Kiusaten ja tökkien

-Työttömien ”kiusaaminen” ja ”tökkiminen” on hyvinvointivaltion tulevaisuuden näkökulmasta parempi vaihtoehto kuin heidän ajamisensa köyhyyteen.

Näin päättää Helsingin Sanomen talouden ja politiikan uutistuottaja Tuomas Niskakangas aktiivimalli ykköstä ja kakkosta hyvänä ajatuksena pitävän artikkelinsa. Hänen mukaansa niillä pelastetaan hyvinvointivaltio, kun ylä- ja keskiluokka kokevat saavansa verorahoilleen vastinetta työttömien pitämisellä aktiivisina.

Niinpä niin. Hyvinvointi siis turvataan lisäämällä heikoimmassa asemassa olevien pahoinvointia. Työttömät kannattaa laittaa tekemään vaikka jotain täysin hyödytöntä, kunhan vain eivät makaa laiskana kotisohvilla. Juuri tätä työttömien laiskuuutta on haluttu viime vuosina korostaa niin paljon, että yllättävän monet uskovat sen ja marmattavat jatkuvasti juuri heidän verorahoillaan elätettävistä laiskoista työttömistä.

Kuten Anna Kontula sanoi Facebookissa, niin tässä ajattelussa on paljon lähtökohtaisesti pielessä. Hänen mukaansa se ensinnäkin pitää sisällään oletuksen, että vain keskiluokkainen ihminen on kansalainen. Unohdetaan, että kansalaisia ovat ihan kaikki, työttömät mukaan lukien.

Toiseksi oletetaan, että keskiluokkaisen kokemus oikeudenmukaisuudesta on niin tärkeä, että sen saavuttamiseksi on oikein kiusata työttömiä. Kolmanneksi oletetaan, että keskiluokkaiset kansalaiset ovat niin epäempaattisia, että että suostuvat maksamaan veroja vain, jos työttömiä kiusataan.

Neljäs oletus on, että keskiluokkaiset eivät tajua saavansa maksamiaan veroja vastaan suurin piirtein samassa suhteessa palveluja ja tulonsiirtoja, vaan kuvittelevat virheellisesti maksavansa vain muiden sosiaalietuuksia. Viidenneksi oletetaan, että valtion legitimiteetti riippuu jotenkin erityisesti jostakin luokasta. Ei riipu, vaan se on yhteispeliä. Jos järjestelmä menettää oikeutuksensa työväenluokan silmissä, niin pian keskiluokka joutuu palkkaamaan vartijoita. Siksi valtion virkakoneiston käyttäminen jonkin ryhmän kiusaamiseen on vähintään yhtä lailla järjestelmäriski kuin keskiluokan oletettujen stereotyyppisten ennakkoluulojen huomioimatta jättäminen.

Näin siis Anna Kontula, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä. Jo kauan on lietsottu näkemystä, jonka mukaan vain veroa maksavilla on oikeus päättää mitä muiden on tehtävä ja miten yhteiskunnan asioita on hoidettava. Mitä enemmän veroja maksaa, niin sitä enemmän pitää olla myös sananvaltaa. Tämä on uponnut niin hyvin, että alan uskoa ison osan ihmisistä joko menettäneen ymmärryksensä demokratiasta tai sitten sitä ei ole koskaan ollutkaan. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus kun tarkoittaa ihan oikeasti sitä, että myös köyhät saavat äänestää. Köyhät eivät äänestä itsensä kiusaamisen ja tökkimisen puolesta.

Ei hyvinvointivaltiota köyhiä kiusaamalla pelasteta, vaan tuhotaan. Jatkuva työttömien, sairaiden ja pieneläkeläisten aseman heikentäminen on jo luonut ihan uuden alaluokan, jonka silmille jokainen paskalla luonteella varustettu veroja maksava ja omasta mielestään yhteiskunnan pönkkäpuu katsoo oikeudekseen sylkeä. Hyvinvointivaltion tunnistaa siitä, että se antaa kaikille ihmisarvon ja pitää heidät mukana muuten kuin yhteisen kiusaamisen kohteina.

Meidän hyvinvointivaltiomme on juuri tässä suhteessa vaarassa, sillä taas kerran Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on antanut Suomelle huomautuksen perusturvan liian alhaisesta tasosta. Aiemmat huomautukset on ohitettu olkapäitä kohauttaen, ja epäilemättä niin tehdään nytkin.  Meillä on liian kiire pelastaa hyvinvointivaltio köyhiä köyhdyttämällä ja rikkaiden rikkautta lisäämällä.

Hyvinvointi ei sillä pelillä jakaannu tasapuolisesti, mutta ehkäpä nykyiset päättäjämme laskevat hyvinvoinnin keskiarvona.

***

Pidetään kommentointi asiallisena.