Sotesoppa kuohuu yli

Esperi Caren tapaus osoittaa, kuinka soten yksityistäminen toimii reaalimaailmassa. Minimihenkilökunnalla maksimitulot.

Näin tiivisti joku asian sanomalehti Karjalaisen tekstiviestipalstalla tänä aamuna. Vuosikausia on puhuttu vanhustenhoidon puutteista, mutta kulloisenkin kohun laannuttua asia on unohtunut. Nyt asiaa ei voi enää lakaista maton alle, joten on päädytty etsimään syyllisiä.

Ja heitä riittää. Pahimpaan myrskyyn on joutunut nyt irtisanoutunut Esperi Caren toimitusjohtaja, mutta muitakaan ei ole unohdettu. Ongelmia on myös Attendolla. Ministeri Annika Saarikko sanoi, että vastuu on lähtökohtaisesti kunnalla, joka on kokonaisvastuussa asukkaidensa palveluista. Tämäkin on ihan totta. Nyt on selvinnyt, että Kristiinankaupunki ei ole edes kilpailuttanut hoitokodin toimintaa, vaan on hyväksynyt Esperin suoraan palvelusetelituottajaksi. Palataan tähän asiaan pienen historiakatsauksen jälkeen.

Sitä historiaa valottaa kansanedustaja Maria Guzenina blogissaan. Siitä selviää, että kyllä se perimmäinen syy on ihan päättäjissämme. Kyse on henkilöstömitoituksesta, josta on väännetty toistakymmentä vuotta. Ollessaan peruspalveluministerinä vuonna 2011 Guzenina yritti saada minimimitoitukseksi 0,7 hoitajaa hoidettavaa kohti. Se ei kelvannut hallituskumpppaneille. Kompromissina saatiin kirjaus, jonka mukaan asiaan voitaisiin palata, mikäli yhdessäkään hoivayksikössä alitettaisiin 0,5:n mitoitus.

Asiaan ei ole palattu. Sipilän hallitus kirjasi hallitusohjelmaansa 70 miljoonan euron säästöt vanhusten palveluista ja suunnitteli saavuttavansa ne alentamalla henkilöstömitoitusta vanhasta 0,5 suosituksesta 0,4:ään.

Kyse on myös yksityistämisinnosta, kuten Guzenina kertoo. Yksityisistä hoitolaitoksista annettiin kuva pieninä ja kodinomaisina paikkoina, joissa hoito on hyvää. Sellaisia monet pienet paikat olivat ja ovat vieläkin, sikäli kun niitä enää on. Kun sote- ja maakuntauudistusta ruvettiin puskemaan läpi, niin suuret kansainväliset hoivajätit valmistautuivat soteen ostamalla näitä pieniä yrityksiä. Valinnanvapaus ja palvelusetelit olivat takaamassa niille hyvät markkinat.

Pääministeri Juha Sipilä sanoi pääministerin haastattelutunilla, että sote tarvitaan nyt korjaamaan tilanne, ja samaa ovat sanoneet jotkut muutkin. Pääministerin mukaan maakunnat päättävät itse, missä määrin ne haluavat ulkoistaa toimintaa ja missä määrin tuottaa itse.

Ei se näin mene. Valinnanvapauslaki pakottaa avaamaan perusterveydenhuollon markkinoille. Samoin se pakottaa maakunnat tarjoamaan henkilökohtaista budjettia vanhus- ja vammaispalveluissa. Se pakottaa maakunnat tarjoamaan palveluseteleitä yksityisten palveluiden hankkimiseksi monella vanhustenhuollon alalla. Valinnanvapaus on asiakkaan valinnanvapautta, ei maakunnan.

Jos sote hyväksytään, niin yksityiset palvelut lisääntyvät. Siinä vaiheessa ei enää kilpailuteta, vaan tehdään kuten Kristiinankaupungissa jo tehtiin ja hyväksytään palvelusetelituottajat ilman kilpailutusta. Sote ei lisää viranomaisvalvontaa, mutta valvottavia se lisää.

Sotesopan ainekset löytyvät lähihistoriasta, ja nyt soppa kuohuu yli. Kansalaisille kuohu näkyy yksittäistapauksina, mutta päättäjien pitäisi ruveta tutkimaan sopan aineksia. Niissä näyttäisi olevan vikaa.

Päättäjistämme riippuu, korjataanko lähihistoriassa tehdyt virheet vai tehdäänkö niitä samalla reseptillä lisää.