Tahallinen riski
Viime kesänä perustuslakiin kaatunut valinnanvapauslainsäädäntö lähti julkisen sektorin yhtiöittämispakosta, ja juuri siihen se kaatuikin. Pakkoyhtiöittäminen on vastoin perustuslakia. Vauhdilla tehty uusi lakiesitys olisi KHO:n siitä antaman lausunnon lausunnon mukaan pitänyt viedä etukäteen EU-komission käsittelyyn sen selvittämiseksi, sisältääkö se mahdollisesti kiellettyä yritystukea. Hallitus päätti viime kuussa olla lähettämättä sitä EU-komissiolle. Kirjoitin asiasta kaksi viikoa sitten, ja SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne vaati jo tammikuun puolivälissä EU-komission lausuntoa.
Eilen Vasemmistoliitto esitti uudelleen saman vaatimuksen, mutta yhtä kuuroille korville sekin tulee kaikumaan. Hallitus ei halua viivästyttää sote- ja maakuntauudistuksen aikataulua puolella vuodella, jonka lausunnon hankkiminen kestäisi. Hallitus ottaa mieluummin jättikorvausten riskin.
Kyse on siitä, sisältääkö valinnanvapauslainsäädäntö EU:n kieltämää yritystukea. Hallituksen esittämässä kilpailtujen markkinoiden sote-mallissa sitä saattaa olla verotuksen ja konkurssisuojan muodossa. Saattaa olla olemattakin, mutta sitä ei komission lausunnon puuttumisen takia tiedetä etukäteen. Se selviää vasta sitten, kun joku markkinoilla toimiva yritys ilmoittaa asiasta komissiolle. Jos komissio silloin katsoo lain sisältävän kiellettyä tukea, niin valtio joutuu maksamaan jättikorvauksia yrityksille.
Rahallahan korvauksista selviää, mutta sitten laukeaa se ikävämpi ansa. Jos lainsäädännössä on kiellettyä tukea, niin lakia on muutetteva. Silloin ei oikeastaan ole muuta keinoa kuin palata takaisin pakkoyhtiöittämismalliin. Sen on kuitenkin jo todettu olevan vastoin Suomen perustuslakia, joten sitä ei voi tehdä muuttamatta perustuslakia. Sitä taas ei niin vain muuteta, joten korvauksien maksaminen jatkuu niin kauan kuin niitä haluavia yrityksiä riittää.
Tästä ansasta pääsemiseksi ei ole muuta keinoa kuin yhtiöittää julkisen sektorin toiminta, kuten alkujaan oli tarkoituskin. Silloin kaikki toimivat markkinoilla samoilla ehdoilla. Siinä vaiheessa perustuslaille on ihan pakko antaa uusi tulkinta, jonka mukaan pakkoyhtiöittäminen on mahdollista.
Se taas tarkoittaisi sitä, että Suomi luopuisi itsemääräämisoikeudesta terveydenhuollon osalta ja jättäisi julkisen sektorin järjestämän terveydenhuollon toiminnan kokonaan markkinavoimien armoille. Se tarkoittaisi myös sitä, että tällä hetkellä voimassa oleva julkisen sektorin viimesijainen vastuu terveydenhuollosta olisi poistettava. Vain markkinat määräisivät kuka saa hoitoa ja kuka ei. Tällaista tilannetta tuskin kukaan haluaa päästää syntymään.
Ja kaikki nämä uhkakuvat vain siksi, että hallituksella on kiire pysyä aikataulussa. Maakuntavaaleihin valmistaudutaan täyttä päätä, vaikka mitään lainsäädäntöä ei ole olemassa. Sairaanhoitopiirien vastikkeeton omaisuuden siirtäminen Maakuntien tilakeskus Oy:lle on käynnissä, vaikka siitäkään ei ole vielä säädetty lailla. Hallitus on pyhästi sitoutunut toteuttamaan hallitusohjelmaan kirjatun sote- ja maakuntauudistuksen, eikä sitä haluta vaarantaa.
Joku toinen sitten selvittää sotkut ja maksaa laskut. Maan hallitus on sote-uudistukseen liittyvällä valinnanvapauslainsäädännöllä ajamassa itseään ja tulevia hallituksia paskarakoon, eli EU-lainsäädännön ja Suomen perustuslain väliseen loukkuun. Tämän se tekee tietoisesti uhkapeliä pelaten.
Mä en enää erota onko hallituksen toimet puhdasta tyhmyyttä, vaiko ylimielisyyttä?
Mutta syvään suohon vielä tullaan uppoamaan jos tämä hallitus jatkaa toimiaan.
Kyse on siitä, että vallassa Suomessa ovat sellaiset pääomapiirien perseennuolijat, että kehitysmaitakin hirvittää.
Ulkomaiset firmat valtaa konsulteillaan ja korrputiolla täältä vuosikausien maltilla ja miljardeilla rakennetut hyvinvoinnin peruspilarit aina luonnonvaroista terveydenhuoltoon.
Tämä kaikki alkoi, kun sekoomus pääsi hallitukseen 1987 ja rahamarkkinat vapautettiin vailla mitään käsitystä mihin se johtaisi. Tätä Kekkosen “sekoomusta ei koskaan pidä päästää hallitukseen” tarkoitti.
Sen jälkeen puolueista riippumatta Suomi on rahan kanssa valloitettu neoliberaalien opeilla. Kannattaa tuosta lukea varsinkin kritiikki.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Neoliberalism
Vallan ja omaisuuden hamuaminen pelkästään itselle ei ole mitenkään neoliberalismin yksinoikeus. Yhtä hyvin voisi linkata tähän Neuvostoliiton, kolonialismin tai 95% ns. banaanivaltioista. Minkä lipun, uskonnon tai ideologian alle se piilotetaan tai sijoitetaan on oikeastaan epäolennaista. Se mikä tekee neoliberalismista erilaisen on osittain laajuus, mutta erityisesti aika (se on tässä ja nyt). Oman ajan ja omassa ajassa vaikuttavat ideologiat tuntuvat merkityksellisimmiltä kuin historialliset liikkehdinnät tai liikkeet. Mitään uutta neoliberalismi ei tarjoa – sama roska uusissa kuorissa – toki voidaan väittää, että tiede on osittain valjastettu ko. aatemailmaan, mutta tässä ajassa niin täytyy toimiakin. Nyt eletään näennäisrationaalisuuden aikaa ja siihen tuleekin vaikuttaa.
Juuri näin. Oikeastaan neoliberalismin tavoitteet ja etiikka muistuttavat yksi yhteen satanismia, vaikka sitä monet itseään kristittyinä tituleeraavat ajavatkin.
Ismejä ja rahavallan pappeja, ekonomeja, ynnä kaiken maailman taloustieteen osaajia tarvitaan hämäykseen, kun ihmiset eivät tajua puheiden ja tekojen eroa, vaikka jo iso kirja opettaa, että hedelmistä puut tunnetaan.
Ihmisten pitäisi tajuta, että jos teot olleet leikkauksia ostovoimaan viimeiset 30 vuotta niin ei silloin pitäisi uskoa kauniita puheita syrjäytymisestä, ei, vaikka Lennukoira kuinka söpö olisikin.
Missä hallitus, siellä ongelma. Missä ongelma, siellä hallitus ei ainakaan toimi. Ja kansa maksaa.