Latvasta laho
– Vaarana on, että kansalaiset eivät luota poliittiseen järjestelmään. Jos poliitikkoihin kohdistuva epäluottamus valuu viranomaistoimintaan ja lainvalmisteluun, olemme vakavissa ongelmissa. Siksi meidän on puhuttava hyvästä lainvalmistelusta ja hyvästä lainsäädännöstä. Näin säilytämme kansalaisten uskon siihen, että lainsäädännöllä pidetään yllä yhteistä hyvää.
– Poliittisen ohjauksen ja hyvän lainvalmistelun välillä on ristiriita. Tätä emme ole osanneet hoitaa. Meille on tullut valmisteluun paljon tärkeitä lakeja, joista poliitikot ovat tehneet päätökset. Lainvalmistelijat taas joutuvat kirjoittamaan vaikutusten arvioinnin ja vaihtoehtojen kartoittamiset, vaikka tietävät ennakkoon lopputuloksen. Tämä on lainvalmistelun teatteria, jota ministeriöissä tapahtuu.
Näin kirjoittaa poliittisesta lainvalmistelun ohjauksesta Jukka Nortio Lakimiesuutisissa. Ongelma nousi selvästi näkyville puhuttaessa irtisanomisen helpottamista koskevasta lakimuutoksesta, jonka valmistelu herätti kysymyksiä valmistelevien virkamiesten poliittisesta painostuksesta ja heidän kytköksistään elinkeinoelämään.
Kytkökset nosti erityisen selvästi esille Tommi Parkkonen Iltalehdessä. Jo aiemmin EK:n entinen johtaja Lasse Laatunen oli kertonut, että lakimuutos kirjoitettiin Suomen Yrittäjien toimistossa. Kun Antti Lindtman kysyi näistä kytköksistä eduskunnassa, niin pääministeri Juha Sipilä suorastaan tuohtui. Sitten olikin jo työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikön vuoro närkästyä.
Kun yksi ainoa ja mitättömäksi sanottu lakimuutos aiheuttaa tällaisen tuohtumuksen vyöryn, niin joku voisi ruveta puhumaan kalikasta ja koiran älähdyksestä. Vaikuttaa siltä, että tähän maahan on kasvanut virkamieskunta, jota ei saa arvostella.
Olemme tämän hallituksen aikana jo tulleet tilanteeseen, josta Nortio varoittaa. Poliitikkoihin kohdistuva epäluottamus on jo valunut viranomaistoimintaan ja lainvalmisteluun. Hallitus on säädättänyt ketään kuulematta sellaisia lainsäädännön kukkasia kuin vaikkapa aktiivimalli. Ihan ääneen lausuttuna ajatuksena oli, että tehdään nyt tällainen ja katsotaan, mitä tapahtuu.
Tapahtui vaikka mitä. Lain soveltamisohjeita ei saatu neljään kuukauteen, joten lakia soveltavat virkailijat Kelassa ja Te-toimistoissa joutuivat levittelemään käsiään tai tarjoamaan epätietoisille kyselijöille hatusta vedettyjä tulkintoja. Työttömien asiakkaiden luottamus heidän asioitaan hoitaviin viranomaisiin ei muutenkaan ole kovin korkealla, ja aktiivimallin mukana se koki romahduksen.
Ihan samoin kävi, kun toimeentulotuen perusosan myöntäminnen siirtyi Kelalle. Päätöksen teki edellinen hallitus, mutta tällä hallituskaudella se toteutettiin. Vakuutteluista huolimatta Kela meni tukkoon moneksi kuukaudeksi, ja tukea joutui odottelemaan yli laissa säädetyn ajan. Vasta nyt aletaan olla lain säätämissä rajoissa, mutta päätösten laatu on yhä monenkirjavaa.
Tämä johtuu siitä, että toimeentulotuen ei ymmärretä olevan sosiaalityötä. Kela rekrytoi uusia etuuskäsittelijöitä pystymetsästä ja pikakoulutti heidät ilmeisen heikosti.
Epäluottamus on valunut alaspäin, ja nykyisin Kelan ja Te-toimistojen virkailijat taitavat olla enimmäkseen tavoittamattomissa lukkojen ja vartijoiden takana. Syy ei ole heidän, vaan huonosti suunnitellun ja toteutetun lainsäädännön. Sitä lainsäädäntöä valmistelevat virkamiehet poliittisten päättäjien ohjauksessa. Nykyinen tapa on, että vaikutusarvioita ei joko tehdä, tai niiden tulos tiedetään etukäteen ja perustelut muotoillaan sen mukaisiksi.
Yrityksissä johtajat päättävät, ja kantavat vastuun yritykselle haittaa tuottavista huonoista päätöksistä. Politiikassa johtajat kantavat sen kuuluisan poliittisen vastuun, joka ei tarkoita mitään. Virkamiesvastuunkin käsite näyttää hämärtyneen. Seuraukset kärsii kansa, joka menettää luottamuksensa sekä virkamiehiin että päättäjiin. Yhteiskunta on kuin puu, joka rakentuu poliittiseen päätöksentekoon pohjautuvalle ja virkamiesten valmistelemalle lainsäädännölle, jota alemmat viranomaiset soveltavat. Nyt tämä puu näyttää lahoavan latvasta alkaen.
Lahoamien jatkuu niin kauan, kunnes ymmärretään suurien lainsäädännöllisten muutosten tarvitsevan parlamentaarista valmistelua. Hidasta se on, mutta hitaasti tulee hyvää jälkeä. Tai ainakin yleisesti hyväksyttävämpää kuin sanelemalla ja hosumalla.
