Kalliiksi tuleva ministeri

Eilen liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner sanoi saaneensa tiedon Trafin ajokorttipalvelusotkusta vasta sunnuntaina. Hänen johtamansa ministeriö kertoi saaneensa tiedon jo lokakuussa, mutta ilmeisesti joku unohti kertoa ministerille asiasta. Enempää ministeri kuin hänen virkamiehensäkään eivät ole koskaan kuulleetkaan tietosuojavaltuutetun jo elokuussa lähettämästä selvityspyynnöstä.

Suoraan sanoen alkaa epäilyttää, että joku puhuu nyt niin totta kuin osaa.

Ministeri Berner ei juuri puhu julkisuudessa tekemisistään, jotka ovat sarja näyttäviä epäonnistumisia sekä hänen päätehtävässään yksityistämisessä että erityisesti yksityistämisen sovittelemisessa demokratiaan. Demokratia on saanut väistyä, ja Berner nauttii ainakin pääministerin ehdotonta luottamusta. Se näyttää riittävän.

Liike-elämästä politiikkaan tullessaan Berner kilpailutti kahta puoluetta ja valitsi sen, joka tarjosi hänelle paikan ministerinä. Hän ei koskaan ole edes teeskennellyt olevansa millään tavalla vastuussa äänestäjilleen ja koko Suomen kansalle. Hän on kuin konsultti, joka on pantu tekemään likainen työ. Kun se on tehty, niin hän poistuu. Muut saavat siivota sotkun.

Ja sotkua on tullut. Ensin vuonna 2015 oli tapaus Finavia. Kun poliisi ja syyttäjä olivat alkaneet tutkia Finaviassa tehtyjä johdannaisjärjestelyjä ja niistä aiheutuneita tappioita, niin liikenneministeri Berner puuttui valtionyhtiön tekemään tutkintapyyntöön ja  keskeytti esitutkinnan. Tämän seurauksena syyteoikeus vanheni ja veronmaksajille koitui 34 miljoonan euron tappio. Asia painettiin villaisella.

Sitten ministeri julkaisi suunnitelman tieverkoston yhtiöittämisestä. Tarkoitus oli pakottaa jokainen autoilija hankkimaan seurantalaite, jonka avulla yksityiset toimijat voisivat laskuttaa kertaalleen maksettujen teiden käytöstä puhelinoperaattoreiden tapaan. Samalla Berner lupasi poistaa uusien autojen autoveron ja aiheutti markkinahäiriön, kun autokauppa keskeytyi kokonaan. Myöhemmin hän onnistui pysäyttämään sähköpolkupyörien myynnin lupaamalla keneltäkään kysymättä valtion suoraa tukea sähköpyörän ostajille.

Maantieverkkoa ei onnistuttu yhtiöittämään ja sen jälkeen yksityistämään, ja ihan kuin kostoksi tiet on päästetty kurjempaan kuntoon kuin aikoihin. Kun ei yhtiöitetty, niin sittenpähän näette miten käy. Päästään sanomaan, että julkinen sektori ei hoida tehtäviään. Ihan samalla tavallahan on vuosia ajetttu alas terveydenhoitoa ja muita julkisia toimintoja, jotta päästäisiin yksityistämään.

Jo syksyllä 2015 Berner esitti VR:n henkilöliikenteen avaamista kilpailulle, mutta silloin esitys tyrmättiin. Kaksi vuotta myöhemmim hän toi saman asian tiedoksi päätöksenä, josta ei keskustella. Asiasta päätti hallitus vastoin sen itse tilaamia selvityksiä, joiden mukaan junaliput kallistuisivat, uudistus toisi vuotuiset 30–45 miljoonan euron lisäkustannukset ja pilkotun VR:n osingonmaksukyky Suomen valtiolle heikkenisi. Ilman investointeja uuteen kalustoon ja raiteisiin junaliikenne ei vilkastuisi eikä reittejä tulisi lisää.

Viime kesän taksiuudistus on Bernerin käsialaa. Uudistusta on markkinoitu taksiliikenteen vapauttamisena, ja ainakin hinnat vapautuivat. Helsingissä lyhyestäkin matkasta voi joutua maksamaan satasen, jos ei muista kysyä hintaa etukäteen. Oma lukunsa on sitten perille pääseminen, sillä kuljettajaksikin tuntuu pääsevän kuka tahansa vaikka täysin ilman paikallistuntemusta. Maaseudun takseilta poistui päivystysvelvollisuus, joten yöaikaan ei välttämättä saa taksia ollenkaan.

Samaan rytäkkään tuli Kelan korvaamien taksikyytien uudistaminen. Taksien ja Kelan väliin kilpailutettiin kyytien välittäjiä sotkemaan sujuvuutta ja rahastamaan takseja. Joillain alueilla kyydit takkuavat vieläkin pahasti.

Nyt sitten kuka tahansa onnistui puoli vuotta saamaan Trafin sähköisistä palveluista esimerkiksi ihmisten osoitteita, tiedot ajoneuvoveron maksusta, syntymävuoden ja joissakin tilanteissa henkilötunnuksen. Ministeriö tiesi asiasta jo kaksi kuukautta sitten, mutta ministeri ei omien sanojensa mukaan tiennyt.

Joku tutkiva journalisti voisi koota Bernerin tekemiset nippuun, ja oppositio voisi kysäistä ministerin luottamuksen perään. Välikysymys tehtiin ulkoministeri Timo Soinin aborttipuheistakin, joten luulisi Bernerin koottujen tekemisten riittävän myös välikysymykseen.

Vai riittääkö, että ministeri nauttii pääministerin luottamusta?