Menkääs töihin
Työttömyysturvan aktiivimallin ongelmat ovat ikävän selvää todellisuutta niille, joita aktiivimalli koskee. Päättäjille ja johtaville virkamiehille ongelmat näyttäytyvät mitättöminä pikkuasioina, jotka kyllä korjataan heti kun ehditään tai viitsitään. Laki valmisteltiin niin hutiloiden, että vieläkään kukaan ei tiedä mitkä Te-toimiston kautta järjestetyt toimenpiteet täyttävät aktiivimallin edellytykset. Puhumattakaan siitä, että kukaan ei ole kertonut mistä niitä aktiivimallin edellyttämiä palkkatöitä saisi.
Lehtien tekstiviestipalstat ja some ovat täynnä kantaa ottavien kansalaisten tietämättömyyttä. Yhteistä näille tietämättömille on, että he ehdottavat työttömille töihin menoa ihan minne tahansa. Puhe on kuin Susannan Kosken kuuluisaa pohdintaa junan ikkunasta näkyvästä tekemättömästä työstä metsissä.
Itä-Suomessa on tänä talvena ollut erityisen lumista, ja niinpä nämä tekemättömän työn näkijät suuntaavat katseensa katoille. Siellä sitä olisi työttömille tekemätöntä työtä lumenpudottelijana. Samoin sen naapurin mummon pihamaa kaipaisi kolaamista, mutta eivätpä vaan laiskat työttömät osoita sielläkään aktiivisuuttaan.
Nämä ihmiset eivät vieläkään ymmärrä aktiivimallin edellyttävän TES:n mukaisella palkalla tehtävää työtä vähintään 18 tuntia kolmen kuukauden tarkastelujakson aikana. TES:n puuttuessa palkan on oltava vähintään 1 189 euroa kuukaudessa. Palkka suhteutetaan työaikaan. Tämä tarkoittaa sitä, että päivän minimipalkka on 55,30 euroa ja tunnin minimipalkka 6,91 euroa. Lisäksi on oltava työsopimus ja palkasta on maksettava kaikki sivukulut.
Mutta mitä näistä pikkujutuista, tärkeintä on saada työttömät tekemään työtä. Myös työkyvyttömät on saatava aktiivimallin mukaisiin töihin, kertoo sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee valtioneuvoston sivuilla.
Kun henkilö on saanut sairausvakuutuskorvausta enimmäismäärän, mutta työkyvyttömyys jatkuu eikä työkyvyttömyyseläkettä ole myönnetty, niin “silloin työttömyysturva astuu nykyisen sosiaaliturvajärjestelmämme mukaisesti kuvaan. Työttömyysturva on määritelty lainsäädännössä siksi turvaksi, josta toimeentuloa ensimmäisenä paikataan. Ja kun olet työttömyysturvalla, myös aktiivimalli pätee.”
On hyvä, että myös ministeriö on viimeinkin tajunnut tämän ongelman. Ratkaisuksi ministeriö tarjoaa sosiaaliturvan kokonaisuudistusta, joka jää seuraavan hallituksen tehtäväksi. Siihen asti työkyvyttömien on mentävä töihin.
Mitä, etteikö niitä töitä ole? Onhan niitä, tietää Juhana Vartiainen päivän Sunnuntaisuomalaisessa. Tosin hänkään ei kerro missä niitä on, mutta hänen mielestään ihmisen on otettava kokonaisisvastuu elämästään ja löydettävä työtä.
