Ajan ratas
Minulla oli tarkoitus olla hiljaa muutama päivä, mutta metsän keskellä paristoradiosta uutisia kuunnellen ja varavirtalähteiden varassa somea nopeasti selaten mieleen tulee kaikenlaista.
Kuten vaikkapa Ylen selkeä tarkoitus tehdä ensi kevään vaaleista maahanmuuttovaalit. Se toteutettiin puolueille esitetyillä kysymyksillä, joiden vastausvaihtoehdot olivat mustavalkoisia. Harmaan sävyjä ei tunnettu, vaikka maahanmuuttoasioissa jos missä niitä sävyjä riittää.
Perussuomalaiset haluavat maahanmuuttajalasten erottelemista muista lapsista. Puolue haluaa myös kouluihin lisää kuria ja opettajille enemmän auktoriteettia.
Minä olen käynyt kansakoulua 1960-luvulla, ja tämä tuntuu tutulta. Opettaja oli ehdoton auktoritetti, joka saattoi jopa käydä käsiksi. Ortodokseilla ja luterilaisilla oli erillinen uskonnonopetus, ja se vaikutti ainakin alitajunnan tasolla myös ystävyyssuhteisiin. Kaikkein suurin erottelu tapahtui kuitenkin yhteiskunnallisen aseman perusteella. Joidenkin opettajien asenteesta paistoi selvästi läpi heidän oma yhteiskunnallinen asemansa ja maailmankuvansa. Köyhän vasemmistolaisen kakaran oli vaikea saada samoja arvosanoja kuin kunnanlääkärin lapsen.
Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen puolestaan sanoi tänä aamuna, että perustoimeentulotuessa ei ole tarkoituskaan käyttää harkintaa, vaan se on puhtaasti laskennallnen. Jos Kela ei myönnä tukea, on käännyttävä kunnan puoleen tarveharkintaisen tuen saamiseksi. Jos sekään ei onnistu, niin on käännyttävä järjestöjen puoleen. Kelan pääjohtaja siis käskee köyhiä menemää kerjuulle.
Ei uskoisi, että elämme vuotta 2018, kun puheet ovat ainakin vuodelta 1958 tai kauempaa. Kun yhdistetään perussuomalaisten vaatimukset lasten erottelusta taustan mukaan ja opettajien kurinpitovallan lisäämisestä sekä pääjohtajan neuvo mennä kerjuulle, niin saadaan käännettyä ajan ratasta taaksepäin. Mikä voidaan tehdä yhdelle, voidaan tehdä myös toiselle ja kenelle tahansa. Jos lapsia ruvetaan jakamaan vanhempien taustan mukaan, niin seuraavaksi heitä voidaankin erotella vanhempien varallisuuden mukaan, ja kurista huolehtivat opettajat.
Näin kasvaa sukupolvi, joka on oppinut jo pienenä kuulumaan eri kasteihin. Osa pääsee opin tielle ja osa ohjataan kerjuulle.
Ihan lähellä ollaan nyt sitä tilannetta, kun lapsuudessani köyhät perheet hakivat kunnalta tukea, se saattoi olla Talvivaara tai kenkiä, menoja ja suksia, kai…ja saivat leiman ”kunnan elätti” otsaansa. Tätä ei nyt näköjään muista hän, joka tukee hallituksen politiikkaa sinisten riveissä, saman järven vettä on juotu…
Ennakoiva kirjoitus tekee temppujaan…
Se saattoi olla talvivaatetta… monoja, suksia …
Tärkeä kirjoitus!