Kärsät kaukalossa

Kuten tiedetään, niin meillä ei ole korruptiota. Meillä on vain maan tapa, jota 1530-luvulta peräisin olevien Olaus Petrin tuomarinohjeiden mukaan voidaan pitää lakina. Tuomarinohjeet eivät ole ajan tasalla eiväkä edes virallisesti voimassa, mutta maan tapa näyttää koko ajan vahvistavan asemaansa. Kun muut sitä noudattavat, niin miksipä en minäkin, tunnutaan ajattelevan.

Erityisesti sote- ja maakuntauudistus ovat sysänneet pyöröoveen sekä poliitikkoja että virkamiehiä. Pari viikkoa sitten kerrottiin, että vammaispalvelujen kilpailutusta valmistellut johtaja siirtyy Terveystalon palvelukseen. Tätä ei tietenkään nähdä ongelmana sen enempää kuin vuonna 2016 tapahtunutta silloisen sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtaja Laura Rädyn siirtymistä saman firman palvelukseeen. Normimenoa, uralla etenemistä ja uusien haasteiden etsimistä, todetaan.

Hallituksen sote-asiantutuntijaryhmän jäsen Heikki Hiilamo muuttui parissa kuukaudessa soten vastustajasta sen kannattajaksi. Asiaan ei tietenkään vaikuta se, että hänet joulukuussa nimettiin Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön halllitukseen. Laitos on Terveystalon neljänneksi suurin omistaja ja hyötyy sote-uudistuksesta. Hiilamo ei näe minkäänlaista eturistiriitaa asiassa. Asiantuntija muuttaa mieltänsä vain asiaperustein.

Toinen hallituksen asiantuntija Katariina Silander pitää Terveystalossa lääkärin yksityisvastaanottoa. Hänkään ei näe asiassa mitään eturistiriitaa. Hän ei edes lähde arvioimaan sitä, miten Terveystalo hyötyy sote-uudistuksesta, jos hallituksen malli menee läpi. Minä voisin kertoa, että hyötyy aivan hemmetisti, mutta mikäpä minä olen asiantuntijaa neuvomaan.

On hienoa, että hallituksen asiantuntijoilla on sellaiset lokeroaivot, että he osaavat pitää erilaiset roolinsa visusti erillään toisistaan. Siihen ei ihan tavallinen kuolevainen kykenekään, mutta Sipilän hallitus on onnistunut löytämään kaiken maailman dosenttien joukosta oikeanlaiset asiantuntijat. Valitsemalla asiantuntijat oikein saadaan oikeanlaista asiantuntemusta.

Oikeanlaisten asiantuntijoiden esitysten pohjalta asioista pääsevät päättämään oikeanlaiset poliitikot, jotka pistävät jauhot suuhun esityksen vastustajille vedoten juuri näiden asiantuntijoiden ehdottoman puolueettomiin lausuntoihin. Puolueettomia lausuntoja ovat tietenkin vain ne viimeisimmät, asian kannalta myönteiset lausunnot. Suurin osa päättävistä poliitikoista ei tietenkään ole perehtynyt yhteenkään lausuntoon tai edes koko asiaan, mutta se ei millään tavalla estä vetoamasta juuri niihin asiantuntijoiden lausuntoihin ja koko asian erinomaisuuteen.

Hyvä keino peittää omaa asiantuntemattomuuttaan on vaatia perusteltua kritiikkiä esittänyttä päättäjäkollegaa esittämään perusteltua krittiikiä ja sen pohjana olevia laskelmia, kuten Mikko Kärnä tekee. Näin saadaan peitettyä se tosiasia, että perusteltua kritiikkiä ei pystytä kumoamaan asiaperustein. Lisäetuna joku toinen asiasta tietämätön voi kuvitella, että perustelujen vaatija kykenisi itse kumoamaan kritiikin.

Asia alkaa olla päätöksentekoa vailla valmis, ja itse asiasta ei olla päästy puhumaan. Sitäkin enemmän on puhuttu asian vierestä ja vedottu oikeanlaisten asiantuntijoiden lausuntoihin, päätöksen välttämättömyyteen ja väärän päätöksen aihuttamaan kadotukseen. Näin maan tapa toimii.

Takavuosien brittisarjassa Kyllä, herra ministeri poliitikkoja pyörittelevä kansaliapäällikkö opasti nuorta virkamiestä sanomalla, että kaikilla on kärsä kaukalossa ja osalla sorkatkin.

Kuva: BBC/Yes Minister