Näyttävää hallituspeliä?
Me saamme sanoa, mutta meiltä ei saa kysyä.
Näin voisi tiivistää tänään perussuomalaisten tiedotustilaisuudessa sattuneen välikohtauksen, jossa puolueen työmies Matti Putkonen otti Jussi Halla-ahon käskystä mikrofonin pois väärän kysymyksen esittäneeltä toimittajalta. Halla-ahon vanhoista blogikirjoituksista ei saa kysyä. Se pistää miettimään, että mistä muista asioista ei saa kysyä. Puolueen sananvapauskäsitys on jo vanhastaan näyttänyt sellaiselta, että he saavat sanoa muista, mutta muut eivät saisi sanoa heistä.
Välikohtaus näyttää spontaanilta, mutta se saattaa ihan hyvin olla harkittu. Viime päivinä mediassa on käsitelty Halla-ahon vanhoja blogikirjoituksia, joten niitä koskeva kysymys ei varmaankaan tullut yllätyksenä. Puolueella olisi ollut aikaa suunnitella näyttävä toimintatapa, ja mikäpä olisi sen varmempi keino kuin ojentaa sopimattomia kysyvää toimittajaa?
Miksi sitten pitäisi hankkia tällaista julkisuutta? Vaikkapa siksi, että Antti Rinne on suhtautunut melkoisen nihkeästi perussuomalaisiin hallituskumppanina. Hän ei ole sulkenut mahdollisuutta pois, mutta Halla-ahon puheista huolimatta SDP:n ja perussuomalaisten -tai ainakin Halla-ahon – arvomaailmat eroavat paljonkin. Erityisen selväksi sen eron tekevät juuri ne vanhat blogikirjoitukset.
Mutta uhohdetaan nyt ne vanhat kirjoitukset. Arvomaailmat erovat selkeästi puolueiden näkemyksissä sosiaaliturvasta. Perussuomalaisten ohjelmassa sosiaaliturva halutaan rajata vastoin perustuslakia lähinnä vain suomalaisille, ja työttömille on luvassa aktivointia ja kuntoutusta. Se tarkoittaa vastikkeellista sosiaaliturvaa eli palkatonta työtä ihan kokoomuslaiseen malliin. Ohjelman voitte lukea täältä.
Kun hallitukseen pääsy näyttää epätodennäköiseltä, niin näyttävä ovien paiskaaminen kiinni tehoaa kannattajiin. Sen varjolla voi syyttää mediaa ajojahdista. Sitten voi jäädä kiukkuisena oppositioon vastustamaan ihan kaikkea.
En minä väitä olevani oikeassa, mutta tulipahan vain mieleeni. Voihan oikeasti olla niinkin, että Halla-aho on kyllästynyt vanhojen juttujen nostamiseen esille, mutta siitä tulee taas mieleen lisäkysymys. Käskisikö sisäministeri Halla-aho yhtä helposti ottamaan mikrofonin pois epämiellyttäviä kysymyksiä esittävältä toimittajalta?
Hallituspeli käy niin kuumana, että aina ei voi tietää toimitaanko spontaanisti vai harkitusti. Politiikan ylimmällä tasolla ei olisi varaa primitiivireaktioihin.
Paavokin nukkui yön yli.
Nyt viimeistään ne Halla-ahon sanomiset ja tekemiset on julkisesti käytävä läpi suurennuslasin kanssa. Ei voida ajatella, että jonkun puolueen puheenjohtaja voi puhua mitä sylki suuhun tuo. Hän sai sen verran (protesti)ääniä, että tässä vaiheessa viimeistään kaikkien häntä äänestäneiden ja muidenkin on saatava tietää mitä hän on julkisesti ajatellut ja keiden puolella hän käytännössä loppujen lopuksi on ollut ja on.
Kyllä niitä sanomisia on tutkittu ja hutkittu. Suomessa tuskin on ketään, joka ei tietäisi Halla-ahon maahanmuutto mielipiteitä. Noin 18% äänestäneistä piti persujen linjaa äänestämisen arvoisena. Se on jotakuinkin yhtä suuri osa kuin demareita äänestäneitä.
Tunsivatko äänestäneet yhtä hyvin sosiaalipoliittiset linjaukset? Siellä olisi tarjolla aktiivimallia ja kuntouttavaa työtoimintaa.
Muistaakseni Sannikan ja Ukkolan ohjelmassa Halla-aho sanoi jokseenkin näin: Jos hän vaikka on samaa mieltä asiasta kuin muut, niin nämä ” muut “eivät hyväksy sitä että hän on samaa mieltä. Jokseenkin näin olen Halla-ahoa ymmärtänyt kohdeltavan. Käy niin kuin Saksassa jossa kaikki mitä Alternative fur Deutschland puolueen taholta
esitetään torpataan heti. Ja älkää nyt vaan Luulko että haluan puolustella persuja tai että olen heidän kannattajansa. On vain kiusallista katsoa näin yksituumaista syrjimistä. Muistan Matti Apusen kommentin Halla-ahon suoriutumisesta ensimmäisessä suuressa vaalitentissä.
Minun nähdäkseni ne 18 % halusivat ählämit pois Suomesta. Kaikki muu oli sivuseikka!
Eihän tuo porukka alkuunkaan täytä edes puolueen tunnusmerkkejä, mitä tulee yleiseen humanismiin!