Menkää metsään!
Kun Suomen viranomaiset eivät saaneet eivätkä halunneetkaan saada thaimaalaisilla marjanpoimijoilla käytävää ihmiskauppaa kuriin, niin Thaimaan viranomaiset tekivät sen itse. Thaimaa on myöntänyt tälle vuodelle huomattavasti entistä vähemmän lähtölupia. Viime vuonna lupia annettiin 3 500, ja tänä vuonna enää 2 500. Lisäksi Thaimaan viranomaiset tiedottivat jo viime vuonna kansalaisilleen, että älkää matkustako Suomeen, koska työ ei tapahdu työsopimuksella, kertoo Kaleva.
Tästähän alkoi parku jo samassa jutussa, kun marjayrittäjät valittelevat poimijoiden vähyyttä. Marjat jäävät metsiin mätänemään, kun suomalaisten ei uskota niitä keräävän samoilla palkoilla.
Eivät varmasti lähde eikä pidäkään lähteä tekemään työtä sellaisilla ehdoilla, joista on jo tuomittu ihmiskaupasta. Jos ei makseta sopimusten mukaista palkkaa, niin marjat joutavat jäädä mätänemään. Eivät ne sinne ihmistä ja marjayrittäjiä varten ole kasvaneet, vaan niitä on ollut siellä jo kauan ennen kuin ensimmäinen keräilijä-metsästäjä tuli paikalle.
Tämäkään tosiasia ei estä jokakesäistä valitusta työttömien laiskuudesta, johon lääkkeeksi löydetään tietenkin pakko, kuri ja tukien poistaminen. Tähän tapaan:
Tällaisten kirjottelijoita ja sanojia on paljon. Yleensä he ovat työuransa loppupuolella tai jo eläkkeellä olevia, joille yhteistä on työelämän ja koko yhteiskunnan peilaaminen vain omien kokemusten kautta. He muistuttavat joka välissä, että ennen käveltiin johonkin yritykseen ja saatiin heti työtä, ja sitä työtä on riittänyt jatkuvasti. Heiltä on jäänyt kokonaan huomaamatta työelämän muutokset, joita varsinkin viime vuosina on tapahtunut paljon. Suuntaus on, että työstä ei enää haluta maksaa mitään tai jos on pakko, niin sitten vain työnantajan haluama summa.
Kyllä minäkin muistan ajan 40 vuotta sitten, kun minua armeijasta kotiuttamisen jälkeisenä aamuna tultiin kotoa pyytämään samaan palkkatyöhön, josta 11 kuukautta aiemmin olin armeijaan lähtenyt. On ihan turha kuvitella sellaista tapahtuvan nykyisin. Samassa tilanteessa olevalle nuorelle tarjotaan korkeintaan palkatonta työkokeilua.
Mutta nykyisen työelämän kylmät faktat eivät estä näitä taustapeiliin tuijottavia ja oman navan ympärillä pyöriviä käskemästä työttömiä marjametsään. Ei se ole mikään ihme, sillä jo vuosikausia on pidetty melua laiskoista työttömistä ja liian runsaista tuista. Se toitotus uppoaa otolliseen maaperään, sillä tietämättömiä on helppo jymäyttää uskomaan mitä tahansa. Varsinkin silloin, jos työttömiä paheksumalla voi kivasti korostaa omaa tärkeyttään ja menestyksekästä toimintaansa yhteiskunnan pönkkäpuuna.
Kaiken tämän manipuloinnin tarkoituksena on saada heikennettyä ay-liikettä, jolloin palkkoja voitaisiin alentaa ja työntekijöiden olot ja edut minimoida. Näin yrityksille jäisi enemmän voittoa. Tästä todisteena on ihmiskaupasta tuomion saanut marjayritys.
Myös nykyinen työvoimapolitiikkamme tähtää ihan samaan palkattomine töineen, jotka on kömpelösti verhottu monilla erilaisilla nimikkeillä. Tarkoituksena on vastikkeelliseksi sosiaaliturvaksi sanottu tuki, joka tarkoittaa työntekoa sosiaalietuuksia vastaan. Ihan samaa tarkoittavat ilkeät puheet työttömien patistamisesta marjametsään vastikkeeksi tuista. Jos tähän maahan päätettäisiin perustaa työleirejä työttömille, niin innokkaita vartijoita löytyisi puheista päätellen paljon.
Tämän kirjoitin ihan vain ennakoidakseni taas tänäkin kesänä alkavaa jollotusta työttömen patistamisesta metsään. Työttömyyden ehkäisy näin sujuvasti toimii, osa kansaa metsikössä puolukoita poimii, kuten Irwin Goodman lauloi jo kauan sitten.
Tällä hallituksella jos millä on kokemusta metsään menosta. Niin monessa asiassa ovat menneet metsään ja päin mäntyä.
