tähän kansanliikkeen puolueettomuuteen uskoi, niin toivottavasti usko karisi viimeistään tv:n vaalitulosiltaa seurattaessa. Kansanliike näyttäytyi selkeästi kokoomuslaisena.

Lähtöasetelman takia en ihmettele vasemmistopuolueiden ehdokkaiden heikkoa menestystä. Ehdokkaat lähtivät takamatkalta vastahakoisen oloisina, kampanjat eivät saaneet henkeä päälle, eikä oiken teemojakaan löytynyt. Yleinen asenne oli, että pitäähän sitä kuitenkin kokeilla, ihan periaatteen vuoksi.

Perussuomalaiset saivat hengen päälle, mutta sen hengen laadusta voisin sanoa paljonkin. Jätän kuitenkin sanomatta, sillä jos lähes seitsemän prosenttia kansasta uskoo presidentin voivan sulkea rajat, erottaa Suomen EU:sta ja antaa vanhuksille ilmaisen hammashoidon, niin sille uskollehan minä en voi mitään. En voi mitään sillekään kansanosalle, joka on varma vaalituloksen väärentämisestä. Kuopiossakin eräällä äänestyspaikalla olivat vaalivirkailijat supatelleet ei ihan suomeksi, ja tarjolla oli vain lyijykyniä. Numero viisi on helppo väärentää kahdeksikoksi.

Paavo Väyrynen on ikuinen ehdokas, josta muistuu mieleen vanha Pahkasian pääkirjoitus. Sen mukaan Väyrynen olisi pitänyt valita presidentiksi jo silloin, kun hän oli ensimmäisen kerran ehdolla. Viimeistään kahden kauden jälkeen hänestä olisi päästy lopullisesti eroon.

Näissäkin vaaleissa kävi ilmi, että pääministeri Juha Sipilään voi aina luottaa, kunhan muistaa, että hän tekee täsmälleen päinvastoin kuin lupaa. Eduskuntavaalien alla hän lupasi, että koulutuksesta ei leikata, ja pääministeriksi päästyään leikkasi ensimmäiseksi juuri siitä. Vähän aikaa sitten hän sitoi oman jatkonsa puoleen johdossa ja pääministerinä oman puolueensa ehdokkaan vaalimenestykseen, ja eilen jo ennen äänestyksen päättymistä hän perui puheensa.

En ole yllättynyt myöskään siitä, että minulle jo pitempään häirikköpostia lähetellyt Karri KT katsoi taas velvollisuudekseen kirjoitella hävyttömyyksiä. Nämä nimettöminä pysyttelevät tomppelit eivät ymmärrä edes sen vertaa, että heidän kirjoittelunsa korkeintaan hiukan huvittaa.

Valtakunnassa on siis kaikki hyvin ja normimeininki päällä.