Kun yksi keppi ei riitä

Hallitus aikoo esitellä omatoimisen työnhaun mallin sen saamasta asiantuntijakritiikistä  huolimatta. Tämä ns. aktiivimalli kakkonen menee päällekkäin aktiivimalli ykkösen kanssa, ja yhdessä ne tekevät työttömän elämästä harhailemista pykälä- ja sanktioviidakossa. Kääntyipä minne päin tahansa, niin aina tulee keppiä.

Aktiivimalli ykkösen tarkastelujakso on kolme kuukautta, ja jos sinä aikana ei ole saanut työtä tai päässyt osallistumaan aktivointoimenpiteisiin, niin tukea leikataan. Kakkosmallin tarkastelujakso on yksi kuukausi, ja sen aikana on pääsääntöisesti haettava todistettavasti neljää työpaikkaa. Työnhaku ei riitä täyttämään ykkösmallin aktiivisuusvelvoitetta, joten leikkuri odottaa työnhaussa onnistunutta mutta työnsaannissa epäonnistunutta. Neljää työtä hakenut mutta ei yhtään saanut välttää kakkosmallin sanktiot eli varoituksen, karenssin ja työssäolovelvoitteen, mutta ykkösmalli leikkaa hänen tukeaan.

Kakkosmallissa työnhakuvelvoite voidaan työllistymissuunnitelmalla määritellä yksilöllisesti, ja se asettaa työttömät eriarvoiseen asemaan. Joku voi selvitä yhden työn hakemisella, joltain toiselta vaaditaan neljää hakemusta. Koska työllistymissuunnitelmia tehdään monessa eri paikassa, niin tulkinnat vaihtelevat eikä mitään yhtenäisyyttä ole. Lisää eriarvoisuutta tulee siitä, että työllisyystilanne maan eri osissa on erilainen. Rajallisten mahdollisuuksien alueella harvalukuiset työnantajat tulevat saamaan läjäpäin hakemuksia, jotka eivät johda mihinkään. Tätä hallitus on ajatellut estää siten, että turhien hakemusten lähettämisestä rangaistaan.

Ei ole selvää sekään, voiko työllistymissuunnitelmia edes tehdä muuna kuin viranomaistyönä. Jos voi, niin sitten tulee epäselvyyttä suunnitelman toteutumisen valvonnasta ja siitä, kenellä on oikeus määrätä sanktioita. Periaatteessa sanktiot ovat viranomaistoimintaa, jota ei voi ulkoistaa. Niinpä yksityisen työllistymissuunnitelman laatijan on itse seurattava suunnitelman toteuttamista, mutta siirrettävä sanktion määrääminen viranomaiselle. Työmäärä ja byrokratia ainakin lisääntyvät.

Kaiken kaikkiaan aktiivimalli kakkonen lisää byrokratiaa, sääntelyä, kontrollia ja rangaistuksia entisestään. Pahinta on järjestelmien sekavuus ja päällekkäisyys. Työministeri Jari Lindström lupaa toimivaa tiedotusta ja ohjeistusta, mutta jos se on samaa luokkaa kuin aktiivimalli ykkösessä, niin edes lakia soveltavat viranomaiset eivät moneen kuukauteen saa mitään soveltamisohjeita.

Näyttää pahasti siltä, että kohta työttömät ja viranomaiset ovat yhtä sekaisin näiden asioiden kanssa kuin työministeri ja koko hallitus tuntuvat olevan. Yksi on varmaa: työttömälle ruvetaan antamaan selkään kahdella kepillä. Ehkä tarkoituksena on saada mahdollisimman moni luopumaan kokonaan työnhausta ja jättäytymään leikatun toimeentulotuen varaan.