Historian suurin munaus
Sipilän hallituksen piti tehdä maan itsenäisyyden historian suurin hallinnollinen ja terveydenhoidollinen uudistus yhden vaalikauden aikana, mutta se onnistui tekemään vain itsenäisyyden historian suurimman munauksen. Sote- ja maakuntauudistus meni juuri niin pieleen kuin sen kritisoijat koko ajan kertoivat umpikuuroille korville. Hallitus käyttäytyi kuin pieni lapsi, joka panee silmät kiinni ja kädet korvilleen ja hokee jotain älytöntä, ettei kuulisi epämieluisaa totuutta. Se hokema oli “Tämä asia pitää saada nyt maaliin” .
Sote-loppuraportti kertoo ikävän totuuden, joka piti paljastaa vasta vaalien jälkeen, mutta jonka onneksi Helsingin Sanomat julkaisi viime tipassa ennen vaaleja. Juttu on tässä vaiheessa vain tilaajille, mutta siitä uuutisoidaan varmasti lisää myös muualla.
Hallituspuolueiden ministereillä, kansanedustajilla ja ehdokkailla on vielä ennen vaaleja muutama päivä aikaa yrittää selittää tekemisiään. Selittämistä riittää myös johtavilla virkamiehillä ja erityisesti Päivi Nergillä, joka päätti pitää raportin piilossa vaalien yli.
Raportin mukaan poliittinen puuttuminen valmisteluun oli poikkeuksellisen voimakasta, ja se sotki uudistuksen tavoitteita ja teki aikatauluista epärealistisia. Hallituspuolueiden johtavien henkilöiden julkiset kannanotot olivat kaoottisia, poukkoilevia ja harhaanjohtavia. Uudistuksen kaatumisen suurimpana syynä raportti pitää hallituspuolueiden lehmänkauppoja marraskuussa 2015, jolloin yhdistettiin kokoomuksen haluama laaja markkinamalli ja keskustan maakuntahallinto. Lisäksi valmisteluun vaikutettiin ulkopuolelta, ja tällä epäilemättä tarkoitetaan suuria yksityisiä terveysfirmoja.
Raporttiin on siis kirjattu juuri ne samat asiat, jotka ovat olleet kaikkien näkyvillä koko ajan, ja jotka on satoja kertoja ääneen sanottu. Kuitenkaan hallitus ei kuunnellut puhetta, vaan ajoi jääräpäisesti uudistusta läpi ihan viime metreille asti. Kaavailuissa oli jopa eduskunnan työskentelyn jatkaminen vaalitaukoa lyhentämällä. Asia piti saada maaliin.
Ei saatu, ja kalliiksi tuli. Valtioneuvoston virallisen tiedotteen mukaan valmisteluun on vuosina 2017–2019 käytetty noin 200 miljoonaa euroa. Kauppalehden mukaan Pirkanmaan maakuntauudistuksen muutosjohtaja Jukka Alasentie arvioi jo vuonna 2016 pelkästään Pirkanmaalla käytetyn 100 miljoonaa, ja koko maassa olisi käytetty vuodesta 2016 lähtien kaksi miljardia. Jo vuosi sitten Päivi Nerg arvioi Suomen Kuvalehdelle hinnan olevan noin 700 miljoonaa.
Nyt tämän kalliin katastrofin aiheuttajat ovat vaalikentillä esittelemässä uusia näkemyksiään soten toteuttamistavoista. Ne uudet mallit löytyivät heti hallituksen erottua, ja niillä kuulemmma tulee hyvä sote. Voi olla, sillä vaatisi suorastaan ylivertaisia kykyjä yrittää tehdä vielä tähänastista huonompaa jälkeä. Missään tapauksessa ei kuulemma saa muistella mennyttä sotea, jota yksikään hallituspuolue ei enää tunnusta edes koskaan halunneensa.
Olen aiemmin ollut siinä luulossa että ehkä edes virkamiehillä/naisilla olisi ns. homma hanskassa, ja se auttaisi asioiden hoidossa jos ministereillä vähän ote lipsuu.
Alan pikkuhiljaa kallistua sille kannalle että myös moni korkeimmista virkamiehistä/naisista on vain poliittisin perustein ja lehmänkaupoin suojatyöpaikkoihin tuupittuja, hoitamaan tiettyjä agendoja, jotka eivät välttämättä ole lähtöisin yhteiskunnan saati kansan parhaasta.
Toivon niin kovasti olevani väärässä.
Virkamiehen, työntekijän on tehtävä se, mitä päällikkö määrää. Siinä ei voi toimia omien mieltymysten ja käsitysten mukaan. Tiedän, että näissä sote-valmisteluissa oli virkamiehiä, joilla oli hirveitä paineita osallistua valmisteluun, minkä tiesivät tuhoisaksi. Ei voi irtisanoutua työstään yhden hullun hallituskauden takia. Hallitukset tulee ja menee. Virkarakenne pysyy ja parhaassa tapauksessa voi selittää ministerille + valtion hallintoa tuntemattomalle avustajakaartille, mikä on lain mukaan mahdollista…
Näinhän se on että sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Mutta. Virkamiehen pitää myös noudattaa lakeja ja tässä sote-sopassa on menty monesti ns. harmaalla alueella. On myös niin, että sektoriministeriöiden virkamiehet ovat vahvasti poliittisesti suuntautuneita. Jos eivät ole, niin virkaakaan ei ole. Eikä tule.
