Mitenkäs tässä näin kävi?

-Tämä on viestikapula, jonka tämä hallitus jättää. Osatyökykyisten asema ei ole hallitus vastaan oppositio -kysymys.

Näin sanoo työministeri Jari Lindström hänet omien sanojensa mukaan pysäyttäneestä pitkäaikaistyöttömiä koskevasta selvityksestä. Selvityksen mukaan viranomaiset eivät edes kunnolla tunnista, keitä ovat Suomen pitkäaikaistyöttömät tai osatyökykyiset. Heille kuuluvat palvelut toteutuvat sattumanvaraisina, osittaisina tai jäävät kokonaan toteutumatta. Kortistossa on arviolta 27 000 pitkäaikaistyötöntä, jotka todellisuudessa ovat työkyvyttömiä ja väärän etuuden piirissä.

Yksi selvityksen päähavainnoista on, että työttömien heikentynyttä työkykyä ei tunnisteta. Asiantuntijalääkäreille tehdyssä haastattelussa kävi ilmi, että pitkäaikaistyöttömien todellista sairastavuutta epäiltiin. Työttömien työkyvyttömyyseläkehakemuksista hylättiin 87 prosenttia, mutta työssä olleiden vain 31 prosenttia. Vastauksista saattoi selvityshenkilöiden mukaan päätellä myös, että osalla asiantuntijalääkäreistä on varsin stereotyyppinen käsitys pitkäaikaistyöttömistä. Pitkäaikaistyöttömät nähtiin näissä vastauksissa usein päihdeongelmaisina, työhön huonosti motivoituneina, joilla on sosiaalisia ja elämänhallinnan ongelmia, kertoo Talouselämä.

Lääkäreillä näyttäisi siis olevan asennevamma. Ei se ole mikään ihme, sillä niin on suurimmalla osalla muitakin. Vuosikausia on työttömiä leimattu ja syytetty laiskoiksi sohvilla makaajiksi. Esille on marssitettu enemmän tai vähemmän fiktiivisiä työnvieroksujia, jotka väittävät elävänsä yhteiskunnan tuilla paremmin kuin palkkatyöllä. Kuva sohvalla makaavasta ja olutta litkivästä laiskasta työttömästä on iskostettu syvälle kansakunnan tajuntaan.

Työttömät on jatkuvalla rummutuksella ihan tahallisesti leimattu laiskoiksi loiseläjiksi, rupusakiksi, jota jokaisella on oikeus ellei peräti velvollisuus arvostella. Tähän on ihan selkeästi ja järjestelmällisesti pyritty, jotta on saatu kannatusta aktiivimallille ja tulevaisuudessa näkyvälle osallistavalle sosiaaliturvalle. Siinä työtä tehdään pelkällä sosiaaliturvalla, ja sitä on harjoiteltu jo kauan.

Nyt sitten ihmetellään, että mitenkäs tässä näin kävi. Pitkäaikaistyöttömissä onkin paljon ihan oikeasti sairaita, joiden oikea paikka on eläkkeellä. Heitä ei kuitenkaan tunnisteta, vaan pompotellaan järjestelmässä luukulta toiselle. Palkkatyötä he eivät koskaan tule saamaan, mutta ei ole toivoa eläkkeelle pääsystäkään. Mitä heille nykyisin tehdään?

Tiedätte vastauksen yhtä hyvin kuin minäkin. Heidät lykätään kuntouttavaan työtoimintaan jämäköitymään ja saamaan ryhtiä elämänhallintaansa, kuten työvoimaviranomaisten mantra kuuluu. Sielläkin vika nähdään aina työttömän työhaluttomuudessa ja laiskuudessa, ei juuri koskaan sairauksissa. Laiska se vain on, ja laiskuus paranee tekemällä työtä.

Lindström lykkää totisesti melkoisen viestikapulan seuraavan hallituksen kouraan. Ensin hän itse on tämän hallituksen työministerinä antanut työttömille keppiä aktiivimallilla ja muilla ”aktivointitoimenpiteillä”, ja nyt hän sanoo, että tässäpä on nyt työn tulokset teille korjattavaksi.

Korjaamisen voisi aloittaa samalla tavalla kuin työttömien leimaaminen tapahtui. Media voisi kantaa vastuunsa ja ruveta kertomaan pitkäaikaistyöttömien oikeasta arjesta. Se olisi helppoa, sillä oikeita työttömiä löytyy takuulla helpommin kuin niitä oikeita työnvieroksujia.