Luvattiin kavereille
Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettua lakia muutettaisiin siten, että työ- ja elinkeinoviranomaisten lisäksi myös palveluntuottajat voisivat hoitaa työnhakijan palveluprosessiin liittyviä tehtäviä.
Näin lyhyesti hallitus kertoo työvoimapalvelujen yksityistämisestä, joka etenee kovaa vauhtia ja josta kerroin eilen. Asiahan ei sinänsä ole uusi, sillä Yle kertoi siitä jo vuosi sitten. Sen jälkeen valmistelu onkin saanut edetä medialta rauhassa.
Tietoa kyllä löytyy. Asia on parasta aikaa lausuntokierroksella, ja tiivistelmä lakiesityksestä löytyy täältä. Itse lakiluonnokset löytyvät täältä. Niitä voisi joku tutkiva journalisti lueskella ja miettiä mitä kaikkea on tekeillä. Minä kiinnitän huomiota yhteen sinänsä pieneen mutta merkittävään yksityiskohtaan, eli työttömien määraikaishaastattelujen ulkoistamiseen.
Senhän piti hallituksen alkuperäisen suunnitelman mukaan tapahtua jo heti silloin, kun haastattelut otettiin käyttöön. Asiasta sai jopa sellaisen kuvan, että haastattelut keksittiin vain sitä varten, että ne voitaisiin yksityistää. Perustuslakivaliokunta kuitenkin totesi, että haastattelut ovat viranomaistoimintaa, jota ei voi yksityistää.
Nyt ilmeisesti voi, ainakin hallituksen mielestä. Näin hallitus perustelee näkemystään:
Työnhakijan haastattelu, palvelutarpeen arviointi ja työllistymissuunnitelman tekeminen on säädetty työ- ja elinkeinoviranomaisen tehtäväksi, mistä johtuen yksityisiä palveluntuottajia ei ole voitu hyödyntää täysimääräisesti. Palveluntuottajilta on hankittu haastatteluja tukevia palveluja (asiantuntija-arviointeja), mutta työ- ja elinkeinoviranomainen on ollut vastuussa varsinaisesta haastattelun tekemisestä, palvelutarpeen arvioinnista ja työllistymissuunnitelman laatimisesta sekä seurannasta. Työnjako julkisen ja yksityisen toimijan välillä ei ole kaikissa tilanteissa ollut käytännössä selkeä.
Esitettyjen muutosten perusteella työ- ja elinkeinoviranomaisten tehtäviä olisi mahdollista siirtää palveluntuottajien hoidettavaksi.
Perustuslaki ja sen tulkinta eivät ole muuttuneet, mutta silti hallitus yrittää taas yksityistää työttömien määräaikaishaastattelut. Sitä ei tietenkään sanota suoraan, vaan hienosti itse asia kiertäen ja sallimalla vähittäinen ja tulkinnanvarainen siirto. Se on tietenkin asiakkaan etu, sillä perustelujen mukaan “tavoitteena on lisätä julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen asiakaslähtöisyyttä ja vaikuttavuutta mahdollistamalla markkinoiden hyödyntäminen palveluprosessien hallinnassa ja palvelujen tuotannossa.”
Niinpä niin, asiakkaan etuhan se tietysti on, että kaikki haastattelussa esille tulevat henkilökohtaisetkin asiat kirjataan yksityisen palveluntuottajan tietokantaan, ja sen lisäksi näillä palveluntuottajilla on pääsy myös viranomaisten tietokantoihin. Se sanotaan hallituksen esityksessä näin:
Palveluntuottajalla on oikeus saada salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä maksutta työ- ja elinkeinotoimistolta, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskukselta ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta henkilöasiakasta koskevat tiedot, jotka ovat välttämättömiä palvelun järjestämiseksi.
Haastattelu ja paljon muuta viranomaistoistoimintaa siis yksityistetään, koska tämä hallitus on luvannut jakaa kavereille julkista rahaa. Siinä ei paljon yksittäisen työttömän tietosuojakaan paina. Asialla on niin kiire, että muutokset on tarkoitus saattaa voimaan mahdollisesti jo ensi syyskuun alusta, vaikka edes maakuntia ei vielä ole olemassa. Kaverit taitavat jo kiirehtiä luvattuja rahoja.
Niinpä niin, leviää yksityistiedot pitkin maita ja mantuja.
Onkohan kukaan vaivautunut kysymään tietosuojavaltuutetun kantaa asiassa?
