Bisnestä työttömillä

–Lähtökohta hallituksen esityksessä on mahdollistaminen. Tulevilla maakunnilla on valta ja vastuu järjestää palvelut alueensa tarpeisiin parhaiten sopivasti.

Näillä sanoilla esittelee työministeri Jari Lindström ministeriönsä sivulla hallituksen eilen antaman lakiesityksen julkisista rekrytointi- ja osaamisen kehittämispalveluista. Asiasta kirjoitti myös Kansan Uutiset. Lakitekstiä ei ministeriön sivulla vielä tätä kirjoitettaessa ole, mutta netistä löytyy lakiluonnos viime maaliskuulta.

Lakiesitys totisesti mahdollistaa ihan ministerin sanojen mukaisesti, mutta se mahdollistaa vain estottoman rahan käärimisen työttömien kustannuksella. Nykyiset TE-toimistot lakkautetaan ja niiden tehtävät siirretään maakuntien hoidettavaksi. Työnhakijoille maakunnan on tarjottava rekrytointipalveluja (=nykyiset työnvälityspalvelut), ammatinvalinta- ja uraohjausta sekä nykyistä työvoimakoulutusta vastaavaa kasvupalvelukoulutusta. Maakunta voi ulkoistaa tämän toiminnan.

Maakunta voi ulkoistaa palveluntuottajan hoidettavaksi myös työnhakijan palveluprosessiin liittyviä tehtäviä. Näitä ovat mm. palvelutarpeen arviointi, työllistymissuunnitelman laatiminen ja seuranta sekä palveluihin ohjaus. Lakiesityksellä mahdollistetaan viranomaistoiminnan siirtäminen yksityisten yritysten hoidettavaksi, vaikka ministeri kauniisti puhuukin viranomaistoiminnan pitämisestä edelleen viranomaisten tehtävänä. Työllistymissuunnitelman laatiminen ja vaikkapa määräaikaishaastattelut ovat viranomaistoimintaa, jota perustuslakivaliokunnan aikoinaan antaman lausunnon mukaan ei voi ulkoistaa.

Voidakseen hoitaa tehtävänsä palveluntuottajan on saatava henkilöasiakkaita koskevat tiedot ilman että salassapitosäännökset sitä rajoittavat. Niinpä työnhakijan vain viranomaiskäyttöön tarkoitetut ja salassapidettävät tiedot terveystietoja myöten liikkuvat ties missä eri firmojen uumenissa.

Tämä on täydellinen bisnes, jossa mikään ei voi estää rahan kahmimista. Työtön ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi yksityiselle työnvälitysfirmalle, jolle on ulkoistettu työnvälitys eli ne rekrytointipalvelut. Yritys arvioi palvelutarpeen, laatii työllistymissuunnitelman ja ohjaa palveluihin. Sattumalta sama yritys järjestää vaikkapa työllistymistä edistäviä kursseja, jotka se työllistymissuunnitelmassa arvioi työnhakijan työllistymisen kannalta tarpeellisiksi. Sitten työnhakija ohjataan näille kursseille.

Bisnes pyörii sitä paremmin, mitä huonommin työnhakija saa työtä. Ei yritystä kiinnosta työttömän työllistyminen, sillä sillloin se menettäisi tämän palvelumyllyn pyörittämisestä maksettavat rahat. Koko bisneksen kustantaa veronmaksaja.

Itse lakiteksti on taas kerran oikein malliesimerkki kelvottomasta lainvalmistelusta. Siinä annetaan maakunnille velvollisuus järjestää palvelut, mutta itse palvelujen sisällöstä ei puhuta mitään. TE-toimiston korvaavilla palveluilla ei ole edes nimeä, saati että olisi säädetty palvelupisteiden lukumäärästä, sijainnista tai aukioloajoista. Työtön ei lakitekstin perusteella voi mitenkään tietää edes sitä, minne hänen on ilmoittauduttava työttömäksi työnhakijaksi. Kaikki käytännön asiat jätetään maakuntien vastuulle, kuten sote- ja maakuntalainsäädäntöä kirjoitettaessa on ollut tapana. Tehdään tällainen laki ja katsotaan mitä tapahtuu, maakunnat vastaavat täytäntöönpanosta ja niin poispäin, kuten olemme tottuneet kuulemaan.

Ja sitten on tietysti semmoinen pikkujuttu, että niitä maakuntia ei ole olemassakaan. On vain maakuntien väliaikaishallintoa, jolta puuttuu kokonaan lainsäädännöllinen pohja. Kun koko sote- ja maakuntauudistus lykkääntyy ainakin vuodella, niin onneksi tämäkin lainvalmistelun kukkanen viivästyy niiden mukana.

Toivottavasti maakuntalainsädäntöä ei hyväksytä koskaan. Jos hyväksytään, niin tässä on taas yksi laki, joka pitää kirjoittaa alusta lähtien uudelleen.