Rakkaan lapsen nimet

Minulta kysytään jatkuvasti palkattomista töistä ja niiden suhteesta lainsäädäntöön. En ihmettele yhtään tätä epätietoisuutta, sillä palkattomalla työllä on monta nimeä. Se voi olla työllistymistä edistävää ammatillista kuntoutusta, joka puolestaan voi olla työkokeilua, työhönvalmennusta tai näiden yhdistelmä. Tämä ammatillinen kuntoutus on  Kelan järjestämää, ja se on tarkoitettu niille, jotka tarvitsevat sairauden ja kokonaistilanteen vuoksi yksilöllistä valmentajan tukea työtehtävän, ammattialan tai opiskelualan valintaan. Voitte lukea asiasta lisää täältä.

Tässä tapauksessa on kysymys ihan oikeasta kuntouttamisesta, johon pääseminen edellyttää Kelan, työterveyshuollon tai kotikunnan tekemää kuntoutuspäätöstä. Kuntouksen ajalta voi saada kuntoutusrahaa.

Sitten on se paljon suurempaa joukkoa koskeva palkaton työ, joka voi myös olla nimeltään työkokeilua. Se voi olla myös kuntouttavaa työtoimintaa tai muutamissa kokeilukunnissa työelämäkokeilua. Yhteistä niille kaikille on työn palkattomuus ja se, että niitä sanotaan työvoimapoliittisiksi toimenpiteiksi.

Otetaanpa esimerkki:

Tässä on kyseessä tyypillinen työkokeilu, johon työnantaja rekrytoi työntekijän haluamallaan tavalla ja asettaa haluamansa vaatimukset. Paikkaa haetaan kuten mitä tahansa palkallista työtä. Te-palvelujen virallisen liturgian mukaan työkokeilulla voi saada jalkansa työpaikan oven väliin, ja siihen se sitten jääkin. Työtä pääsee tekemään, mutta siitä ei makseta palkkaa. Kokeilun päätyttyä työntekijä vaihdetaan yleensä uuteen palkattomaan kokeilijaan.

Kuntouttava työtoiminta on lain mukaan tarkoitettu niille, jotka eivät kykene palkkatyöhön tai mihinkään muuhun työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen. Te-palvelujen sivulla väitetään virheellisesti, että se on tarkoitettu niille, jotka ovat olleet työttöminä pidempään.

Edelleen voimassa oleva sosiaali- ja terveysministeriön ohjekirje 31.12.2014 sanoo näin:

Kuntouttava työtoiminta ei ole tarkoitettu niille työttömille, jotka kykenisivät osallistumaan julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön. Heidän kohdallaan aktivointisuunnitelmaan tulee sisältyä laissa ensisijaisiksi määriteltyjä julkisia työvoimapalveluita kuten esimerkiksi työkokeilua ja palkkatuettua työtä, ellei suora työllistyminen avoimille työmarkkinoille ole mahdollista.  

Ohjekirje on lain mukainen, mutta työvoimaviranomaiset ovat näköjään tapansa mukaan ruvenneet tulkitsemaan lakia mielivaltaisesti ja katsovat kuntouttavan työtoiminnan määräytyvän vain työttömyyden keston perusteella. On palattu entiseen laittomaan menettelyyn, jonka seurauksena tuo joulukuun 2014 ohjekirje annettiin.

Sitten on vielä työelämäkokeilu, josta säädettiin viime kesänä. Sillä korvataan muutamissa kokeilukunnissa kuntouttava työtoiminta, joten sekin on kuntouttavan työtoiminnan laajentamista koskemaan kaikkia pitkäaikastyöttömiä.

Palkattomalla työllä on monta nimeä, mutta samaa palkatonta työtä ne kaikki ovat. Vain Kelan järjestämä kuntoutus on oikeaa kuntoutusta, kuntouttava työtoiminta on palkatonta työtä. Kuntouttavasta työtoiminnasta työllistyy viimeisten tietojen mukaan noin 2 % palkkatyömarkkinoille. Hyvässä lykyssä loput pääsevat toiseen palkattomaan työhön nimeltä työkokeilu.

Kukapa hullu palkkaa maksaisi, kun työttömiä tyrkytetään ilmaiseksi töihin.