Järki, tunne ja politiikka

”Sote-uudistuksen valinnanvapauslain suhteen on olemassa merkittävä riski, että laki jumiutuu EU-oikeudelliseen tarkasteluun pitkäksi aikaa, eikä sitä voida toimeenpanna samaan aikaan muun uudistuksen kanssa.

On poliittinen päätös, olemmeko valmiita hyväksymään maakuntauudistuksen ilman takeita, että valinnanvapaus lopulta toteutuu halutussa muodossa.”

Näin kiteyttää kansanedustaja Susanna Koski Pohjalaisen mielipidekirjoituksessaan sote- ja maakuntauudistuksen eurooppaoikeudellisen ja hallituspuolueiden poliittisen ongelman. On ilahduttavaa, että tämän kirjoitti juuri Koski, jolla on painolastinaan vähemmän positiivisia ulostuloja. Nyt hän kertoo selvin sanoin koko ongelman.

Kokoomus ei varsinaisesti ole koskaan halunnut maakuntahallintoa, vaan se sovittiin vastineeksi keskustan myöntymiselle valinnanvapausmalliin. Valinnanvapaus juuttuu todennäköisesti eurooppaoikeudelliseen prosessiin pitkäksi aikaa, mutta maakuntahallinto voisi toteutua heti.

Kosken on helppo olla tässä asiassa viileän analyyttinen, koska hän on jo aiemmin ilmoittanut vastustavansa sote- ja maakuntauudistusta. Tosin hän vastustaa sitä eri syistä kuin oppositio, mutta sillä ei ole nyt merkitystä. Merkitystä on sillä, että hän on selvästi harkinnut asiaa tarkasti, eikä hänen tarvitse sekoittaa asiaan tunteita tai mieltymyksiä.

Tällä kertaa nostan siis Koskelle hattua selkeästä ja asiallisesti ilmaistusta mielipiteestä. Hänestä voisi ottaa oppia keskustan Hannakaisa Heikkinen, jolle sote näyttää muodostuneen tunnepohjaiseksi pakkomielteeksi ilman järkiperusteita. Kyllä hänellä epäilemättä niitäkin on, mutta viime aikoina hän on profiloitunut lähinnä jarruttomalla mopolla kaasu pohjassa hurjastelijaksi.

Jo aiemmin hän on osoittanut mieltään valiokunnan kokouksessa ilmehtimällä ja kaalia rouskuttamalla, mutta asiantuntijoiden kuulemisesta luopumisesta äänestyttäminen varsinaisen puheenjohtajan lyhyen poissaolon aikana meni liian pitkälle. Nyt Heikkinen on saanut eduskunnan puhemieheltä nuhteet menettelystään.

Sosiaalisessa mediassa leviää myös Heikkisen jo poistama twiitti, jossa hän varoitti asiantuntijoita palkkioiden menettämisellä. Heitä ei kohta tarvita ollenkaan, jos he hoitavat asioita twiiteillä. Heikkinen tajusi itsekin epäonnistuneen yrityksensä keventää paineita huumorilla, ja hyvä niin. Oikeastaan ymmärrän häntä, sillä kukapa meistä ei joskus epäonnistuisi huumorissa, ja erityisesti paineen alla olevan näkyvän poliitikon ei kannata laskea leikkiä mistään ajankohtaisesta asiasta.

Vaalien alla paineet kovenevat, ja erityisesti sote- ja maakuntahallinto nostattaa tunteita. Juuri nyt pitäisi kuitenkin keskittyä asioihin asioina ja jättää tunteet vähemmälle. Politiikka on onnistuneinta silloin, kun sitä tehdään enemmän järjellä kuin tunteella. Toki tunnettakin pitää poliitikolla olla, mutta se ei saa olla politiikan ainoa sisältö.

Pitemmän päälle kansalaiset arvostavat aina enemmän asialinjalla olevaa kuin tunteilla käyvää poliitikkoa. Tai en minä muista tiedä, mutta minä en ainakaan ole koskaan ennen kehunut Susanna Koskea.