Aika hyvät eväät

Eduskuntavaaleista lähtien osa mediasta on parkunut, että nyt menee kaikki pieleen. Velkaa otetaan ja rahaa jaetaan, verotusta kiristetään ja yrittäjät kuristetaan. Tällainen pessimismi on omiaan lisäämään kansan epätietoisuutta, ja niin on tietysti tarkoituskin. Politiikkaa huonosti seuraava alkaa epäillä, että kulissien takana ollaan tekemässä taas jotain epämiellyttävää.

Tämä hämmentäminen tulee epäilemättä kohdistumaan myös nyt sovittuun sote-ratkaisuun, jonka tärkeimmät pääkohdat voitte lukea vaikka täältä.

Sote siis järjestetään 18 itsenäisen maakunnan varaan. Niiden tehtävänä on järjestää sote-palvelut, ja maakuntiin liitetään myös pelastustoimi ja ensihoito. Tämä malli on kaukana edellisen hallituksen maakuntamallista, jonka mukaan maakunnille oli tulossa myös elinkeino- työ-, ja ympäristöasiat. Keskusta ei siis vienyt muita hallitusneuvottelijoita kuin kuoriämpäriä, sillä tällainen maakuntamalli olisi sopinut edelliselle oppositiolle jo aiemmin.

Sipilän hallituksen suunnittelemassa sotessa hiersi kaikkein eniten valinnanvapaus. Siinä tarkoitus oli käytännössä siirtää koko sosiaali- ja terveystoimi yksityisten palveluntarjoajien järjestettäväksi ja verovaroin kustannettavaksi. Näin se karkeasti sanoen meni, vaikka periaatteessa sekä yksityinen ja julkinen sektori olisivat kilpailleet asiakkaista. Tästä asiasta olen viime vuosina kirjoittanut varmaan satoja juttuja, joten googlettakaa halutessanne.

Nyt sote rakennetaan nykyisen järjestelmän pohjalle, jossa järjestäjänä ja pääasiallisena palveluntuottajana on julkinen sektori, jonka palveluja täydennetään tarpeen mukaan ostopalveluilla. Näin on tehty jo kauan, ja se toimii. Sipilän hallituksen suunnitelmissa vastuu palvelujen olemassaolosta olisi jäänyt julkiselle sektorille, mutta rahat olisivat menneet yksityisille palveluntuottajille.

Uusille maakunnille tulee myös vaaleilla valitut päättäjät ja verotusoikeus. Tämä noudattaa perustuslakivaliokunnan aiempaa linjausta, jonka mukaan itsehallinnon pitää olla aitoa. Uudet verot eivät tule maksettavaksi entisten verojen lisäksi, vaan kunnallisveroa alennetaan samassa suhteessa kuin palvelun järjestäminen siirtyy pois kunnillta.

Nämä ovat siis päälinjaukset, ja varsinaiset toimenpiteet päätetään kohta kohdalta erikseen. Verotuksen uudelleenjärjestely ja isojen kaupunkien erityisasema eivät ole ihan helppoja ratkaistavia, mutta ainakin nyt tiedetään mihin suuntaan ollaan menossa. Nyt verorahat ovat menossa sille, joka ne palvelut järjestää ja joka tapauksessa vastaa niiden olemassaolosta.

Valinnanvapaus jää historiaan kummallisena episodina. Suoraan sanoen se jää historiaan yrityksenä kaapata sosiaali- ja terveydenhoito yksityssektorille. Suunnitelmat törmäsivät jatkuvasti perustuslakiin, mutta nyt sovitussa linjauksessa ei ole sisäänrakennettua perustuslaillista riskiä.

Valinnavapaus jää historiaan myös erittäin kalliina seikkailuna. Rahaa edellinen hallitus käytti soten ja maakuntamallin suunnitteluun ja kokeiluun virallisesti 200 miljoonaa, mutta tosiallinen hinta lienee 500 miljoonan paikkeilla. Osaa valmistelutyöstä voidaan käyttää hyväksi, mutta ainakin valinnanvapauteen käytetty raha paloi lopullisesti turhaan.

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista yhteisillä rahoilla. Tällä kertaa raha näyttäisi olevan menossa sinne, missä sitä käytetään voitontavoittelun sijaan palvelutuotantoon.