Päivän ekat naurut. Kiitos 😂
Kiitos nauruista, tuli tarpeeseen! 😀
Pelikentilläkin menee aina vain kokkareiden ja keskustan omaan maaliin ja askelmerkit ovat aina pielessä ja tulee yli astuttuja hyppyjä SOTE:n ja maakuntamallien tyyliin. Lopuksi kannattajat poistuvat katsomoista ja Sipilä sekä Orpo jäävät yksin sivusta seuraamaan kun kaikki lähtevät voittajien matkaan eli seuraavien vaalien voittajien matkaan.
Kannattiko vedätykset? No ei varmasti…kyllä köyhä kansa muistaa ikuisesti orjuuttajansa ja protestiaalto on taas nousussa.
Taisivat inspiroitua liikaa, kun Susanna Koski sanoi ”riittää kun katsoo metsään”.
Nämä patistelijat ovat myös niitä, jotka ovat saaneet nauttia hyvistä työoloista ja palkoista. Heillä on omakotitalo, isot lapset ja mökki jossain. Sieltä, viereisiä marjamättäitä katsellessa on helppo keksiä, että metsäänhän ne työttömät pitää paimentaa töihin. Harvalla työttömällä on varaa autoon, jota ilman on aika vaikea sinne hakkaamattomaan metsään päästä. Tehometsätalous on tuhonnut ja tuhoaa koko ajan marjamaita. Lisäksi työtön menettää korvauksensa metsäpäivältä, ja työttömälle marjatkin ovat veronalaista tuloa. Verottomuus hellii vain palkannauttijoita, sekä eläkeläisiä. Ongelma on siinä, että ihmiset haluavat yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Robotiikasta ei oltu kuultukkaan kun isoisä töitä teki. Nykyjään yhä useampi ihminen korvataan koneella, esimerkistä käynee kauppojen itsepalvelukassat, jotka vievät kassatyöntekijöiden työpaikat. Valtiovallalla olisi ihan oikeita ongelmia ratkottavanaan työttömien kyykytyksen sijaan.
Näinpä. Mutta kiinnostaako kansaa? Tai kansanedustajia?
Eipä juurikaan. Ongelma myös lienee siinä, että valtiovaltakin haluaa yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin.
Täytyykö työttömän todella ilmoittaa, jos menee metsään marjaan? Marjat voi myydä verottomasti. Vai kyttäövötkä viranomaiset, jos työtön sattuu poikkeamaan metsässä. Tietysti voidaan väittää, että narjareissulla oleva ei ole työmarkkinoiden käytettävissä. Jos kesken marjastusta puhelin soi ja sieltä tarjotaan työpaikkaa, joka pitää heti ottaa vastaan, niin voihan sieltä metsästä tulla pois ja mennä töihin.
Tuo työmarkkinoiden käytettävissäolevuus on käsittämätön juttu. Taiteilija ei saa tehdä taidettaan työttömyysaikana muulloin kuin sunnuntaisin. Muutoin menee tuet. Muuten on ihan sama mitä tekee. Nythän on subjektiivinen lastenhoito-oikeus, joten työttömyysaikana voi ja pitää olla pienten lasten kanssa kotona. Onko silloin joka hetki työmarkkinoiden käytettävissä? Kun joutuu ravaamaan virastoissa ja selvittämään joka saamarin kuukausi samoja asioita ja sen jälkeen menee leipäjonoon, onko silloin työmarkkinoiden käytettävissä? Voisin kirjottaa pitemmästi, mutta puhelin on hankala väline plus että pitää olla työmarkkinoiden käytettävissä. Ne saattaa soittaa sieltä. Ihan. Kohta.
No ei tarvi. Höh.
Viranomaiset ei taida kytätä, mutta marjakateellisia riittää. Nimetön soitto työkkäriin ja verotoimistoon riittää. Jos vain itselle poimii, niin sitten tuskin on ongelmaa. Marjat vain pakkaseen ja hyssss.
Valtava määrä työttömiä asuu myös kaupungeissa, josta ei lähdetä, jos ei ole omaa autoa, tietoa marjapaikoista jne.
Luulisin, että siellä olisi enemmänkin ihmisiä, jotka lähtisivät keräämään marjoja ja siemiä omaan käyttöön, mutta saattaa marjoille tulla melkosesti hintaa jo kulkemiskuluissa ja säilömistarvikkeiden hankinnassa. (Terveisiä Sipilälle).
Ihmiset on myös tehokkaasti vierotettu luonnosta, jollon kulujen lisäksi ihan pelkkä ajatus tuntuu monimutkaiselta ja hankalalta. . Varmaan samalta, kuin miltä minusta tuntuisi, jos pitäisi lähteä Norjaan kalastamaan.
Tarkennan tekstiini että jatkojalostettuna, jolloin kilohinta nousee, marjoista menee vero. Raakatavarana ovat verotonta tuloa.