Mitä hätäilemällä syntyy?

Kaikki tuntevat vanhan sanonnan, jonka mukaan hätäilemällä ei synny kuin kusipäisiä mukuloita. Hallitus on moneen kertaan todistanut, että hätäilemällä saadaan aikaan myös kelvotonta lainsäädäntöä. Nykyisen hallituksen tavaramerkki on kiire saada aikaan isoja muutoksia nopeasti. Muutokset vaatisivat ihan perinteisen huolellista lainvalmistelua, mutta siihen ei näytä enää olevan aikaa.

Irtisanomissuojan heikentäminen pienissä yrityksissä on malliesimerkki hätäilyn tuloksesta. Vielä julkaisemattomalle lakimuutokselle hankittiin etukäteen eduskunnan luottamus, jolla ei ole mitään valtiosääntöoikeudellista merkitystä. Kun lakiesitys pari tuntia luottamusäänetyksen jälkeen julkaistiin, niin työoikeuden professori Seppo Koskinen löysi siitä heti erittäin pahan ongelman.

Esitys on ristiriidassa Suomen ratifioiman ILO:n yleissopimuksen kanssa, ja hallitus on ihan itse kirjannut tämän ristiriidan lakiesityksen perusteluihin. Irtisanominen on lakiesityksessä sidottu selkeästi yrityksen kokoon, vaikka kyseessä piti olla irtisanominen työntekijän henkilöön liittyvistä syistä. Kirjaus on vastoin ILO:n yleissopimusta, sillä pelkkä yrityksen koko ei riitä sopimuksen soveltamisen rajaamiseksi, vaan koosta pitää seurata huomattavia erityisongelmia. Koskisen mukaan tämä “herättää kysymyksiä perustuslakivaliokunnassa”. Minä tulkitsen, että kirjaus yhdessä perustuslain yhdenvertaisuuspykälän kanssa riittää pysäyttämään koko esityksen.

Toinen esimerkki on surullisen kuuluisa aktiivimalli, jonka piti mukamas työllistää, mutta josta tiedettiin tulevan pelkkä tukileikkuri. Laki runnottiin läpi niin kelvottomasti valmisteltuna, että soveltamisohjeitakin jouduttiin odottamaan neljä kuukautta lain voimaantulon jälkeen. Hallitus myös lupasi tehdä kiireellä kaikki tarvittavat muutokset sitä mukaa, kun ongelmia havaitaan.

Niitä ongelmia havaittiin sekä etu- että jälkikäteen, mutta mitään ei ole korjattu. Yksi ongelma oli aktiivimallin ehtojen täyttämiseen riittävään koulutukseen osallistuminen. Huhtikuun kehysriihessa hallitus päätti lisätä niiden toimijoiden määrää, joiden järjestämä koulutus täyttää ehdot. Asetus on lausuntokierroksen jälkeen juuttunut jonnekin poliittiseen prosessiin, eikä kukaan tiedä milloin se tulee sieltä ulos. Voimaan sen pitäisi tulla vuodenvaihteessa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on viivytelyllään rakentamassa samanlaista sotkua kuin koko aktiivimallin voimaantulossa. Muutamaan kuukauteen kukaan ei tiedä, miten asetusta pitäisi soveltaa, ja sekä Kela että työttömyyskassat tukkeutuvat taas kyselyistä. Vieläpä turhista kyselyistä, sillä tuen maksaja ei voi antaa mitään varmaa tietoa asiasta, josta se ei itsekään ole saanut ohjeistusta ja koulutusta. Asiasta voitte lukea lisää täältä.

Nämä ovat esimerkkejä asiasisältöjen huonosta valmistelusta. Hallitus on kiireellään onnistunut syyllistymään myös ihan perinteiseen huolimattomuuteen. Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta on antanut liikenneministeriölle moittet huonosta lainvalmistelusta uuden Liikenne- ja viestintäviraston perustamista koskevassa lakipaketissa. Valiokunta joutui korjaamaan poikkeuksellisen paljon teknisiä virheitä, jotka oisi pitänyt korjata jo valmisteluvaiheessa. Lisäksi valiokunta sai ministeriöltä täydennysesityksiä käsittelynsä aikana.

Tämä tipottain valmisteleminen on tuttua myös sote- ja maakuntauudistuksesta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta saa koko ajan uusia ja täydentäviä esityksiä, joiden käsitteleminen ja aiemmin tulleisiin esityksiin sovittaminen tuottaa lisää työtä. Lainvalmisteliijat joutuvat poliittisen paineen alla toimittamaan täydentäviä esityksiä valiokunnalle sitä mukaa kuin niitä valmistuu. Kokonaisuus ei näytä olevan kenenkään hallinnassa.

Ei ainakaan tämän hallituksen, joka kuvittelee, että pelkkä päättäminen on tekemistä ja kerran päätetty on jo tehty.