Eipä innostuta liikaa

OECD neuvoo Suomea niputtamaan kaikki yhteiskunnan myöntämät tuet yleistueksi, jonka taso määräytyisi ansiotason mukaan. Periaate olisi, että kun ihminen lähtee töihin, hänen käteensä jää enemmän rahaa eli töihin lähtö on aina taloudellisesti kannattavaa, vaikka tuet leikkautuvatkin työnteon ja kasvavien tulojen vuoksi. Tätä kävi mainostamassa OECD:n apulaispääsihteeri Mari Kiviniemi toissapäivänä, ja esitys on saanut myönteisen vastaanoton. Tekisi mieli sanoa, että vastaanotto on ollut kritiikittömän myönteistä.

Jostain syystä keskustelu tuista ja työnteon kannattavuudesta lähtee nykyisin aina siitä ajatuksesta, että tuet ovat niin hyvät, että työtä ei kannata ottaa vastaan. Koskaan ei kukaan rupea miettimään, että jospa vika onkin liian pienissä palkoissa. Tai rupeavathan tukien saajat sitä miettimään, sillä he tietävät tukien todellisen tason paremmin kuin kukaan muu. Heitä ei kuitenkaan kuunnella, sillä tukien optimoija on yhteiskunnallinen kelmi, kun taas verosuunnittelija on sankari.

Tämä asenne on ihan tarkoituksellinen, ja ihan siitä samasta asenteesta lähtee myös OECD:n suositus. Suomen kannattaa kehittää mallia, jossa yhdistetään työttömyysturva, toimeentulotuki, asumistuki ja myöskin kotihoidontuki sekä katsottaisiin myös päivähoitomaksuja. Näitä yhteen sovittamalla voitaisiin luoda malli, joka kannustaa työn tekemiseen kaikissa tilanteissa, Kiviniemi sanoo.

”Kaikissa tilanteissa” tarkoittaa tietenkin sitä, että on otettava vastaan mitä tahansa työtä jopa alle työehtosopimusten olevalla palkalla.

On ihan totta, että tukiviidakko kaipaa raivaamista, ja siihen jonkinlainen yleistuki saattaisi olla toimiva ratkaisu. Kiviniemen esittelemässä OECD:n raportissa suositellaan brittimallin mukaista universal credit -järjestelmää myös Suomeen.

Jos se aiotaan kopioida Suomeen, niin siihen kannattaa kyllä perehtyä ensin. Muuten käy niin, että siitä kopiodaan lähinnä virheet ja tehdään vielä muutama kotikutoinen virhe päälle. Niinhän meillä tehtiin aktiivimallia suunniteltaessa, kun Tanskan mallista kopioitiin vain pakotteet, joita vielä kovennettiin.

Britannian universal credit saattaa toimia valtion säästöjen kannalta hyvin, mutta ihmisten kannalta ei. Ihan nopeasti googlettamalla löytyy suorastaan kauhutarinoita ihmisen ajamisesta äärimmäiseen köyhyyteen pitkillä tuen odotusajoilla ja pakotteilla. Esimerkkejä voi lukea vaikkapa täältä ja täältä.

Näyttää ikävästi siltä, että tämä OECD:n suosittelema yleistuki on tarkoitettu polkemaan palkkoja ja pakottamaan ihmiset alipalkattuihin töihin. Jo pelkkä aktiivimallin kehuminen saa niskakarvat pystyyn. Lisäksi OECD esittää myös ansiotulojen verotuksen keventämistä ja verotuksen kohdentamista kulutukseen, eli siihen jokapäiväiseen leipään. Tietenkin lausutaan myös maagiset taikasanat kasvu, kilpailukyky ja työllisyys, jolloin tukien ylenpalttisuutta kauhistelevat ja niiden alentamista vaativat yleensä pissivät innoissaan housuunsa.

Miksi minä nyt tämmöisiä kirjoittelen? Ihan siksi, että minulla on tapana ennustaa ilman kristallipalloa, ihan vain median ja poliitikkojen tapojen tuntemisen pohjalta. Niinpä ennustan, että lähiaikoina tullaan kuulemaan paljon brittimallin ylistystä ja saman vaatimista Suomeen. Taustalla on yleinen pyrkimys alentaa palkkoja, heikentää ay-liikettä ja antaa köyhille keppiä.

Suosittelen Britannian malliin tutustumista ennen kuin sitä ruvetaan innokkasti kopioimaan. Jos ja ilmeisesti kun ruvetaan suunnittelemaan yleistukea, niin tehdään ihan oma eikä kopioida sitä mistään muualta.