Mikä voisi mennä pieleen?
Kun ylikansallinen pääomasijoitusyhtiö ottaa hoitaakseen vanhustenhoidon, niin mikä voisi mennä pieleen?
Suunnilleen kaikki, kuten nyt on käynyt ilmi. Valvira määräsi Kristiinankaupungissa toimivan Esperi Care -yrityksen pyörittämän yksityisen hoivakodin keskeyttämään toimintansa useiden hoitotyöhön liittyvien epäkohtien ja laiminlyöntien vuoksi. Yhden asiakkaan epäillään kuolleen viime syksynä hoitovirheen takia, ja kolme asiakasta on toimitettu joko terveyskeskushoitoon tai kuntoutusosastolle. Esperi Caren toiminta on laajemminkin selvityksessä useamman aluehallintoviraston alueella.
Tässäpä ajattelemisen aihetta kaikille niille, joiden mielestä yhteiskunnan järjestämät palvelut ovat huonoja ja kalliita, ja joiden mielestä yksityinen toimija on halvempi ja tehokkaampi. Yksityisen yrityksen tarkoitus on tuottaa voittoa, ja voitot saadaan kustannuksista säästämällä. Pahimmillaan se tarkoittaa henkilökunnan alimitoitusta ja hoidon laiminlyömistä. Hoidettavat ovat pelkkiä tuotantotekijöitä.
Esperi Care on yksi 2000-luvun yksi nopeimmin kasvaneita suomalaisia yrityksiä, kun se on ostanut palvelutaloja ja hoiva-alan yrityksiä ympäri maata. Syksyllä 2017 sen kerrottiin valmistautuvan soten mukanaan tuomaan valinnanvapauteen ostamalla pienempien yritysten ja kuntien hoivakoteja toimintoineen itselleen.
Sen pääomistaja on nykyisin brittiläinen sijoitusyhtiö ICG eli Intermediate Capital Group. Tämän 13 maassa toimivan yhtiön hallinnassa on noin 34 miljardia puntaa varoja, ja viimeisimmältä tilikaudelta se maksoi osinkoja 85 miljoonaa puntaa. Vuosikertomuksessa sanotaan, että tavoitteena on korottaa osinkoa 6 – 8 prosenttia vuosittain. Esperi Care on yhtiön kannalta niin pieni omistus, ettei sitä edes mainita sijoitusyhtiön vuosikertomuksessa.
Muiden pääomasijoitusyhtiöiden tapaan ICG on pelkkä rahantekokone. Sen ainoa tarkoitus on tuottaa osakkeenomistajille voittoa, eikä sijoituskohteiden varsinainen toiminta kiinnosta pääkonttoria tippaakaan. Käytännön toiminta on erillisten yhtiöden vastuulla, ja pääkonttorista annetaan luultavasti vain tuottotavoitteet.
Kun yksityistetyssä toiminnassa menee jotain pieleen, niin julkinen sektori korjaa jäljet. Näin kävi nytkin, kun kunta joutui ottamaan toiminnan vastuulleen. Näin tulee käymään aina, kun poliittiset päättäjämmme uskovat lobbareiden puheita hyvästä ja halvasta palvelusta, joka säästää julkisia varoja. Jälkien siivoaminen tulee paljon kalliimmaksi kuin pyörittää julkisen sektorin omaa palvelutuotantoa, jonka ei ole tarkoituskaan tuottaa voittoa.
Lienee turha toivoa, että palvelutuotannon yksityistäjät oppisivat tästäkään mitään.
Tuttava, th- ekspertti, kertoi, että nykyhallituksen aikoinaan kutsumat asiantuntijat, jotka sittemmin vastustivat th:n yksityistämistä, joutuivat lähtemään…
..aivan kuten museovirastosta saivat lähteä ne, jotka vastustivat kansallisten arvokohteiden myyntiä=hylkäämistä.
Eli ei niin, mitään ei opita. Ei edes haluta oppia.
No huoh sentään mitä juttua. kerropa tarkemmin, koska itse en löytänyt ketään ”joutuivat lähtemään” asiantuntijaa
Paluu kolonialismin aikaan.
Uuskolonialismin epäinhimilliset kasvot: maa on ulkomaisten kauppakomppanioiden läänitys, ja alkuperäisväestö on ahtaalla läänittäjien verotettavina; maahan tuodaan myös muualta orjia, kun paikallinen väestö ei ole tottunut plantaasityöhön ilman palkkaa.
Valvira haastetaan luultavasti oikeuteen ”laittomasta sulkemisesta”. Saamme nähdä vielä pitkiä oikeusprosesseja, joilla halutaan tehdä yksityisten yritysten toiminnan valvomisesta todella kallista.
”Valvira haastetaan luultavasti oikeuteen ’laittomasta sulkemisesta’. Saamme nähdä vielä pitkiä oikeusprosesseja, joilla halutaan tehdä yksityisten yritysten toiminnan valvomisesta todella kallista.”
Konettahan on koko ajan väkisin rasvattu siihen suuntaan, että saadaan kansalliset oikeusjärjestelmät ohittava välimiesmenettely / ”oma oikeusistuin” ja siten ikiomat, häiriöttömät ja nopeat ”oikeudenkäynnit”. Tuo tavoitehan oli sisällytetty jo kaatuneeseen TTIP-sopimukseen (transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus). Nyt tuo sama idea välimiesmenettelystä on tungettu johonkin uuteen sopimukseen, jonka nimeä en enää muista (mikä taas kertoo siitä, että olen luovuttanut).
Siirtomaahallinnon isäntäväelle oli omat oikeutensa. Paikallinen tuomioistuin ei voinut Indo-Kiinassa tai muualla asettaa syytteeseen, tuomita tai tutkia siirtomaaisännän kansalaisia.
Rinnakkaisoikeus (legal pluralism) on nykyään välimiesoikeutta (arbitration). Joissakin kuluttajien tekemissä sopimuksissa yritykset edellyttävät pakollista riitamenettelyä ohi virallisen oikeuden.
Kun isot ylikansalliset firmat uhkaavat oikeudenkäynneillä, ei kukaan virkamies tai valvoja enää uskalla puuttua mihinkään.
Kun tähän sotketaan vapaakauppasopimus, valtiot ovat kärsivä osapuoli näissä oikeudenkäynneissä.