Aktiivimallista vastuussa olevia poliitikkoja ja johtavia virkamiehiä kuunnellessa tulee aina mieleen Kummelin sketsi Tonnin seteli. Kun heiltä kysyy missä niitä töitä on, niin heidän ilmeensä muuttuu tällaiseksi:
Eipä ole ilmaisiakaan töitä tarjolla siinä määrin kun voisi kuvitella. Olen viime viikot muiden kuntoutuskurssilaisten kanssa etsinyt työharjoittelupaikkaa (josta ei siis tule mitään kustannuksia työnantajalle), ja yllättävän vaikeaa on ollut. Kaikilla ei ole paikkaa vieläkään todella ahkerasta soittelusta ja hakemusten lähettelystä huolimatta. Yleisin vastaus on ollut “meillä on jo tarpeeksi harjoittelijoita”. Itsellä oli hyvä tuuri ja sain mielekkään ja mielenkiintoisen pestin, mutta muiden puolesta harmittaa.
Totta, jaan kokemuksesi. Työharjoittelupaikan hakeminen on henkisesti ja miksei fyysisestikin raskasta. Työnantajien suhtautuminen vaihtelee avoimen vihamielisestä (mitä tänne tulette häiritsemään) kyllästyneeseen. Osa jaksaa olla kohteliaitakin, mutta yleisesti ottaen soveltuvan harjoittelupaikan löytäminen on vaikeaa. Eräskin hakija lähetti n. 30 hakemusta oman alansa työpaikkoihin, ilmaiseen, pakolliseen työharjoitteluun, mutta tuloksetta.
Lopulta kaikkien kurssilaisten on yleensä pakon edessä otettava mikä tahansa paikka vastaan. Harjoittelupaikkoja löytyy ehkä parhaiten kaupan alalta, missä kynnys hyllyjen täyttämiseen on olematon. Harjoittelupaikat ovat oman kokemukseni mukaan juurikin niitä, missä työnantajat pystyvät hyödyntämään omaa liiketoimintaa palkattomalla työllä. Jos et onnistu saamaan harjoittelupaikkaa tai et halua ottaa itselle soveltumatonta työtä vastaan, kuntoutuksen jatko saattaa hyvinkin olla mahdotonta. Oman kokemukseni mukaan kurssien ohjaajat joutuvat noudattamaan kurssisisältöjä hyvinkin tarkkaan ja niistä poikkeaminen kuntoutettavan osalta johtaa kuntoutuksen lopettamispäätökseen. Tässäkin tapauksessa kurssilaiset ovat mm. iän ja terveyden takia eriarvoisia.
En ole lukenut tutkimuksia, kuinka monta prosenttia kuntoutukseen tai te- toimistojen järjestämään työharjoitteluun osallistuneista lopulta työllistyy toimenpiteiden, kurssituksen ansiosta tai siitä huolimatta. Omat kokemukeni kursseista eivät ole kovin positiivisia, joten mielipiteeni saattaa olla hiukan värittynyt. Näkemykseni kuitenkin on, että yleisesti ottaen kurssit eivät vastaa tarkoitustaan. Minulle ilmaiseen työhön/ harjoitteluun hakeminen oli ja on vaikeampaa henkisesti kuin palkkatyöhön. Lähtökohdat kun ovat täysin erit. Palkkatyöhön haluat panostaa täysillä, harjoitteluun, käytännössä ilmaistyöhön et ole yhtä motivoitunut jos lähtökohtaisesti ajattelee, ettei se johda palkkatyöhön. Pidemmän päälle tällainen ei voi olla mielenterveydenkään kannalta hyväksi, saatikka työllistymisen.
Tuskin olen ajatuksieni kanssa aivan yksin, mutta jälleen kerran tuntuu siltä, etteivät viranomaiset, poliitikoista puhumattakaan ole tietoisia tai kiinnostuneista siitä mitä kentällä oikeasti tapahtuu. Olen lämpimästi aktivoinnin kannalla, mutta nykyinen systeemi ennemmin lisää pahaa oloa kuin aktivoi tai motivoi työttömiä. Ottakaa kantaa.