Samaa lainvalmistelua on valittanut KHO:n tuore presidentti Kari Kuusiniemi. TV:ssä hän puhui sävyltään paljon jyrkemmin kuin tähän haastatteluun oli otettu. Nimesi mm. jotkin hallituksen lähettämät paperit “koepalloiksi”.
“Hallituksen lausuntopyynnöt lakiesityksistä KHO:lle ovat jatkuvasti lisääntyneet. Vuonna 2017 Korkein hallinto-oikeus antoi 35 lausuntoa valmisteilla olevista laeista. Tyypillisesti KHO:n lausuntoa pyydetään jo ennen lain jatkovalmistelua.
Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi sanoo, että esitykset tulevat KHO:hon yhä useammin luonnosmaisina ja aiheuttavat paljon työtä.
– Lausuntoja pyyydetään keskeneräisistä luonnospapereista. Meille aiheutuu siitä valtavasti lisätyötä. Meno ei voi jatkua tällä tavoin näillä voimavaroilla.
KHO ei ole hallituksen laintarkastuksen pikkuapulainen
Kun Korkein hallinto-oikeus antoi lausunnon soten yhteensopivuudesta EU-sääntelyyn (niin sanottu notifikaatio), asiasta nousi valtava äläkkä. KHO:n lausuntoa soten valinnanvapaudesta ja valtion tukien suhteesta soimattiin kovaan ääneen poliittiseksi.
KHO tarjosi hallitukselle lausunnossaan vaihtoehtoa, jossa hallitus varmistaisi etukäteen EU-komissiolta, että hallituksen esitys noudattaa EU:n kilpailusääntöjä. Tulipalokiireellä tehtävään soteen tämä ei istunut.
– Pohdinnalle ja hitaalle valmistelutavalle ei ole enää oikein tilaa. Hinta maksetaan siinä, että osa ehdotuksista voi olla perustuslain kannalta ongelmallisia. Tai esitykset eivät ole muutoin järkeviä. Joskus on voitu osoittaa, että ehdotus ei johda tavoiteltuihin hyötyihin tai etuihin.”
https://yle.fi/uutiset/3-10456799
Jännä juttu että perustuslaki ikäänkuin freudilaisittain paljastaa näiden huonosti valmistettujen lakien perimmäiset tarkoitukset ja syyt.
On kyllä tavattoman surullista havaita yhteiskunnan rämettyminen, jonka Timonen hyvin summaa. Mielestäni huono lainvalmistelu ei (valitettavasti) ole vain tämän hallituksen ongelma, vaikka tulokset ovatkin ylivoimaisesti huonoimmat miesmuistiin.
Arjessahan tämä alkaa näkyä jo muillakin kuin vähäosaisimmilla, jotka ovat saaneet olla Sipilän, Orpon ja Soinin / Terhon koe-eläiminä näissä yhteiskuntakokeiluissa. Kyykyttäminen ja uho ovat nousseet esiin aktiivimallin ohella kikyssä, sotessa ja kaikenlaisena kyynistymisenä. Kainuun järvissä on tapahtunut Juhan ihme, kun ne ovat muuttuneet suola-altaiksi, mutta Sipilä jakaa rahaa kyllä ko. seudun yrittäjille.
Jos tuo esivallan vastuuton käytös (ollaan savusaunassa lainvalmistelun aikaan, vihitään navettoja kun itsesytytetteyä tulipaloja sammutellaan, poistutaan kameroiden sammuttua, esiinnytään ylimielisesti ja alentuvasti, “harjataan” rasistisia puoluetovereita, uhkaillaan lehdistöä,…) ja huono työsuoritus (kehno lainvalmistelu, vastuun siirtäminen valiokunnille, kiirehtiminen, perustuslain ohittelu) leviäisi esim. tieliikenteeseen, työpaikoille, poliisilaitokseen, kouluihin ja sairaaloihin, tuloksena on kyyninen käskytysyhteiskunta, joka perustuu epäluottamukseen ja riitelyyn. Tätäkö halutaan sopimusyhteiskunnan sijaan?
“leviäisi esim. tieliikenteeseen, työpaikoille, poliisilaitokseen, kouluihin ja sairaaloihin,”
On levinnyt jo.
– tieliikenteessä valvonta on korvattu kameroilla, jotka reagoivat vain nopeuteen. Satunnaisia puhallusratsioita lukuunottamatta liikenteessä saa käytännössä törttöillä miten huvittaa.
– työelämähän on tämän hallituksen jäljiltä täysin sekaisin. “Työ” ja “palkka” on irrotettu toisistaan.
– Aarnion jäljiltä koko ylin poliisijohto on syytettyjen penkillä
– koulutusleikkausten jäljet tulevat näkymään ainakin sukupolven ajan
– ja etenkin jos sote menee läpi niin kukaan ei edes tiedä kuinka sekaisin terveydenhuolto sen jälkeen on. Ainakaan minulla ei ole aavistustakaan tuleeko nykyinen terveyskeskukseni säilymään ja jos/kun ei niin minne tarvittaessa pitäisi mennä.
Niinhän se on. Mutta onneksi siellä on vielä ihan täyspäisiä poliiseja, opettajia, sosiaalialan henkilöstöä, yrittäjiä ja työntekijöitä mukana. Tosin siivoamista tämän hallituksen jäljiltä riittää ja kaikkea ei taida saada tolkulleen enää.
Vankasti näyttäisi olevan tarkoituksena usuttaa eri väestöryhmät tappelemaan keskenään ja siinä hässäkässä tehdä lisää heikennyksiä.
Eriarvoistamalla lisätään jännitteitä ja tarpeetonta kilpailua. Kohinaan hukkuvat todelliset tarkoitusperät.