Huutolaisyhteiskunta
Olen monta kertaa varoittanut, että olemme menossa kohti huutolaisyhteiskuntaa. Ikävä totuus on kuitenkin, että emme ole enää matkalla, vaan alamme olla perillä. Sen on tapaus Esperi Care näyttänyt kaikille.
Sata vuotta sitten vanhat ja vaivaiset myytiin yksitellen huutokaupalla heidän hoidostaan vähiten maksua pyytävälle. Nykyisin kunnat myyvät heitä nipussa halvimman tarjouksen tehneelle. Päättäjät uskovat, että halpa hinta on laadun tae, vaikka yrityksen on vielä saatava voittoakin. Ei haluta ymmärtää, että ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella on vaikea tehdä bisnestä ilman että joku jossain kärsii. Houkutus tinkiä laadusta ja henkilömitoituksesta suuri, koska yrityksen tarkoitus on tuottaa voittoa.
Esperin tapauksessa myös valvonta on pettänyt. On liian kauan suljettu korvat henkilökunnan kritiikiltä ja luotettu yrityksen omavalvontaan. Ei ole ymmärretty, että yhteiskunta on joka tapauksessa aina viimesijaisessa vastuussa hoidon ja hoivan järjestämisestä.
Täsmälleen samat virheet sisältyvät hallituksen esitykseen sote-lainsäädännöksi. Yritysten mahdollisuutta tehdä voittoa ei rajoiteta, vaan ihmisestä tehdään asiakas vailla kuluttajansuojaa. Asiakassuunnitelma on kutistunut lainvalmistelussa pelkäksi tyhjäksi paperiksi. Se ei velvoita palveluntarjoajaa mihinkään eikä oikeuta asiakasta saamaan mitään. Myös perustuslakiasiantuntijat ovat huomauttaneet, että ihmiset päätyvät eriarvoiseen asemaan.
Sotessa on tarkoitus lisätä omavalvontaa ja vähentää viranomaisvalvontaa. Luotetaan siihen, että markkinavoimat karsivat pois huonon palvelun. Tämä kaunis ajatus tarkoittaa sitä, että julkinen sektori asettaa normit, mutta jättää niiden noudattamisen valvonnan normien kohteelle itselleen. Tässä piilee sellainen vaara, että hoidon ja hoivan keskimääräinen taso laskee jatkuvasti. Kukapa nyt omassa toiminnassaan virheitä näkisi.
Vanhukset on jo myyty huutolaisiksi, ja sote on myymässä myös sairaita. Käsittelyssä oleva kasvupalvelulaki mahdollistaa työvoimapalvelujen yksityistämisen kokonaan. Sen jälkeen sama yritys voi haastatella työttömän, määrätä hänet itse järjestämälleen kurssille ja ohjata sieltä itse järjestämäänsä palkattomaan työkokeiluun. Jokaisesta toimenpiteestä yritys laskuttaa yhteiskuntaa, ja halvimman tarjouksen yhteiskunnalle tehnyt voittaa.
Vanhustenhoito, sote ja kasvupalvelulaki; huutolaisyhteiskunta alkaa olla loppusilausta vaille valmis.
Vaivaistalon ahne ja ilkeä Komentoora söi vaivaisten jouluruuat ja putosi lisää ahnehtiessaan Vaahteramäen Eemelin kaivamaan sudenkuoppaan. Meillä kivetään Komentoorille leveää polkua kuljettavaksi.
“Hyvillä” aikeilla ja huonolla valvonnalla se levein polku on ennenkin kivetty. Esperi Care on vain yksi, joskin
kyseenalainen “malliesimerkki”, tästä kuntien välinpitämättömyydestä ja jopa järjestelyjen salailusta.
En sanoisi välttämättä välinpitämättömyydestä. Ennemminkin osaamattomuudesta ja ymmärtämättömyydestä.
Kyse on julkishallinnon toimimisesta asiakkaana kovassa businessmaailmassa pehmein arvoin.
Ei kuntajohtoa eikä kuntien johtavia työntekijöitä ole koulittu toimimaan kovassa busineskentässä. Ja näyttää siltä että johtavat poliitikotkin ovat täysin sinisilmäisiä tai lobbareiden sumuttamia. Tai kolmantena mahdollisuutena, mitä mahdollisuutta ei tule sulkea pois, korruptoituneita.
Vaikka Suomi kuinka on olevinaan korruptiovapaa maa.
Valtion hallinnolla on ollut lähinnä hankeohjausta kunnille AVIen suunnalta ja virkamiehille mietoa hallinnollista ohjausta huomionkiinnittämisineen ja huomautuksineen ongelmatilanteissa. Tämä on johtanut siihen että kunnissa on saatu toimia melko vapaasti välittämättä seurauksista ja lopputuloksena on valtava kirjo palvelujen saannissa ja laadussa. Mut nähtvästi joidenkin sympatiat on enemmän julkishallinnon puolella kuin sen palveluja käyttävien asiakkaiden. Näin päästään tilanteeseen jossa organisaatio pönkittää enemmän omaa olemassaoloaan kuin asikkaidensa tarvetta saada palveluja.Kyllä kuntajohdossa hyvin mieluusti otetaan bisnesmaailman arvot käyttöön vaikkei osaamista olisikaan tai hallinnonala ei siihen suoranaisesti soveltuisi.
Huutolaisena joudun näemmä itse järjestämään itselleni työllisuussuunnitelman ja te-toimisto on pyyhkinyt entisen pois. Ei siinä mitään. Työnhakijana minun pitääkin suunnistaa mutta pahoin pelkään etten osaa samoja kapuloita kuin virkailija.
Ärsyttää kovin suorastaan toisinaan. Pääsisinpä edes Esperi Careen.