Hokkus pokkus

“Viesti on ollut, että Sipilän suoraselkäisen päätöksen jälkeen puolue on kuin uudesti syntynyt ja keskustan kenttä on nyt intoutunut vaalitaisteluun.”

Näin luonnehtii politiikan tutkija Jenni Karimäki Helsingin Sanomien teettämää gallupkyselyä siitä, oliko Sipilän päätös pyytää hallituksen eroa oikea. Sikäli kun minä olen huomannut, niin päätös oli suunnilleen kaikkien mielestä oikea, mutta tehty liian myöhään. Monien mielestä eroa olisi pitänyt pyytää viimeistään kesällä 2017, kun hallitus pidettiin pystyssä perustamalla muutaman ministerin tueksi uusi puolue. Tai jo syksyllä 2015 ennen surullisen kuuluisaa lehmänkauppaa, jonka suoraa seurausta hallituksen ero nyt on.

Silloinhan koplattiin yhteen valinnanvapaus ja maakuntahallinto, ja kaupassa paloi virallisen ilmoituksen mukaan 200 miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa. Oikeasti sitä lienee mennyt paljon enemmän. Vimeisimmässä vaiheessa hallitus ei edes yrittänyt saada esitystään korjattua, vaan rupesi inttämään perustuslakivaliokunnalle vastaan ennenkuulumattomalla tavalla.

Touhu siis meni ihan kiville, mutta puolue syntyi uudelleen tuhkasta. Takavuosina poliitikan uusi tähti Juha Sipilä sanoi, että häntä saa potkaista polvitaipeeseen, jos hänestä tulee tyypillinen poliitikko. Nyt on tullut. Luovuttaminen kesken urakan on poliittisella manööverillä saatu näyttämään sankariteolta. Samalla on unohdettu kaikki hallituksen teot, ja nyt lähdetään puhtaalta pöydältä.

Pahoin pelkään, että tämä silmänkääntötemppu saattaa onnistua ainakin osittain. Ihmisten poliittinen muisti on lyhyt, varsinkin niiden, joita hallituksen leikkaukset eivät ole koskettaneet. Kun vielä sopivasti pelotellaan nykyisten oppositiopuoluiden kauheudella, niin politiikkaa vain vaalien alla seuraava saattaa hyvinkin mennä lankaan. Politiikkahan on usein valehtelun taidetta, jossa itseä kehutaan ja muita haukutaan.

Juuri näitä politiikkaa huonosti seuraavia ja tuntevia kosiskelevat kaikki puolueet, kukin tavallaan. Jotkut ovat asialinjalla, mutta populistit lupaavat maat ja mannut. He lupaavat torjua kaiken pahan, joka pyrkii lintukotoomme maan ulkopuolelta. Kun rajat pannaan kiinni, niin rikollisuus loppuu siihen paikkaan ja rahat riittävät vanhustehoitoon, sosiaaliturvaan, terveydenhoitoon ja ihan kaikkeen. Epäilemättä ilmastonmuutoskin voidaan torjua sulkemalla rajat. Populisteilla ei ole tarjota mitään konkreettisia keinoja toteuttaa lupauksensa, vaan he ovat liikkeella ilman karttaa ja navigaattoria.

Kun heidät valitaan päättämään, niin he ovat täysin eksyksissä. Karmein esimerkki tästä on Brexit, jota sen kellokkaat eivät edes osanneet kuvitella tapahtuvaksi. He luistelivat vastuusta heti kansanäänestyksen tuloksen selvittyä ja jättivät koko sotkun muiden hoidettavaksi.

Yksikään taikuri ei oikeasti osaa taikoa eikä ihmeitä tapahdu. Siksi vaalikentillä kannattaa kysellä ehdokkailta tavoitteiden lisäksi myös keinoja. Hokkus pokkusta on nähty tarpeeksi.