Vasta eläkeelle jäätyään monet virkamiehet ovat avautuneet, miten mätää hallintokulttuuri on Suomessa vaikka sijoitus kansainvälisissä vertailuissa osoittaisi kuinka korruptiovapautta tahansa.
Kun ministerit ovat olleet täysiä untuvikkoja, todellinen vallankäyttäjä on virkamies. He antavat pamiskat kouraan ja sanovat, että lue tuosta. Kun kysytään, vastaa näin. Jos toimittaja älyää kysyä eritavalla, menee ministeri sekaisin. Nämä ministerit osasivat vastata vasta seuraavana päivänä, kysyttyään ensin, mitä pitää vastata.
Ikävä kyllä, olet väärässä toivoessasi olevasi väärässä
1980-luvun brittisarjaan “Kyllä herra ministeri”, jossa ministeriön virkamiehet pyörittivät kulloistakin ministeriä oman vankan vakaumuksensa mukaan ei ehkä kannata täällä Suomessakaan enää luottaa … paitsi että Kokoomuksen nimittämät valtiovarainministeriön virkamiehet osaavat tehdä sen Kokoomuksen kantoja myötäillen koko valtiontalouskeskusteluun.
Päättyneen vaalikauden jälkeen on ennenkuulumattoman vaikeaa uskoa mihinkään lupauksiin.
Niin minäkin, mutta taidamme olla kovasti väärässä!
Nergin valinnan aikaan uutisoitiin kuinka monet olivat hyvin järkyttyneitä ministeri Räsäsen valitsemasta Nergistä: kyvytön ja kokematon poliittinen liittolainen ohitti monta kokenutta asiantuntijaa, ja oli hyvin selvä että Nerg oli Kristillisille maksu jostain poliittisesta palveluksesta.
Nerg on ollut oikeistohallituksen vaikutuskeino virkamiehiin: tyyppi, joka ohittaa tuosta vain kaikki lait kunhan oikeistohallituksen tahto saadaan läpi. Rahallinen palkkio on ollut ihan mukava, ylennyksiä on sadellut. Ihmettelen silti miten hän voi katsoa itseään peiliin tahi nukahtaa illalla.
Jos ite olisin Nerg ni en pahemmin peiliin katsois. Jokainen voi päätellä miksi.
Pitää muistaa, että uskovaisten keskuudessa uskovaisuus pätevöittää ihan mihin vaan. Nerg on ns. uskovainen. Samoin Räsänen. Samoin Sipilä. Samoin Soini. Lienee muitakin sutki-Sipilän hallituspiirissä olevia julkiuskovaisia. Samoin porvareita yleisesti pidetään vanhasta muistista jonkin asteisina uskovaisena, kun vastapainoksi vasemmistoon kallistuneita pidetään pikemminkin pakanoina kuin uskovaisina. Kristillisyys onkin sitten ihan eri asia. Alkuvuodesta uutisoitiin kansanedustajien ihannoivan itseään, Jeesusta ja äitiään. Fariseukset ovat siis keskuudessamme. Uskosta rahan voimaan pumpattiin 2 miljardia omiin verkostoihin. Kuka ken tästä rahapotista sai osansa, miettisi kahteen kertaan antaako äänensä toistamiseen yhteisten rahojen ryöväykselle.
Jommassakummassa iltapulussa oli vuosia sitten artikkeli, jossa kerrottiin Jeesuksen eläneen kuten opettikin, ”Jeesus, jonka oikea nimi oli Joosua, oli rutiköyhä, lukutaidoton, koditon, lyhyt ja hampaaton mies, joka opetti ihmisiä pari kuukautta ja joka lopulta teloitettiin rikollisena. Jeesus oli kapinallinen juutalainen. Jeesus halusi häntä seurattava, eikä suinkaan palvottavan. Jeesuksen seuraaminen ihmiselle on luopumista kaikesta omaisuudestaan, luopumista kaikista omaisistaan ja lähtemistä kiertämään maailmaa parantaen sairaita, herättäen kuolleita ja ajaen pahoja henkiä pois. Jeesuksen julistus oli usko Jumalan rakkauteen, jonne tie kulkee rakasten, anteeksi antaen ja olematta tuomitsematta. Jeesus oli syrjittyjen, syntisten, halveksittujen, yksinäisten, sairaiden, kodittomien, rikollisten, homojen, huorien, narkomaanien ja unohdettujen profeetta.”
Ja muistettakoon, kuinka Jeesus ruoski temppeliin pesiytyneitä kauppamiehiä…! Potkipa vielä myyntipöydät nurin!