Pelin henki

-Perinteiset teemat, kuten työväestön asema tai ympäristö, ovat tehneet tilaa muodikkaille teemoille, kuten fanaattisille maahanmuuttonäkemyksille.

-Kokoomus yksiselitteisesti vaatii lobbareita ja SAK:ta ulos Säätytalosta.

Ensimmäinen lause on Jussi Halla-ahon ja toinen Petteri Orpon. Ne kuvastavat hyvin oppositioon jäävien puolueiden peliä, jossa on tarkoituskin puhua vain omille äänestäjille. He kun ovat ainoita, joihin tällainen puhe uppoaa. Muut tajuavat, että vaikka Halla-aho ja Orpo puhuivat hallitusneuvotteluja käyvistä puolueista, niin ihan yhtä hyvin he olisivat voineet puhua peili kädessä omista puolueistaan.

Orpon myöhään herännyt huoli lobbareiden turmiollisesta vaikutuksesta on ainakin sosiaalisessa mediassa saanut aikaan lähinnä röhönaurua. Kukaanhan ei tosiaankaan ole koskaan törmännyt sellaiseen hävyttömyyteen, että hallitusneuvotteluissa tai missään muuallakaan olisi nähty tai kuultu lobbareita. On ihan totta, että neljä vuotta sitten hallitusneuvotteluihin ei suoraan osallistunut yhtään lobbariksi epäiltyä, koska heitä ei tarvittu. Poliittisilla osallistujilla itsellään oli niin kiinteät suhteet elinkeinoelämään, että Anne Bernerinkin sidonnaisuusilmoitus oli kaksi sivua pitkä. Veikka Lahtinen latasi eilen Facebookiin näistä sidonnaisuusilmoituksista kuvat.

Kun valinnanvapaudesta viime hallituskaudella käytiin kiivaita neuvotteluja, niin kokoomuksen pääneuvottelijana toimineella Paula Risikolla oli suora yhteys terveysalan lobbareihin jopa kesken neuvottelujen. En nyt jaksa ruveta penkomaan tarkemmin sitä eduskunnan vieraslistojen tuhoamisesta syntynyttä jupakkaa, jonka muistatte varmaan ihan hyvin. Julkisuuteen ei haluttu tietoja eduskunnassa ravaavista lobbareista.

Antti Rinne on nyt sanonut, että työmarkkinajärjestöjen edustajat hallitusneuvotteluissa eivät edusta järjestöjä, vaan puolueita. Näin asia on ainakin virallisesti ollut ennenkin, joten tässäkään ei ole mitään uutta. Noin yleensä ottaen minusta on parempi kuulla asiantuntijoita kuin jättää hallitusohjelman sorvaaminen pelkästään poliittisille ideologeille. Ja tämä koskee myös aiempia hallitusneuvotteluja. Kun kansa valitsee poliitikot, niin ei kansa oleta heidän tekevän päätöksiä pelkästään oman osaamisensa pohjalta. Se ideologinen näkemys vaihtelee asiantuntijoillakin, joten olisi ihan reilua kertoa sekin suoraan. Näkyy se kuitenkin tehdyissä päätöksissä.

Missään ei siis ole mitään uutta. Hallitusneuvottelijat neuvottelevat kuten aina ennenkin, ja oppositio arvostelee neuvotteluja ja neuvottelijoita kuten aina ennenkin. Arvostelu on suunnattu omille kannattajille, mutta sitä ei haluta myöntää. Pelin hengen läpi näkevä kansa katsoo mieluummin jääkiekkoa.