Yksityistäminen etenee

Teillä on varmaan ollut niin kiire seurata vanhustenhoidosta käytyä keskustelua ja kunnella vaalilupauksia, että teiltä on jäänyt kokonaan huomaamatta perjantaina jättiharppauksen ottanut rautateiden yksityistäminen. Ei se mitään, sillä huomaamatta se jäi suurimmalta osalta mediaakin. Liikenneministeri Anne Berner piti asiasta perjantaina vähälle huomiolle jääneen tiedostustilaisuuden, ja ministeriön tiedote löytyy täältä. Asiasta ei paljon uutisoitu, mutta ainakin Kauppalehti siitä kertoi.

Halllitus on siis perustamassa useita uusia yhtiöitä uusien ratahankkeiden toteuttamiseksi. Emoyhtiöksi tulee Oy Suomen Rata Ab, ja sen alle perustetaan erillisiä hankkeita varten tytäryhtiöt Hankeyhtiö Suomi-rata, Hankeyhtiö Turun tunnin juna, Kalustoyhtiö, Kiinteistöyhtiö ja Rail Baltica -yhtiö.

Emoyhtiöön siirretään ensi alkuun rahaa valtion omistamina osakkeina sadan miljoonan euron arvosta. Emoyhtiö ohjaa näitä rahoja tytäryhtiöihin, jotka hankkivat rahoitusta myös ulkopuolisilta sijoittajilta, kuten kaupungeilta, julkisyhteisöiltä ja yksityisiltä sijoittajilta. Valtion lahjoittama pesämuna takaa sen, että ratahankkeet eivät rasita menoina valtion budjettia. Rasitus kohdistuu kuitenkin budjettiin viemällä siitä pois yhtiöille lahjoitettavien osakkeiden tuotot, mutta se jäi ministeriöltä kertomatta. Hankkeisiin osallistuvien kuntien budjettia ne rasittavat sillä summalla, jolla ne päättävät osallistua yhtiöiden toimintaan.

Emoyhtiö ja tytäryhtiöt ovat aluksi valtion omistamia, mutta tytäryhtiöiden omistuspohja tulee muuttumaan hankkeiden toteutusvaiheessa. Tämä tarkoittaa sitä, että ne voidaan myydä. Samalla menevät sitten myös ne valtion lahjoittamilla rahoilla alulle pannut ratahankkeet.

Yksityistämisen kielellä sanoen näin taataan ratahankkeiden eristäminen poliittisilta suhdannevaihteluilta ja tarjotaan kilpailuttamisen laajentamiselle koko Suomen rataverkkoon mahdollisimman tehokkaat välineet. Suomeksi sanottuna ratahankkeet saadaan pois demokraattisesti valittujen päättäjien päätösvallasta ja annetaan markkinavoimien hoidettavaksi. Näin annetaan lopullinen isku VR:n monopoliasemalle.

Näin etenee liikenneministeri Anne Bernerin kärkihanke yksityistää rautatiet. Valtionyhtiö pilkotaan pienemmiksi yhtiöiksi, jotka yksi kerrallaan yksityistetään. Ennen pitkää meillä on Britannian malli, jossa jonkun omistamat junat kulkevat milloin sattuu jonkun toisen omistamalla radalla, jos rata sattuu olemaan liikennöintikunnossa. Kukaan ei vastaa kokonaisuudesta, ja matkustaja maksaa mitä yhtiöt kehtaavat pyytää.

Ja nehän kehtaavat.

***
Ennen kuin kommentoitte, niin lukekaa tämä:

Olen kyllästynyt siihen, että käytätte tätä blogia yleisenä keskustelualustana kaikista mieleenne juolahtavista aiheista. Olen myös kyllästynyt siivoamaan epäasiallista kielenkäyttöä. Jos aiotte aloittaa kommenttinne sanoilla “Anteeksi off topic, mutta…”, niin jättäkää kommentti kirjoittamatta. Jos ajattelitte ruveta uhkailemaan ja solvaamaan päättäjiä, niin jättäkää se tekemättä. Jos teillä ei ole asiallista kommentoitavaa jutun aiheeseen, niin olkaa hiljaa. Minä en pyöritä täällä mitään pulinaboxia.

Jos tämä puhe ei tehoa, niin sitten palataan kommentointiin vain omalla nimellä.

puheenaiheet talous politiikka yhteiskunta
Kommentit (81)
  1. Seppo Laitinen
    3.2.2019, 09:48

    Näin tämä kotimaa pikkuhiljaa ( en ole varma, onkoniinkään pikkuhiljaa) rapautetaan ja myydään markkinavoimille. Ehkä ja niin toivon, tulvissa vaaleissa tämä onneton yhteiskunnan kehitys saa päätepisteensä.

  2. “Yksityistämisen kielellä sanoen näin taataan ratahankkeiden eristäminen poliittisilta suhdannevaihteluilta (…)”

    Eli taataan se, että tulevat(kaan) hallitukset eivät enää voi saavutettua asiaintilaa muuttaa tai korjata…? Kuinkahan paljon on jo yksityistämisvimmassa ja leikkauskiihkossa tuhottu sellaista, mitä on lainsäädännöllisin keinoin enää vaikea (tai mahdoton) palauttaa?

    1. Kun muodostetaan osakeyhtiö ja lahjoitetaan sille pääoma valtion varoista, yhtiö toimii osakeyhtiölain mukaan ja päätökset yhtiön toiminnasta tehdään kyseisen lain säätämässä järjestyksessä – ei eduskunnassa. Tämä ei muuksi muutu, vaikka valtio olisi suurin omistaja. Toiminta tapahtuu liiketalouden periaatteilla, joissa ylimmäisenä on se, että yrityksen tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. Omistajina eivät tässä tilanteessa ole kansalaiset, vaan kyseisen yrityksen osakkeenomistajat valtiosta aina ulkomaalaisiin pääomasijoittajiin.

      Toki tilanne voidaan muuttaa esimerkiksi siten, että valtio ostaa yrityksen koko osakepääoman/liiketoiminnan ja muuttaa yrityksen takaisin osaksi valtion toimintaa eli käytännössä ostaa takaisin lahjoittamansa varat muhevalla korolla. Kallista lystiä.

      Onhan näitä yhtiöitettyjä kansallisvarallisuuksia maailmalla myös otettu valtion toimesta yksipuolisesti haltuun ja kansallistettu, vaan se nyt ei taida olla Suomessa laillista puuhaa. Saku osaa varmaan selittää asian paremmin. Epäilen, että silloin taidetaan puhua jo vallankumouksesta ja rikotaan vino pino lakeja sekä kansainvälisiä sopimuksia.

      1. Valtio voi toki ostaa osakkeet takaisin, mutta EU estää toiminnan tuomisen takaisin julkiseksi palveluksi.

    2. Raimo Korhonen
      3.2.2019, 12:24

      Kyllä tulevat hallitukset voivat asiantilan muuttaa ja korjata – niin kauan kuin yhtiöissä on vain valtion omistusta, se käy helposti.
      Jos jo on yksityisiä omistajia, korjaus on mutkikkaampi, mutta silti mahdollinen. Osakeyhtiöt eivät ole ikuisia.

      1. Ei tarvitse olla mitään omistusta. Valtio voi pakkolunastaa elintärkeän ja verovaroin rakennetun infrastruktuurin takaisin pakkokeinoin ja näin pitääkin tehdä jos tuon annetaan toteutua. Sähköverkon kanssa pitäisi myös niin tehdä.

Kommentointi suljettu.