Soten pelossa syntyi sote

Oli synkkä ja myrskyinen yö…

En tiedä oliko,  mutta tällä maailmankuululla aloituksella voi joku joskus aloittaa kirjan sote- ja maakuntauudistuksen vaiheista. Marraskuussa 2015 kokoomus ja keskusta tekivät lehmänkaupan, jossa keskusta sai 18 maakuntaa ja kokoomus valinnanvapauden. Molemmat saivat haluamansa lisäksi toisen mokoman sellaista, mitä eivät halunneet. Sopimus oli vastoin hallitusohjelmassa sovittua marssijärjestystä, eikä kenelläkään ollut hajuakaan päätöksen toteuttamistavasta ja -mahdollisuuksista. Näin vain päätettiin tehdä.

Siitä seurasi sotku, jonka vaiheet voitte palauttaa mieleen tästä soteen perehtyneen Tiina Merikannon artikkelista.

Valmistelua on koko ajan leimannut kiire ja hosuminen. Asia on pitänyt saada maaliin, päätöksiä on päästävä tekemään ja tehdään nyt tämä ja korjataan sitten virheet. Lainvalmistelijat ovat olleet alkujaankin mahdottoman tehtävän edessä yrittäessään survoa nelikulmaista palikkaa pyöreään reikään. Itsenäisyyden historian suurin hallinnollinen ja terveydenhoidollinen uudistus piti toteuttaa yhdessä vaalikaudessa pelkästään hallituspuolueiden voimin. Perustuslakiin on törmätty monta kertaa, puhumattakaan muusta lainsäädännöstä. Viimeistään hoivaskandaali on paljastanut markkinavetoisuuden vaarat.

Nyt soteen ei taida uskoa enää kukaan. Suorastaan epätoivoisilta kuulostavat vakuuttelut siitä, että juuri sote ratkaisisi paljastuneet hoivaongelmat, kun valvonta tehostuisi ja potilaat käyttäisivät valinnanvapauttaan. Hallituksen oman esityksen perusteluissa sanotaan, että valvonta perustuisi entistä enemmän omavalvontaan, ja palvelusetelillä hoivapaikkaan sidottu ei niin vain lähde toiseen paikkaan.

Vaikka perustuslakivaliokunta saisikin lausuntonsa valmiiksi ajoissa, niin hallitukselta näyttää loppuvan aika. Hyvä niin, sillä vähemmälle huomiolle on jäänyt, että soten varjossa sote on jo toteutunut Pohjois-Karjalassa, Etelä-Karjalassa ja Kainuussa. Se toteutui hallituksen suunnitteleman soten pelossa kuntayhtymäpohjalle. Jo olemassa olevaan eriksoissairaanhoidon kuntayhtymään liitettiin perusterveydenhoito ja sosiaalitoimi.

Palvelut järjestää kuntayhtymä, ja niitä täydennetään ostopalveluilla. Ongelmia on rahoituksessa, sillä erilaisten kuntien intressit ovat erilaisia, ja jokainen kunta haluaa tietenkin pitää kaikki peruspalvelut omassa kunnassa. Tästä tulee erimielisyyksiä rahoituksessa ja palvelujen sijoittamisessa, mutta nämä erimielisyyydet voidaan selvitellä.

Ei tarvita maakuntaa hallintohimmeleineen, ei tarvita markkinavetoista ja kalliiksi tulevaa valinnanvapautta. Ei niitä tarvita missään muuallakaan. Helsinki ja muut suurimmat kaupungit voivat jatkossakin hoitaa koko soten ihan itse, sillä niillä on siihen osaamista ja riittävät resurssit. Muualla maassa kannattaa rakentaa sote kuntayhtymäpohjalle.

Rahoitus on iso ongelma, sillä nykyisin suurin osa kuntien rahoista menee juuri terveydenhoitoon ja sosiaalitoimeen. Tässä voitaisiin hyödyntää hallituksen mallia ja siirtää rahoitus kokonaan valtiolle.

Toivottavasti seuraava hallitus huomaa, että siinähän se sote on ihan valmiina.