Maakunnat ja demokratia
Kuten tiedetään, niin maakuntavaalit on tarkoitus pitää ensi lokakuussa, vaikka maakunnista, niiden tehtävistä tai maakuntavaaleista ei ole vielä lainsäädäntöä. Lait aiotaan leimauttaa eduskunnan niukalla enemmistöllä kesäkuun aikana.
Jo nyt kuitenkin tiedetään, että vaalimatematiikka tulee suosimaan isoja kuntia ja jättämään pienet kunnat ilman edustusta. Asiasta kertoi sanomalehti Karjalainen. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin tekemistä laskelmista selviää, että maakunnissa valta keskittyy suurimpaan kaupunkiin tai pariin, kolmeen keskuskuntaan.
Näin tulee käymään kotikunnalleni Juualle.
Nollille tulevat Pohjois-Karjalassa jäämään myös Polvijärvi, Rääkkylä, Tohmajärvi ja Valtimo. Joensuu jyrää noin 37 paikalla kaikki muut. Ei käy häävisti myöskään Uudenmaan pienille kunnille. Valtuustopaikkoja on 99, ja niistä Helsinki saa noin 60 paikkaa, Espoo yli 20 paikkaa ja Vantaa reilut kymmenen. Ihan samoin tulee käymään koko maassa. Oman kuntanne kohtalon voitte katsoa täältä.
Mitenkäs tässä nyt näin kävi? Maakuntahallinonhan piti laajentaa demokratiaa ja taata palvelujen saatavuus kaikille tasapuolisesti.
Kyse on puhtaasta vaalimatematiikasta. Pienissä kunnissa on vähän äänioikeutettuja, joten ne eivät saa paikkoja vaikka aktivoisivat kaikki kynnelle kykenevät äänestäjät. Äänet hajaantuvat ehdokaskohtaisesti ja puolueittain, joten ainoa mahdollisuus olisi keskittää äänet yhdelle kunnan ehdokkaalle. Sellaista ei ole odotettavissa, sillä äänestäjiä ei voi pakottaa tai edes neuvoa äänestämään jotain eri mieltä kaikesta olevaa vain siksi, että kunta saisi oman maakuntavaltuutetun.
Tämä kaikki olisi voitu välttää usemmallakin tavalla. Olisi voitu jakaa maakunnat pienempiin vaalipiireihin, jolloin alueellinen ero olisi tasoittunut. Olisi voitu ottaa maakuntavaltuuston päätöksentekoon mukaan määrävähemmistösäädökset, eli tärkeissä asioissa olisi voitu määrätä 2/3 äänen enemmistöpäätös. Ja ennen kaikkea olisi voitu ottaa käyttöön nykyisin kuntayhtymissä käytössä oleva malli, joka turvaa jokaiselle yhtymän kunnalle vähintään yhden edustajan.
Vaan eipä tullut hallitukselle mieleen tämäkään asia. Tulevaisuudessa tämä tulee näkymään demokratiavajeena ja alueellisesti eriarvoistavina päätöksinä. Maakuntavaltuustot joutuvat päättämään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä valtion säästövoitteensa mukaisesti antamilla rahoilla. Kun säästää pitää, niin kumman arvelisitte olevan ensimmäisenä lakkautuslistalla, pienen ja vailla edustajaa olevan kunnan ainoan terveyskeskuksen vai maakunnan pääkaupungin yhden terveysaseman?
Lakisesityksiä voisi vielä korjata, mutta sitä ei tulla tekemään. On hirmuinen kiire, eikä muutenkaan jaksa jauhaa näiden asioiden kanssa. Tehdään nyt tämmöinen laki ja katsotaan, mitä tapahtuu. Korjataan sitten, jos tarvetta ilmenee. Näinhän meillä nykyisin säädetään lakeja.
***
EDIT 3.4.2018 klo 23.50: Emeritusprofessori Heikki Paloheimo huomautti kohteliaasti, että Superin laskentamallissa on virhe. Minä en pysty sanomaan onko, mutta Paloheimon perustellun näkemyksen mukaan on. Voitte itse lukea hänen perustelunsa tästä linkistä.
Jos todella käy niin kuin Superin “vaalikone” laskee, on Keskustan satraapeille käynyt paha moka. Vilpitön tarkoitus lienee ollut, että Kepu saa maakuntahallintoon vahvan osuuden, jolla perinteiseen tapaan on vedetty kotiinpäin enemmän kuin toiset ilkeäisivät.
Ettei vain käy niin, että koko maakuntahallinto saakin kielteisen leiman Keskustankin piirissä ja se voi lässähtää kasaan, jos sinne ei saa ympättyä muita kuin keskuskaupunkeja suosivia tähän astisesta poikkeavia vaalilaskentamalleja. Muut puolueet tuskin nielevät sellaista myrkkyä!
Tuolla mallilla valta jää maakuntien suurille kunnille, eikä sinetöine sinällään kepun valtaa, voi jopa yllättää kun syrjäkylät menettävät kokonaan vaikutusmahdollisuutensa Soteen. Mutta kepun peli perustunee siihen ajatukseen että rahaa pyritään pumppaamaan politikoimalla tasaisesti kuhunkin maakuntaan riippumatta siitä miten elinvoimainen, veronmaksukyinen, kukin maakunta itsessään olisi. Kun rahoitus hoidetaan valtion kautta, niin vauraista maakunnista pyritään tekemään rahoittajia ja nykyisin enemmän kepulaisista, ei niin vauraista, netto hyötyjiä. Sillä sitten ostetaan uusia kepun äänestäjiä jos ostetaan. Ja mikä onkaan Sote-esityksessä sääntö sille kuinka valtio jakaa varat per maakunta ja asukas?
Yhtäläisiin palveluihin pyrkiminen kautta Suomen on hyvä asia, mutta maakuntahallinnolta puuttuva rahoitus-/ verotusoikeus voi koitua erittäin vahingolliseksi elinvoimaisimpien maakuntien alueellisen kehityksen kannalta. Asiaa valaisee osaltaan se että kuntien valtionosuudet ovat nykyisellään noin haarukassa +6000€ (Utsjoki), -200€ (Kauniainen), keskimäärin kai +2000-3000€, miten sitten olisivatkaan osuudet maakunnittain Sotessa? Seuratkaapa vaikka kuinka kepulaisella (hallituksen) politiikalla on häädetty turistit Utsjoelta ja ajettu matkailuyrittäjät ahdinkoon, turistien rahat eivät kelpaa mutta valtionosuudet kylläkin. Koko Suomi on kyllä hyvä pitää elinvoimaisena, mutta kuinka se tehdäänkään järkevästi kasvukeskusten elinvoimaa näivettämättä ja valtakunnallista Sote-eriarvoisuutta vähentäen.
Byrokratian purkutalkoot. Paskat talkoot. Pahenee vaa.
Eikös kaikki talkoot yleensä mene niin että syödään ja juodaan isännän laskuun, mutta mitään hyödyllistä ei saada aikaan. 😉
“Eikös kaikki talkoot yleensä mene niin että syödään ja juodaan isännän laskuun, mutta mitään hyödyllistä ei saada aikaan. 😉”
Eikös ne perinteiset talkoot ole nykyisten pelisääntöjen mukaan kielletty? Verottaja ja muu veroja mättävä byrokratia valvoo mustasukkaisesti että koko koneiston kuuluu päästä apajille aina kun työtä tehdään.
Samasta syystä työn teettäminen ja etenkin tekeminen näillä nykyisillä talkoopalkoilla pitäisi tietenkin kriminalisoida ja pistää ehdottomaan pannaan.