Trollit, natsit ja syrjäytyneet

Vihreiden puheenjohtajaksi eilen valittu sisäministeri Maria Ohisalo sanoi linjapuheessaan, että Suomen suurin sisäisen turvallisuuden uhka on syrjäytyminen. Siksi sosiaalipolitiikka on parasta turvallisuuspolitiikkaa. Hänen toinen painotuksensa käsitteli oikeudenmukaisuutta, jokaisen oikeutta voida luottaa viranomaisiin ja vihapuhetta. Hänen mukaansa voimme kääntää paitsi turvapaikkapolitiikan myös siihen liittyvän julkisen keskustelun suuntaa.

“Me voimme torjua vihapuhetta. En pelkää puhua näistä teemoista vihreiden puheenjohtajana. En pelkää natseja enkä trolleja.”

Tämän kiirehti ymmärtämään väärin perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio, jonka mielestä Ohisalo nosti suuriksi turvallisuusuhiksi trollit ja natsit.

Ei Ohisalo niin sanonut, vaan hänen mukaansa suurin turvallisuusuhka on syrjäytyminen. Trolleista ja natseista varsinaisina turvallisuusuhkina hän ei puhunut.

Juuri näin toimivat trollit. He ymmärtävät tahallaan väärin ja yhdistelevät asioita mielivaltaisesti. Saimme eilen luultavasti todistaa uuden urbaanitarinan syntyä. Saanemme monta vuotta lukea netistä, että Ohisalon mukaan trollit ja natsit ovat suurin turvallisuusuhka. Samalla tavalla yhä vieläkin törmää moneen kertaan kumottuun väitteeseen, jonka mukaan Li Andersson olisi joskus sanonut vasemmistolaisen väkivallan olevan parempaa väkivaltaa.

Trolleilla ei ole asiaperusteita, joten he trollaavat. Juuri siitä heidät erottaakin asiapoliitikoista, joita Ohisalo edustaa. Syrjäytyminen on oikeasti kasvualusta kaikelle kaunalle ja vihalle. Kauna ja viha johtavat vihapuheisiin ja vihapuheet tekoihin. Ääriliikkeet rekrytoivat kannattajiansa syrjäytyneistä ja turhautuneista, vaikkakaan liikkeiden johtajat eivät sellaisia ole.

Julkinen keskustelu on mennyt suorastaan sairaaksi, kun jopa eduskunnassa puhutaan turvapaikanhakijoista vieraslajina. Tällainen tyyli on käynyt niin yleiseksi, että siihen ei enää haluta edes puuttua. Näin vihankylvö kantaa hedelmää, ja jos julkisen keskustelun suunta ei muutu, niin jonain päivänä joku toimii.

Pentti Haanpää kuvasi 1930-luvun laman ja isänmaallisen ääriliikkeen välisen yhteyden paremmin kuin minä ikinä osaisin, joten siteeraan hänen tekstiään:

Ja tosiaankin! Kaikkensa menettäneet eivät enää pelkää menetyksiä. Mullistus on heille tervetullut, toiveita herättävä asia. Siksi saattaa kommunistikin, jolta isänmaalliset äskettäin nilistivät punaisen paidan ja jolle ojentavat nyt mustaa, vetää sen ylleen. Tyytymättömyys kuin tyytymättömyys, paita kuin paita, suuri isänmaa kuin suuri isänmaa. Kunhan vain kumous tulisi.

Ohisalo sanoi, että hänellä on työssään tukenaan koko vihreä joukkue. Sen lisäksi meitä on paljon muitakin.