…mutta eikös olekin mahtava yritysidea? Työvoimavirkailijat pakottavat enemmän tai vähemmän haluttomat työttömät työttömyyskorvausten menettämisen uhalla osallistumaan yrittäjän myymälle työllistämispalvelukurssille eli kurssilaisia tulee ovista ja ikkunoista. Kurssin järjestäjä pitää muutaman hälläväliä luennon ja työttömät ihan itse etsivät ne palkattomat työpaikat, joten työllisyyskurssin järjestäjä kerää suhteellisen helppoa rahaa veronmaksajien kukkarosta.
Jonkin tutkimuksen perusteella työllistämispalvelun työllistävä vaikutus jäi alle 2 %:iin, joka lähinnä tarkoitti veronmaksajien rahoilla tuettua työllistämistä (eli muutaman kuukauden kuluttua verovaroilla ostetun palvelun työllistävä vaikutus oli todennäköisesti 0 %:a).
Aikoinaan työllistämiskurssien työllistymistulokseksi ilmoitettiin melkein 100 %:n lukuja, mutta olikohan silloinkin kyse siitä, että kyseinen prosenttimäärä opiskelijoista löysi itselleen sen palkattoman työpaikan?
Kylläpä oli hienosti pohdiskeltu kommentointi, kiitos! Itse laitan kesäkuussa eläkehakemuksen, joten todennäköisesti selviän tästä tulevasta kurimuksesta aika vähällä, mutta onnea kaikille aktivoituville, sillä sitä te tarvitsette tämän hallituksen kanssa! Niin ja kiitos myös Sakulle, hyvä että joku jaksaa muistuttaa elämän realiteeteista.
Harvinaisen moni ihminen näyttää luulevan vieläkin että se on työnhakijan vallassa päättää minne mennä töihin eivätkä tajua ollenkaan että se on työnantaja joka päättää kenet ottaa töihin.
Minulla oli samanlaisia kokemuksia jo viime vuosikymmenellä sekä opintoihin liittyvän työssäoppimisjakson että työkkärin kautta tapahtuvan työharjoittelun kanssa. Usein sai kuulla, että yrityksessä oli jo harjoittelija.
Olen myös huomannut, että harjoittelijoilla teetetään paljon sellaista työtä, joka ei vaadi kummoista perehdyttämistä, vähentäen näin matalan kynnyksen palkkatyöpaikkoja. Itse olen harjoittelijana tehnyt paljon varsinaisten työntekijöiden työtä sujuvoittavaa työtä esimerkiksi järjestelemällä hyllyjä tai ottamalla kopioita. Töitä, jotka koetaan oikeisiin töihiin kuuluviksi pakollisiksi puuhasteluiksi. Jonkunhan ne on tehtävä, mutta harjoittelijana en kokenut oppineeni tai oivaltavani mitään uutta, eli harjoittelusta ei jäänyt mitään käteen. Turhautuminen ja hyväksikäytön tunne vain syvenivät kun huomasin, että minun jälkeeni hankittiin toinen harjoittelija tekemään samoja töitä.
Ääripäät huutelee…. Oikeiston tarkoittamia töitä kyllä on mutta ei vasemmiston haluamilla ehdoilla.
Suomesta on aina lähdetty muualle töihin. Tälläkin hetkellä sekä Ruotsissa että Norjassa on tekijöistä pulaa, jopa niistä matalan koulutusasteen bulkkihommissa. Norjassa palkkakin on Suomeen verrattuna oikeinkin hyvä.
Erityisesti nuori väki on hakeutunut mm. Puolaan, Espaniaan ja Viroon töihin. Mikähän Suomessa on mennet päin honkia kun nuoren elintaso nousee mentäessä Puolaan paikallisella palkalla töihin…
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005451460.html
Oliskohan paikallisella hintatasolla jotain tekemistä asian kanssa?
Olen ymmärtänyt, että EU tukisi avokätisesti jopa Suomalaisten työpaikkojen vientiä esim. juurikin Puolaan. Avustettuna voisivat siis maksaa oikeata palkkaa ja tilat sekä työvälineet olisivat siellä jo viimeisen päälle.