Koettakaa jo päättää

Työttömien määrä vaihtelee jatkuvasti sen mukaan, kuka puhuu, missä tarkoituksessa puhuu ja kuka asiasta uutisoi. Jo pari viikkoa Petteri Orpo on puhunut työttömyyden kovasta ytimestä, johon kuuluu 250 000 vaikeasti työllistettävää. Sen päälle tulevat tietenkin helpommin työllistettävät. Heitä lienee vähintään 30 000.

Kun hallitus tai hallitukselle myötämieliset ekonomistit ylistävät työllisyystavoitteen saavuttamista, niin työttömiä onkin enää 183 000. Kiky, aktiivimalli, työttömien haastattelut ja muut hallituksen innovaatiot ovat taikoneet olemattomiin 100 000 työtöntä. Näkymättömiähän työttömät ovat, mutta eivät sentään olemattomia.

Näkymättömiä mutta ei olemattomia ovat myös työvoiman ulkopuolelta työllisyystilastoihin putkahtaneet uudet työlliset. Kukaan ei ole kertonut keitä he ovat, vaan yleisesti viitataan kotiäiteihin, opiskelijoihin ja muihin tilastoimattomiin piilotyöttömiin. Nämä piilotyöttömät työllistyvät ilmeisesti piilotyöpaikkoihin, sillä avoimien työpaikkojen määrä ei juurikaan kasva.

Tämä työttömien määrillä, työllisyystavoitteella ja muilla luvuilla kikkaileminen on poliittista pelleilyä. Sen tajuaa jokainen, joka on joskus ihmetellyt lukujen muuttumista. Yhteen lehtijuttuun sullotaan valtava määrä erilaisia lukuja ja prosenttiosuuuksia, ja yhteenvetona todetaan ihan otsikkotasolla, että työllisyystavoite on enää desimaalin päässä.

Kiireinen lukija katsoo otsikon, vilkaisee jutussa vilisevien lukujen sekasotkua ja toteaa, että on meillä hyvä hallitus. Sipilä on onnistunut nostamaan suosta Suomen talouden lisäksi koko euroalueen ja maailman talouden ihan vain kikyllä ja aktiivimallilla. Sitten kiireinen lukija kadottaa kiireensä ja kertoo uutisen herättämän näkemyksensä vaikka minun blogini kommentiksi.

Poliitikoille, ekonomisteille, toimittajille ja kaikille muillekin esitän sellaisen toivomuksen, että koettakaa nyt viimeinkin päättää kenen työllisyys- ja työttömyyslukuja käytätte. Käyttäkää joko Tilastokeskuksen haastattelututkimuksen lukuja, jotka ovat tilastotieteellisesti oikein ja kansainvälisesti vertailukelpoisia, mutta eivät kerro totuutta, tai käyttäkää Työministeriön lähempänä totuutta olevia lukuja. Voitte tietysti käyttää myös molempia, mutta kertokaa kummasta kulloinkin puhutte. Nykyisin te onnistutte survomaan samaan juttuun molemmat luvut kertomatta niiden taustoista mitään. Kun poliitikot eivät halua kertoa mistä milloinkin puhuvat, niin toimittajien pitäisi se kertoa.

Minulla on aina ollut sellainen käsitys, että uutisointi on muutakin kuin puhuvan poliitikon puheiden siteeraamista. Olen ollut ilmeisen väärässä. Juha Sipilä puhui eilen punavihreiden jälkien siivoamisesta. Yhdessäkään uutisessa ei kerrottu kenen jälkiä Sipilä siivoaa.