Kaiken maailman lobbarit

Virastojen herrat näyttävät kadulla niin huolestuneilta ja hommakkailta, että talonpojat huokaavat hartaasti sydämensä sisimmästä sopukasta: Mihin mahtaisimme joutua, me moukkaraukat, ellei Luoja olisi siunannut meille viisaitakin miehiä maan asioita hoitamaan!

Näin tuumaili Kasimir Leino vuonna 1889, ja sama pätee edelleen. Joukkoon pitää vain lisätä naiset, ja virastojen herrat on muutettava ministereiksi ja kansanedustajiksi.

Usko päättäjiemme osaamiseen ja ymmärrykseen on koetuksella, kun valiokunnan hyväksymät tiedustelulait vedetään pois eduskunnan käsittelystä epäillyn perustuslainvastaisuuden takia, ministeri pistää nimensä asiakirjaan, jota ei ymmärrä, ja  korruptioon mukautumista sisältävästä kaupasta päästään edes keskustelemaan ministeritasolla.

Tiedustelulakien sisältöä en tarkkaan tunne, mutta kyse onkin suorastaan perustuslaillisen kriisin piirteitä sisältävästä virheestä menettelyttavassa. Hallintovaliokunta työsti lakiesitykset lopulliseen muotoon kuulematta viimeisessä vaiheessa perustuslakiasiantuntijoita, jotka joutuivat kertomaan kantansa sosiaalisessa mediassa. Vasta siinä vaiheessa eduskunnan puhemies Paula Risikko havahtui ja vei lakiesitykset tarkastettavaksi. Hyvä oli, että havahtui, mutta asiantuntijoihin kohdistuvat moitteet olisi pitänyt suunnata suoraan hallintovaliokunnalle. Siellä on tunaroitu ihan muodissa olevan ajattelun mukaan, kun kaiken maailman dosenteista ei ole piitattu.

Ministeri Jari Lindström oli vähällä aiheuttaa uhkan kymmenien miljoonien eurojen menetyksistä, kun hänet omien sanojensa mukaan erehdytettiin ja painostettiin allekirjoittamaan sopimus, jolla liikemies Peter Fryckmanin veroseuraamukset olisi voitu käsitellä kansainvälisessä välimiesoikeudessa. Ministerin erehdyttäminen tapahtui niihin aikoihin, kun hän oli sairastumiseen asti ylityöllistetty kahden ministerinpestin hoitamisesta. Lindström myöntää suoraan, että ei ymmärtänyt paperin sisältöä.

Pisteet taas kerran Lindströmille rehellisyydestä, mutta tällaista tilannetta ei saisi päästä syntymään. Kokematon ministeri oli ylirasittunut jo alkujaan suuruudenhullulla tavalla mitoitetuista tehtävistä. Hallituksen alkuvaiheessa kuviteltiin ihan vakavissaan, että yksi vailla juristin koulutusta oleva ihminen pystyy hoitamaan sekä oikeusministerin että työministerin tehtävät.

Yritys vauhdittaa irakilaisten pakkopalautuksia kansainvälisellä kaupalla kenraaliksi esittäytyneen välityksellä on suorastaan uskomaton. Asiassa on sotkettu perusteellisesti parlamentarismi, bisnes ja korruptio niin sakeaksi puuroksi, että sellaista ei Suomessa niellä. Sellaista ei pidä edes yrittää tarjota.

Tällaisten tunarointien jälkeen eduskunnan ja hallituksen pitäisi palauttaa oma kunniansa. He voisivat aloittaa tutustumalla perustuslakiin ja muuhun lainsäädäntöön, ja seuraavaksi he voisivat ruveta uskomaan asiantuntijoita. He eivät ole mitään kaiken maailman dosentteja, vaan he tietävät juuri niistä asioista, joiden asiantuntijoita he ovat. Kun bisnesmiehet ja tunarit pääsevät huseeraamaan vapaasti politiikassa, niin he kuvittelevat kaiken tietämyksen, vallan ja voiman seuraavan automaattisesti asemaa. He sairastuvat vallan tautiin, ja sitä lobbarit käyttävät hyväkseen.

Kaiken maailman dosenttien sijaan pitäisi vältellä kaiken maailman lobbareita.