Syytä olisi, mutta hän saattaa itsekin puuttua peliin, kun hän huomaa, että viranomainen luovuttaa tietoja kansalasista yksityisille tahoille Facebookin tapaan, mutta ei ota siitä edes rahallista korvausta. Vaikka korvausta tulisikin, se ei muuta tilannetta.
Lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta ollaan aikeissa venyttää yli rajojen väestöryhmiltä, joiden oikeuksia ei juuri muutoinkaan kunnioiteta.
Tietosuojavaltuutettu on hyvin joustava tulkintojensa kanssa kun on kyse yhteiskunnan “olla ja elää”-tuilla elävistä, joten hengitystään ei kannata pidätellä, jos siis aikoo odotella tietosuojavaltuutetun tuomitsevaa kannanottoa.
Salassa pidettävien asiakirjojen luettelossa (Finlex ajantasaiset lait) on yhtenä kohtana:
“25) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja sosiaalihuollon asiakkaasta tai työhallinnon henkilöasiakkaasta sekä tämän saamasta etuudesta tai tukitoimesta taikka sosiaalihuollon palvelusta tai työhallinnon henkilöasiakkaan palvelusta taikka tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta taikka tietoja henkilön seksuaalisesta käyttäytymisestä ja suuntautumisesta; (11.12.2002/1060)”
En lähde tulkitsemaan selvää tekstiä.
Onhan jo nyt huolestuttavan laaja tietojen välitys kunnan, te-toimistojen ja Kelan välillä mahdollista “salassapitosäännösten estämättä” niiden kohdalla, jotka päätyvät työllistymistä edistävään monialaiseen yhteispalveluun. Niihin taas voivat päätyä mm. 12 kk työttömänä olleet, ks. laki työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta (11 § ja 9.2 §). Tietosuojavaltuutetulla on vireillä asiaan liittyvän lomakekyselyn johdosta tiedustelu, mutta vastausta ei ole vielä tullut.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141369
Käytännössä tuollaiset pykälät tekevät joidenkin ihmisryhmien tiedot julkisiksi. Mitä useampi käsittelijä ja viranomaistaho, sitä suuremmat mahdollisuudet ovat, että tiedot leviävät muuhunkin kuin vain virkakäyttöön. Ei hyvä!
Mielenkiintoista, enpä ole seurannut tarpeeksi tarkasti uusinta lainsäädäntöä kun tämä monialainen yhteispalvelu livahti ohi. Joopa joo siis kaikkki toimijat (kela, TE, kunta) voivat voivat saada TE toimiston pitämän yhteisrekisterinrekisterin tietoja ja myös kirjata omia sinne omia näkemyksiään.
Kun yleisesti ei viranomaisilla ole edes hallussa edes se tieto että asiaan tarvitaan asiakkaan suostumus. Käyttötarkoitussidonnaisuuskin on hakusessa. Asiakkaalle taas ei infota mitä tietoja hänestä kirjataan eikä kuka on tietorekisterin pitäjä ja miten korjata virheelliset tiedot.
Jos nyt sattuisi niin että pyydetään asiakkaalta suostumus niin usein asiakas ei ole tietoinen edes siitä mitä hänestä jo kerättyjä tietoja ko. viranomaisella on. Suostumuksella ei näin ollen ole mitään merkitystä.
Lopputuloksena voi olla soppa jossa viranomaiset keskittyvät keskustelemaan keskenään saamiensa tietojen pohjalta asiakkaan ohi. Näinhän kävi monesti monialaisessa kuntotuksen yhteistyöryhmän yhteistyöpalavereissa. Jos asiakas ei suostumusta arkaluontoistentietojen vaihtoon antanut niin viranomainen tulkitsi sen palvelusta kieltätymiseksi.
Toinen mahdollisuus oli että yhteistyöpalaverissa istui kymmenkunta viranomaista ja asiakas.Melkein kaikki istuivat tuppisuina ja pyörittivät lusikkaa kavikupissa ja yksi auktoriteettityyppi kertoi mitä asiakkaalle tehdään. Asiakas poistui palaverista järkyttyneenä “yhteistyöstä” ja ajanhukasta.
Mutta onneksi meille tulee uusi tietosuojalaki, tosin valmistelu on …. tai lue itse
http://vnk.fi/artikkeli/-/asset_publisher/arviointineuvosto-tietosuojalaista-hallituksen-esitysluonnoksessa-merkittavia-puutteita